Glarus

Tässä nyt muutama kuva meidän Glaruksen reissultamme. Menimme sinne siis keskiviikkona tuttujen eli Karrin ja Murielin luokse.

Sekä keskiviikko että torstai olivat pilvisiä ja sateisia päiviä, joten emme päässeet ihailemaan vuorilta avautuvia näköaloja. Mutta pilvissä oli oma viehätyksensä, ja reissu oli tietysti mukavaa vaihtelua Baselin seudun näkymiin. Kävelyretkellä nähtiin myös hienoja vesiputouksia. 

Glarus sijaitsee laaksossa, ja heti ympärillä nousee jyrkkiä vuorenseinämiä.

Perjantaina saimme vieraita tänne Arlesheimiin, joten viikonloppu on kulunut lapsiperheellisessä seurassa.

Schwitze

Tällä viikolla olen pyöräillyt noin 143 kilometriä, joista noin 30 km tänään helteisenä sunnuntaina. Suuntasimme katsomaan taas yhtä linnanrauniota. Niitähän täällä riittää, mutta tämänkertainen oli sieltä isoimmasta päästä.

Samalla näimme taas pari uutta pikkukylää sekä tietysti paljon maisemia ja maaseutua: kirsikat punoittavat, mansikat ovat kypsiä, perunanvarret reilunkokoisia.

Samille ostettiin kirpputorilta tällä viikolla vyölaukku, sillä pieniä taskuja tarvitaan aina, eikä niitä peruspaidassa tai pyöräilyshortseissa ole lainkaan. Se siis nyt pullottaa miehen vyötäröllä.

Helle teki pyöräilystä erityisesti ylämäissä rankan. Vaikka ei tälle reitille edes niitä pahimpia ylämäkiä sattunut, niin hiki valui ja voimat hupenivat. Loppumatkasta oli mahtavan vilpoisaa ajella metsäreitillä eli puiden varjossa.

Pari pysähdystä tehtiin metsämansikoiden vuoksi. Niitä pitäisi saada pian lisää, sillä eilen istuttiin viinilasillisella naapurin Brunon takapihalla. Siellä kasvaa metsämansikoita reilusti, ja naureskelin Brunolle, että teen yön hämärissä mansikkavarkauden. Bruno sanoi, ettei hän niitä itse poimi, joten sovittiin, että käväisen keräämässä mansikat.

Mutta vielä paikallisesta mäkisyydestä. Tässä alla on kuva pyöräilykartasta, jossa näkyy kotikuntamme Arlesheim. Pyöräilyreiteillä mäkien jyrkkyysasteet ja vaikeustaso on merkitty nuolin. Tuon ylemmän ympyrän kohdalla on kolme nuolta: mäki on sellainen, etten suostuisi sitä polkemaan ylös. Alaspäin on tosin huruutettu, ja vauhti on melkoinen.

Alemmassa ympyrässä on vain kaksi nuolta. Tuo mutkitteleva reitti Dornachista Gempeniin on yllättävän kiva reitti. Vaikka meiltä lähtiessä käytännössä tulee yhtäjaksoista nousua seitsemän kilometriä, niin nousu ei ole liiian jyrkkä poljettavaksi. Kun pääsee Gempeniin, niin voi seurata tuota punaista reittiä mukavasti halki pikkukylien.

Ainoa onglema tuolla tienpätkällä on liikenne. Siellä menee aika paljon autoilijoita ja moottoripyöräilijöitä, eivätkä he aja kovinkaan hiljaa. Kun tien toisella puolella on kallioleikkaus ja toisella puolella jyrkkä tiputus alas, niin tottumatonta suomalaista hieman hirvittää.

Täällä kuulemma ihmisiä loukkaantuu ja jopa kuolee siksi, että esimerkiksi lenkillä hämärässä astuvat harhaan, kompastuvat ja vierähtävät tienreunalta alas. Kaiteitakin on nimittäin varsin harvoin.

Kartasta näkee tietysti myös lähiseutujemme korkeuksia. Yli 600 metriin noustaan siis usein pyörälenkeilläkin.

