Schwitze

Tällä viikolla olen pyöräillyt noin 143 kilometriä, joista noin 30 km tänään helteisenä sunnuntaina. Suuntasimme katsomaan taas yhtä linnanrauniota. Niitähän täällä riittää, mutta tämänkertainen oli sieltä isoimmasta päästä.

Samalla näimme taas pari uutta pikkukylää sekä tietysti paljon maisemia ja maaseutua: kirsikat punoittavat, mansikat ovat kypsiä, perunanvarret reilunkokoisia.

Samille ostettiin kirpputorilta tällä viikolla vyölaukku, sillä pieniä taskuja tarvitaan aina, eikä niitä peruspaidassa tai pyöräilyshortseissa ole lainkaan. Se siis nyt pullottaa miehen vyötäröllä.

Helle teki pyöräilystä erityisesti ylämäissä rankan. Vaikka ei tälle reitille edes niitä pahimpia ylämäkiä sattunut, niin hiki valui ja voimat hupenivat. Loppumatkasta oli mahtavan vilpoisaa ajella metsäreitillä eli puiden varjossa.

Pari pysähdystä tehtiin metsämansikoiden vuoksi. Niitä pitäisi saada pian lisää, sillä eilen istuttiin viinilasillisella naapurin Brunon takapihalla. Siellä kasvaa metsämansikoita reilusti, ja naureskelin Brunolle, että teen yön hämärissä mansikkavarkauden. Bruno sanoi, ettei hän niitä itse poimi, joten sovittiin, että käväisen keräämässä mansikat.

Mutta vielä paikallisesta mäkisyydestä. Tässä alla on kuva pyöräilykartasta, jossa näkyy kotikuntamme Arlesheim. Pyöräilyreiteillä mäkien jyrkkyysasteet ja vaikeustaso on merkitty nuolin. Tuon ylemmän ympyrän kohdalla on kolme nuolta: mäki on sellainen, etten suostuisi sitä polkemaan ylös. Alaspäin on tosin huruutettu, ja vauhti on melkoinen.

Alemmassa ympyrässä on vain kaksi nuolta. Tuo mutkitteleva reitti Dornachista Gempeniin on yllättävän kiva reitti. Vaikka meiltä lähtiessä käytännössä tulee yhtäjaksoista nousua seitsemän kilometriä, niin nousu ei ole liiian jyrkkä poljettavaksi. Kun pääsee Gempeniin, niin voi seurata tuota punaista reittiä mukavasti halki pikkukylien.

Ainoa onglema tuolla tienpätkällä on liikenne. Siellä menee aika paljon autoilijoita ja moottoripyöräilijöitä, eivätkä he aja kovinkaan hiljaa. Kun tien toisella puolella on kallioleikkaus ja toisella puolella jyrkkä tiputus alas, niin tottumatonta suomalaista hieman hirvittää.

Täällä kuulemma ihmisiä loukkaantuu ja jopa kuolee siksi, että esimerkiksi lenkillä hämärässä astuvat harhaan, kompastuvat ja vierähtävät tienreunalta alas. Kaiteitakin on nimittäin varsin harvoin.

Kartasta näkee tietysti myös lähiseutujemme korkeuksia. Yli 600 metriin noustaan siis usein pyörälenkeilläkin.

Ernährung

Satuin nyt illalla kaivelemaan kiinnostuksesta tietoja Sveitsin ravitsemussuosituksista (pdf). Tai siis Twitterissä oli näistä eri maiden välisistä eroista mainintoja, ja koska olen aihetta aiemminkin miettinyt, niin tsekkasin. Kovin pitkälle en vielä päässyt, mutta mm. ruokapyramidi löytyi.
Tuon löytämäni pdf-tiedoston mukaan (jos nyt oikein tulkitsin) energiasta saadaan rasvasta n. 30%, hiilihydraateista 50 % ja  proteiineista 10-20 %. Muualla netissä kuitenkin viittaillaan paikallisiin lausuntoihin, joiden mukaan sveitsiläisen suosituksen rasvan osuus olisi 40 %. Joka tapauksessa rasvan merkityksestä eli siis "hyvälaatuisen" rasvan tärkeydestä on mainintoja.