Süsse Erdbeeren

Helteinen sunnuntai vietettiin pyörien päällä ja lähinnä Saksassa. Matkaa ei kertynyt mitenkään hurjasti (noin 65 km), mutta eihän tässä ollutkaan tarkoitus vetää mitään sadan kilometrin lenkkiä. Sen sijaan halusimme nautiskella.

Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli jossain vanhassa, entisessä luostarissa. Sen jälkeen tällaisia nähtävyyksiä ei enää katseltukaan, vaan pysähdyksissä keskityttiin juomiin, ruokiin, paikallisten ihmisten ja toiminnan ihmettelyyn sekä maisemiin.

Biergarten jalkapallokentän reunalla: kovin saksalaista! Hyvää vehnäolutta edulliseen hintaan.

Tämän oluen jälkeen ajelimme läpi kylän, jossa Familie Ziereisen mm. viljelee parsaa. Heidän parsansa on meille tuttua, sillä sitä Sami on ostanut Jenzerin lihakaupasta.

Lounaalle pysähdyttiin varsin tyylikkääseen ravintolaan. Olimme siellä tosin niin myöhään, ettemme saaneet enää lämmintä ruokaa. Salaattilajitelma kananmunalla oli kuitenkin oikein mainio ateria.
Ja täällä sai hunajaista, alkoholitonta vehnäolutta.

Ravintolasta katsottuna tien toisella puolen oli jälleen yksi itsepalveluun perustuva myyntikoju. Näiden vuoksi on aina pidettävä kolikoita mukana matkassa, jotta on sopivaa rahaa hankintoihin.

Ostimme siis paikallisia omenoita ja mansikoita. Raparperinippukin houkutteli, mutta koska päivää oli vielä pitkästi jäljellä, niin en viitsinyt niitä ostaa pyöräntarakalle keikkumaan.

Mansikat pysähdyttiin nauttimaan kivenheiton päähän puun varjoon. Marjat olivat sopivan makoisia ja ylipäätään maistuivat juuri siltä, miltä mansikoiden pitääkin maistua.

Fillaroimme tyytyväisinä saksalaisissa, kauniisti kumpuilevissa maalaismaisemissa. Badenissa ei, ainakaan tällä reitillä, ole edes pahoja ylämäkiä. Sen sijaan erilaisia kyliä ja kaupunkeja on suunnilleen muutaman kilometrin välein.

Katselimme sopivaa paikkaa kahvitauolle, ja se löytyi sattumalta Binzen-nimisestä kylästä Schweiglerin viinitilalta. Siellä oli menossa jonkinlaiset kyläjuhlat, joissa tietysti tarjoiltiin niin edullista ruokaa kuin viinejä. Me nautimme ensimmäiseksi lasilliset kuohuviiniä.

Sitten siirryimme herkuttelemaan kahvilla ja kakkupaloilla. Kakkuvalikoima oli runsas ja kakkupalatkin (1,60 e/kpl) muhkeita.

Ennen lähtöämme Sami vielä taiteili teokseen, johon vieraat saivat jättää näkemyksensä päivän juhlasta.

Kaiken kaikkiaan tuo Sveitsin rajan toisella puolen oleva eteläinen Saksa on pyöräretkille erittäin hyvä vaihtoehto. Pyöräreittimahdollisuuksia on runsaasti, ja erilaisi pieniä teitä pitkin on helppo ajella halki peltomaisemien. Hyvällä tuurilla saattaa sitten löytää vaikka kyläjuhlat.

Markt und Schwimmbad

Päivällä menimme käymään Arlesheimin markkinoilla, joissa oli hyvä tunnelma ja paljon myyjiä. Tosin yllättävän vähän kaupattiin tuoreita vihanneksi: löysimme vain yhden kojun, josta sai esimerkiksi parsaa. Samaan syssyyn ostettiin siitä baselilaista hunajaa ja lähialueen kananmunia (jotka kotona totesin "aidolla" tavalla likaiseksi eli oli sellaista korrenpätkää ym. munissa kiinni: heti tuli enempi maalaisfiilis).

Markkinoilla oli myös kansantanssia. Olivat näköjään saaneet porukkaan jopa nuoren pojan.

Lisäksi omassa aitauksessaan lepäili muutama possu (siitä kolmannesta näkyy vähäsen aivan oikeassa reunassa, oli hautautunut olkiin). 

Ruokailun (tietysti parsaa) jälkeen päätettiin, että hellepäivän (+26) kunniaksi lähdetään tutustumaan viime viikonloppuna avattuun lähimpään ulkoilmauimalaan. Reinachin uimala sijaitsee noin kilometrin päässä, mutta muutaman kilometrin säteellä olisi pari vastaavaa ulkopolskuttelupaikkaa lisää.

Altaiden vettä ei lämmitetä, joten se oli tänään +18 astetta. Kyllähän siinä vähän aikaa tarkenee uida, mutta lieneekö minusta tullut vanha ja ääreisverenkierrostani heikkoa, kun toisella uintikerralla alkoivat varpaat palella.

Muutoin oli kyllä tosi kivaa. Koska aikoinaan olen ollut niin reipas, että olen suorittanut uimakandidaatin merkin, niin jopa jollain tasolla hallitsen uintitekniikat. Sami polskutteli vähän hitaammin, mutta hänkin oli innoissaan uudesta liikuntalajista, jossa yläkroppakin pääsee kunnolla työskentelemään.

Alkulämmittelynä pelattiin tietysti pingistä. Loppulämmittelyksi olisi kelvannut sauna, mutta eihän sellaisia täällä ole.

Uimala oli viihtyisä ja tilava, ja kuvassa näkyvän pitkän altaan lisäksi oli mm. hyppyallas ja matala allas lapsille. Kertamaksu aikuiselle on 4 frangia. Koska tämä ensimmäinen kerta oli niin miellyttävä, ostimme yhteisen 20 kerran lipun, joka maksoi 54 frangia. Eli tavoitteena olisi käydä uimassa pari kertaa viikossa.

Grünes Licht

Kesäsäät senkun jatkuvat. Eilen fillaroitiin vajaat 30 kilometriä, tänään käytiin luonnon helmassa kuuntelemassa lintujen laulua ja puron solinaa.

Kulutusjuhlaan kirjoittelin viikonloppuna paikallisista pääsiäispupuista.

Aiemmin tein Kaupan liiton vieraskynäblogiin tekstin rajanyli tehtävistä ostosreissuista, joita Baselissa harrastetaan varsin ahkerasti. Kaivelin juttuun tilastotietoja ja tutkimuksia sekä juttelin naapurimme Brunon kanssa.

Hitze

Tänään ei taas oikein malttanut pysytellä sisätiloissa, sillä helle houkutti ulkoilmaan. Lisäksi saimme hyvän syyn lounastaa ulkona vähän hienommin: tasan neljä kuukautta kihloissa!

Kävimme siis syömässä erinomaista parsaa viehättävällä ruokaterassilla eli Dornachin luostarin ravintolassa. Samassa talossa toimii myös hotelli, jonne varmastikin majoittaisin esimerkiksi vanhempani, jos he tulisivat tänne käymään.

Minä söin parsasalaatin. Naureskeltiin, että pöytäliina ja mekkoni ovat melkoisen yhteensopivia. 

Samin runsas parsa-annos oli höytetty bearnaisekastikkeella ja kinkulla.

Ravintolan terassi sijaitsi tällä luostarin sisäpihalla, mutta itse terassi ei näy tähän kuvaan. Pihalla kasvatetaan yrttejä ja muita tuotteita ravintolan käyttöön.

Ja vielä päivän näkymä Birs-joella Dornachin kohdalla.

Samin viimeisimmän maalauksen viimeisimpien pikselien maalauksesta on nyt 11 sekunnin video julki:

Rüssel

Taas videota, mutta jotenkin näitä kesäisiä ilmoja on vaan näppärä ikuistaa videolle. Voi sitten joskus Suomessa katsella ja muistella, että oli siellä Sveitsissä jo huhtikuun alussa niin kesäistä.




Sitten vielä päivän eläinkuva. Pysähdyttiin iltalenkillä viehättävään ravintolaan, jonka pihassa oli pari isoa sikaa, vuohia, poneja ja aasi.