Kovin suuresti suositukset eivät poikkea suomalaisista. Tosin Suomen suosituksethan ovat uusiutumassa, ja niiden kai oletetaan vähentävän tuota hiilarien määrää.

Tuo vuoden 2007 Sveitsin suositus mainitsee proteiinilähteenä myös mm. tofun. Siltä kannalta katsottuna sitä voinee pitää kasvisyöjämyönteisenä. Eikä täällä hoilotella kasvisten kohdalla "Puoli kiloa päivässä!", vaan puhutaan viiden päivittäisannoksen taktiikasta.  

Kuten pyramidista näkyy, niin siihen on liitetty myös liikunta. Eli siis vähintään puoli tuntia liikettä, mielellään ulkona.

(Tiivistetysti: tietoa sveitsiläisestä pyramidista saksaksi)

- - -

Sami on jo viikon ajan valitellut oloaan. Siis välillä särkee päätä, vähän aivastuttaa ja on vetämätön fiilis. Välillä mies kokee olevansa täysin terve. Epäilykset ovat kääntyneet kohti allergioita: ehkä täällä on ilmassa tällä hetkellä jotain, joka saa Samin reagoimaan.

Minähän porskutan tavalliseen tapaan. Eikä Samin olotila estänyt esimerkiksi illan pyörälenkkiä, jolla kohtasimme mm. tämän hurmurin.

Aiemmin tänään naapurimme Bruno soitti ovikelloa. Se johti siihen, että saimme Brunon takapihalta upeita ruusuja.

Tibits, Zoo und Haltestelle

Tänään lopultakin syötiin Baselin Tibitsissä, kasvisravintolassa, jossa voi latoa laajasta valikoimasta lautaselleen ruokia, ja annos maksetaan painon mukaan. Tibitsiä oli kehuttu meille jo Suomessa, mutta kun emme niin kovin usein Baselissa käy syömässä, niin ruoka oli vielä testaamatta.

Sapuskat olivat tietysti tosi hyviä. Arvostan aina kasvisravintoloita, jotka tarjoavat monipuolista ja yllättävää valikoimaa. Tarjolla oli mm. eri tavoin laitettuja papuja, herneitä, linssejä ja tofua, erilaisia kasvishöystöjä, levää, sieniä, ituja ja salaatteja. Lämpimät vaihtoehdot sisälsivät mm. röstiä, kasvispihvejä, pastaa ja erilaisia kasvis- ja juustopiiraita.

Noin 20 frangilla eli paikallisittain suhteellisen normaalilla lounashinnalla saa lautaselleen kohtuullisen annoksen.

Täällä muuten hanavettä saa ilmaiseksi: joissakin paikoissa hanavesi maksaa, ja usein hanavettä ei ole merkitty juomalistaan erikseen (ei sitä Tibitsissäkään listoilla ollut). 

Eläintarhan eksotiikkaa

Koska olimme lähteneet viettämään Basel-päivää paetaksemme Samin taulujen vernissakatkuja, niin päätimme käydä eläintarhassa. Maanantaisin eläintarhan sisäänpääsy on aikuisille 5 frangia halvempi kuin muulloin (norm. hinta 18 CHF). Tosin lipunmyyjä huomasi sattumalta, että minulla on pressikortti, ja sillä pääsi ilmaiseksi sisään.

Eläintarha on vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä päärautatieasemalta, eli sijainti on keskeinen. Kiinnostavimmat eläimet meistä olivat pieni virtahepo, leijonat, gebardit, kirahvit, pelikaanit ja norsut. Ja kenguron poikaset olivat sööttejä. (Tosin minua aina hieman surettaa eläintarhoissa etenkin isot, eksoottiset eläimet).

Lasin takaa pääsi ihailemaan leijonaa aika läheltä. 