Perjantaina reissataan Zürichiin. Tavoitteena on hoitaa eduskuntavaalien äänestys, käydä taidemusoissa ja gallerioissa sekä mennä Jani Leinosen näyttelyn avajaisiin Galerie Gmurzynskaan.

Orgelmusik

Tänään oli hieman sateisempi päivä, mutta eilen nautittiin vielä todellisesta kesäsäästä.

Läheltämme kulkevan Birs-joen varrella grillattiin:

Minä testasin joen lämpötilan:

Ja jotkut pötköttivät kuin aurinkorannalla konsanaan:

Lisäksi kävimme illalla urkukonsertissa Arlesheimin roomalaiskatolisessa kirkossa eli Domissa. Päätimme joskus, että urkukonserttiin on mentävä, kun kerran niitä kirkon urkuja on niin hyviksi kehuttu ja itse kirkko on mitä viehättävin. Konsertteja ei kuitenkaan kovin usein järjestetä, joten kun nyt oli mahdollisuus, niin käytimme tilaisuuden hyväksi.

Liput Tobias Willin konserttiin maksoivat 25 frangia, joten ihan halpaa tämä ei ollut. Soitto soi tietysti komeasti, ja Sami tykkäsi erityisesti muutamista kappaleista (Bachia ja jotain 1900-luvulla sävellettyä).

Minusta ei edelleenkään tullut suurta urkukonserttifania, vähän puuduttavaa kärsimättömälle mielelleni istuskella tunti kirkonpenkissä pelkästään urkuja kuunnellen. Mutta ei siis silti lainkaan hullumpi kokemus.

- - -

Kirjoittelin Kulutusjuhlaan hääaiheesta eli siviilivihkimisen hinnasta ja järjestelyistä. Menemme ensi elokuussa naimisiin, ja hääjärjestelyjä pitää tietysti hoitaa täältä Sveitsistä. Onneksi on internet.

Gelb. Und Grün.

Pari tuttua on jossain välissä maininnut, että tässä blogissa on Samista enemmän kuvia kuin minusta. Se johtuu tietysti siitä, että kamera on yleensä minun kädessäni.

Mutta nyt pari Mari-otosta.

Tässä kuva eiliseltä, 82 kilometrin pyörälenkin loppuvaiheesta:

Tässä sitten tänään Ermitagella piknikin yhteydessä:

Eli kuten näkyy, niin Baselin seudulla vihertää kovasti ja minulla on keväisen keltaista vaatetta, heh. Tänään on ollut todella lämmin, lähes hellelukemat rikkonut sää. Ei voi kuin tykätä.

Eilinen fillarointimme kuljetti kolmeen maahan. Reissusta tulee lisää tekstiä myöhemmin sekä tänne blogiin että lehtijuttuun.

Mutta tietysti jo nyt voin esitellä pari eläinkuvaa matkan varrelta.

Lehmä hinkuttaa itseään laitumen keskellä olleeseen roomalaiseen pylvääseen. Paikkana roomalaiset rauniot eli parituhatta vuotta vanhoja rakennelmia.

Karitsan viaton katse:

Wettervorhersage

Olemme täällä huomanneet, etteivät viiden päivän sääennustukset ole kovinkaan luotettavia. Ilmeisesti läheiset vuoristot ja muut maanmuodot tekevät ennustamisesta haasteellista, ja näin ollen parin päivän päähän ennakoitu säätila voi olla jotain aivan muuta.

Nyt alkavalle viikolle on luvattu erittäin miellyttävää kevätsäätä:

Välillä tässä olikin harmaampaa ja sateista. Mutta nyt siis kevät voisi lähteä täyteen vauhtiinsa.

Eihän kevät tosin täällä ihan samalta tunnu kuin Suomessa, koska jo tammikuussa oli hyvin kauniita päiviä, eikä luntakaan ole ollut muutamaa päivää lukuunottamatta. Päivätkin ovat tietysti pidempiä kuin Suomessa.

Lisäksi talvellakin monet kasvit ovat vihreitä, kuten muratit ja erilaiset pensaat. Joidenkin talojen eteen on istutettu peräti palmuja.