Parempia eläintarhakuvia (ja muitakin Sveitsi-otoksia) voi ihailla esimerkiksi Kriisin Flickr-tilillä. Hän nimittäin vietti Baselissa äskettäin muutaman päivän ja kommentoi blogissaan mm. seuraavaa: 

"Basel on helskutin kiva kaupunki. Noin Helsingin kokoinen mesta, josta ei - Helsingin lailla - tarvitse karauttaa kuin muutama kilometri kauemmas, niin on jo maaseudulla. Ihmiset ovat kohteliaita mutta vähän juroja, aivan kuten suomalaiset. Ja kaikki on aika kallista. Niin, kuten Suomessa. Elämä on.

Erilaista ja parempaa kuin Suomessa ja Helsingissä olivat muun muassa Baselin kauneus, paikallisliikenteen tehokkuus ja junien täsmällisyys. Ja vaikka ihmisistä tulikin mieleen suomalaisuus, eräänlainen yleisen järjestyksen kunnioitus lienee sisäsyntyisempää kuin meillä."

Uusi kahvilatestaus: Haltestelle päärautatieaseman vieressä

Me jatkoimme Basel-päivää tutustumalla Haltestelle-nimiseen kahvila-ravintola-baariin, josta Ruth oli meille vinkannut. Haltestelle sijaitsee rautatieaseman vierellä, mutta emme juuri ole liikkuneet kyseisessä osassa kaupunkia eli Gundeldingenissä, vaan olemme kulkeneet asemalta toiselle puolelle Baselia. 

Totesimme paikan kivaksi ja jotenkin Berliini-henkiseksi. Tosin hintataso oli tietysti noin tuplasti Berliiniin verrattuna. Sami ilahtui erityisesti listalta löytyneistä juralaisista pienpanimo-oluista. 

Myöhäisellä iltapäivällä kahvilassa oli tilaa istuskella, vaikka luulen, että lounasaikaan on melkoista vipinää. Lämpimän aurinkoisena päivänä paikan terassi olisi myös hyvä vaihtoehto. 

Maistoimme paikan kahvit ja suklaakakun. Ja siihen päälle vähän pienpanimo-olutta Samille ja sherryä minulle. Olihan tänään sentään kihlauksemme kolmikuukautispäivä!

Gundeldingen vaikutti kivalta kaupunginosalta, ja koska se on ikään kuin Arlesheimin puolella Baselia, niin kevään mittaan varmaan tutustumme Gundeldingeniin paremmin. 

Illan jo hämärryttyä poljimme takaisin Arlesheimiin. Fillarointi täällä on kyllä niin kivaa, kun liikennesuunnittelussa on oikeasti huomioitu polkupyöräilijät. Baselissa käymällä tulee kivasti parikymmentä kilometriä pyöräilyä ja fiilis on tietysti kivempi kuin julkisia odotellessa ja niissä istuskellessa.

Ein Tage in Freiburg

Lauantaille päätimme toteuttaa matkan Saksan puolelle eli Freiburgiin. Mukaamme lähti myös Erica: eteläisen Saksan päiväreissuja varten voi ostaa 28 euron hintaisen lipun, jolla maksimissaan viiden hengen seurue voi vapaasti liikkua niin paikallisjunissa, busseissa kuin usein myös paikallisliikenteen muissa välineissä koko päivän (Deutsche Bahnin Länder-Ticket).

Eli siis kovin paljon tuo matka ei maksanut. Noin kymmenen euron meno-paluun kustannus henkilöä kohti tuli "tienattua" takaisin Saksan selvästi Sveitsiä edullisemmilla ravintolapalveluilla ja muilla hankinnoilla. Esimerkiksi taidetarvikeliike Boesnerilla öljyvärit maksoivat, tuubista riippuen, 25-45 prosenttia vähemmän kuin Sveitsissä.

Ja kiva oli syödä ravintolassa tai nauttia kahvit kahvilassa, kun listan kalleinkaan hinta ei tuntunut älyttömän kalliilta. Kun Baselissa iso oluttuoppi maksaa helposti viisi euroa tai enemmän, niin Freiburgissa saman juoman sai kolmella eurolla.

Eli vehnäolutta ja "Prost!" (Baselissa tosin kippistellään sanomalla ranskalaisittain Santè!) 

Olin etukäteen tsekkaillut netistä myös second hand -kauppoja ja kirpputoreja. Tosin totesin jo ennen lähtöä, että lauantai on huono päivä niissä käymiseen, koska useimmat näyttivät menevän kiinni kahdelta.

Ehdimme kuitenkin yhteen liikkeeseen vanhaan kaupunkiin, ja Erica teki siellä löytöjä. Hän ei ollut kuulemma törmännyt Baselissa yhteenkään niin hyvään second hand -liikkeeseen (Erica tarvitsee vaatteita ja kankaita omiin videoteoksiinsa rekvisiitaksi ja puvustukseksi): Baselista tuntuu puuttuvan sellainen edullisen retroileva vanhojen vaatteiden myynti.

Illan loppuun tietysti kävimme syömässä vatsamme täyteen. Ensimmäistä kertaa täällä ollessa söin kalaa eli forellia. Kala on usein ruokalistoilla sitä hintavinta, eikä valikoimaa ole kovin paljon.

Vielä ennen junaa kiiruhtamista kävimme aseman ruokakaupasta, josta Sami sai mukaan yhtä suosikkikuohuviineistään edulliseen hintaan. Minä piipahdin ostamassa saksalaisen Neon-lehden. Sitten seisoskeltiin muutama minuutti asemalaiturilla junaa odotellan.

Freiburgiin varmasti mennään toistekin: matkustaminen on vaivatonta ja edullista, ja kaupunki on nätti ainakin vanhalta osaltaan. Moni paikka jäi myös vielä näkemättä.

Fahrraden

Eilinen testipyöräily sujui sen verran mukavasti, että tänään päätimme tehdä pidemmän lenkin. Myös sää oli suosiollinen eli suomalaisittain hyvin keväinen: lämmintä noin +15 ja aurinko näyttäytyi välillä.

Sami tutkaili ennen lähtöämme Baselin seudun pyöräilykarttaa. Sen perusteella päätimme ajaa pitkin pikkujokeamme Baselia kohden ja sitten suunnata muihin läheisiiin paikkakuntiin.

Pyöräreitit on täällä merkitty hyvin. Pysähdyimme tutkailemaan karttaa, johon oli merkitty niin vaellus- kuin pyöräreittejä ja myös joku melontapätkä.

Olimme tarkoituksella päättäneet, että näin vuoden ekalla pyörälenkillä ei ole syytä lähteä polkemaan suurempia mäkiä. Silti reitille osui yksi pitkä ylämäki, vissiin jotain pari kilometriä nousua. Sen jälkeen onneksi tuli vastaavasti pitkä alamäki.

Suurempia nousuja on siis helppo löytää läheltä, kun kartan mukaan lähellä on runsaasti yli 500 metriä korkeita paikkoja, ja jotkut yltävät tuhanteen metriin.

Levähdimme kahvin verran yhdessä pienemmässä kylässä, jossa istuskelimme tämän rakennuksen luona. Vallihautaa ja kaikkea. Oletimme, että rakennuksessa toimii nykyisin ravintola, mutta emme vaivautuneet varmistamaan tätä.

Jälleen törmäsimme maataloustuotteiden myyntipisteeseen, johon oli tietysti pakko pysähtyä. Omenoita oli tarjolla useita lajikkeita, mutta me otimme nyt puoli kiloa perunoita (maksoi noin euron). Viiden litran omenamehulaatikko (n. 2 e/l) houkutteli myös, mutta pyöristämme puuttui sellaisen kuljetusmahdollisuus.

Täällä rahat jätettiin seinässä olleeseen pieneen kassaan.

Kokonaisuudessaan pyöräilyä kertyi arviolta noin 18 kilometriä. Tuntui tosi hyvältä, eli tästä jatketaan kohti kovempia nousuja!

Ylipäätään tietysti pitää totutella paikalliseen pyöräilymeininkiin: täällä on luonnollisesti paljon hyvin merkittyjä pyöräkaistoja teiden reunoilla, ja mm. kiertoliittymissä (joita on paljon) ajetaan fillareilla samalla tavalla kuin autoilla.

Ainakin tämän päivän perusteella autoilijat myös ottavat pyöräilijät hyvin huomioon, mutta ihmekös tuo, kun kahdella pyörällä liikkuvia on täällä niin paljon.