Mutta kevään merkkejä tietysti näkyy koko ajan enemmän. Erilaisia kukkia, leskenlehdistä narsisseihin, puskee maasta, ja olen innolla katsellut myös nokkosten kasvua: viikon päästä varmaan voi jo hyvin kerätä aineksia ensimmäiseen nokkospiirakkaan.

Tänään sunnuntaina päädyimme 41 kilometrin fillarilenkille. Melko suuren osan matkasta kuljimme vaellusreitillä emmekä siis varsinaisella pyöräreitillä. Vaellusreititkin nimittäin ovat usein pyöräilykelpoisia (jos ei vain ole tolkuttomia ylämäkiä...): muutama lyhyt pätkä piti taluttaa, mutta  saimme ihailla tosi kivaa luontoreittiä.

Der Schnee und Basler Leckerlei

Tänä aamuna ikkunaverhojen läpi vilkaisu paljasti, että sohjoinen lumi on vallannut maan. Ja niin kuin olin jo toivonut, että täällä pääsisi siirtymään leppoisan kauniiseen kevääseen.

Säätila oli tietysti aiheuttanut ongelmia liikenteessä ihan samaan tapaan kuin Helsingissä: parissa tunnissa 25 kolarointia Baselin alueella (ei ainakaan vakavia loukkaantumisia) ja myöhästymisiä sekä peruutuksia joukkoliikenteessä.

Sami sai valitettavasti saman flunssaisuuden, joka minua vaivasi viime viikolla. Niinpä minä lähdin eilen itsekseni tapaamaan suomalaisia Baseliin: eräs tuttu ilmoitti tulevansa tänne kavereidensa luokse ja ehdotti kohtaamista. Tietysti piti käyttää mahdollisuus.

Tilasin Suomi-vieraan mukana salmiakkia jaettavaksi täällä, ja sitä myös sain ison määrän.
Yllätystuliainen oli Avikaisen limppu eli tuon kalliolaisen lähileipomomme herkkuruisleipä.

Pidempään Baselista asuineilta tipahti taas tiedonmurusia ja kokemuksia. Suurinta hauskuutta oli se, kun siirryimme pariskunnan kotiin pelaamaan Rock Band -peliä. Olen jo ehtinyt ihmetellä karaokebaarien puutetta Baselissa, mutta nyt sitten vähän samaa meininkiä sai kokea hoilottamalla Beatlesia ja Nirvanaa.

Eräs aihe, josta suomalaisittain jupisimme, on kauppojen aikainen kiinnimeno täällä. Arlesheimissakin peruskaupat sulkevat ovensa ma-to klo 18.30, perjantaisin ovat vähän pidempään auki.

Ei tämä tosin oikeasti ole suuri ongelma, kun meillä on hyvin mahdollisuus asioida päivälläkin. Sitä paitsi läheisen huoltoaseman yhteydessä on varsin kelvollinen pieni kauppa, joka on auki iltaisin ja sunnuntaisin.

Sen sijaan paikallinen konditoria Buchmann pitää ovensa auki kauppoja pidempään. Buchmann mainostaa, että heidän Basler Leckerlei -pikkuleipänsä ovat niittäneet mainetta ja kunniaa, joten olimme mainonnalle alttiita ja ostimme paketin, vaikka olivatkin hintavia (paketti maksoi vajaat kahdeksan euroa).

Olemme maistaneet näitä perinnepikkuleipiä myös muilta valmistajilta, mutta kieltämättä tämän paketin tuotokset veivät voiton. Näissä on runsaasti mantelia, makeutta tuo hunaja, ja pikkuleivät on maustettu sitruksella, neilikalla, inkiväärillä, muskottipähkinällä sekä Kirschillä.

Jos joskus oikein innostun, niin ehkä kokeilen tehdä Lecklerleitä itsekin.

- - -

Olen muuten kirjoittanut Kulutusjuhlaan pari kulutusblogausta täältä eli eilen ostorutiinien muutoksesta ja pesuainehankinnasta ja aiemmin ravintoloiden hintatasosta.