Grüezi!

Asuntomme sijaitsee siis sivussa Arlesheimin kylän viehättävästä keskustasta: olemme jonkinlaiseksi pienteollisuusalueeksi miellettävän osan vieressä. Häiritseväksi on osoittautunut asunnon ohi menevä tie. Kuvassa näkyy asunnon takapiha (varmaan keväällä hieman viehättävämmän näköinen) ja kyseinen tie.

Niinpä olemme nukkuneet korvatulpat korvissa, jottei liikenteen melu häiritsisi liikaa.

Suuntasimme tänään taas Baseliin. Lähiliikenne toimii hyvin, eli viiden minuutin kävelyn päässä on ratikkapysäkki, josta menee ratikka arkisin kymmenen minuutin välein. Matka Baselin juna-asemalle kestää reilut 20 minuuttia.

Nopeampi vaihtoehto on lähijuna. Dornachin asemalle kävelee noin seitsemässä minuutissa, ja junamatka kestää kymmenen minuuttia. Junat kulkevat puolen tunnin välein.

Sami sai osana residenssiasumistaan ilmaiseen lähiliikenteeseen oikeuttavan matkakortin. Minä taas saan eilen hankkimani alennuskortin, Halbtax-Abon, ansiosta myös lähimatkat täyttä hintaa halvemmalla. Nyt minulla on käytössä kuuden matkan kortteja, joilla yksi matka Arlesheimista Baseliin maksaa noin 1,70 euroa.

Baselissa ostimme pyöränpumpun, adapterin sähköpistokkeita varten (osa suomalaisista pistokkeista sopii paikallisiin, mutta eivät kaikki) sekä Samille sandaalit sisätiloissa käytettäväksi: betonilattiat ovat nyt tosi kylmät, eikä asunnossa ole edes yhtään mattoa.

Lisäksi kuljeskelimme vanhan Baselin puolella ja kävimme syömässä lounaan. Ravintoloissa ei täällä yleisesti ole kovin edullista: keittolounaan voi saada 6–8 eurolla, mutta yleensä myös lounashinnat ovat kalliimpia. Alle kympin pizzatkin vaikuttavat täällä olevan tuntemattomia. Eli meidän budjetillamme ei ihan joka päivä syödä ulkona.

Tänään söimme hyvin ravintola Parterressa. Molempien lounasannoksiin sisältyi sekä pieni alkukasviskeitto että salaatti (jota Sami syö kuvassa), ja ruuat maksoivat noin 16–17 e/setti.

Minä söin kasvisannoksen, mutta Sami päätti herkutella makkaralla, joka on kuvassa lautaen yläreunalla peitettynä kastikkeeseen ja sipulihuntuun: annoksessa mukana myös röstiä.

Arlesheimista tiesimme jo ennen tänne tuloa lihatuotteita valmistavan ja myyvän Jenzerin, sillä olimme törmänneet perheyyrityksen mainosvideoon. Ravintola Paterressa makkara oli juuri Jenzerin tuotantoa, ja sekös Samille maistui.

Lounaan jälkeen jatkoimme Basel-kuljeskelua. Tänään ei tosin paistanut aurinko, mutta oli keväisen lämmintä eli reilusti plussalla. Päivän mittaan tihkusade muuttui jo oikeaksi sateeksi. Päädyimme ostoksille Globus-tavaratalon herkkuosastolle: meininki oli samankaltaista kuin Stockmannin herkussa, mutta ostimme silti vain teetä, suklaata ja keksejä.

Päivän merkittävänä saavutuksena voi pitää sitä, että osaamme jo lähes uskottavasti huikata paikallisen tervehdyksen eli "Grüezi!" (tai Grüetzi, molempia kirjoitusasuja ilmeisesti käytetään). Toki myös "Guten Morgen" tai "Guten Tag" ovat sallittuja, mutta Grüezi! vaikuttaa olevan selvästi yleisin. Suomalaisen korvaan tervehdys kuulosti aluksi lähinnä epämääräiseltä krohinalta, mutta nyt se on jo tullut tutuksi kauppa-asioinneilla ja muualla ihmisiä kohdatessa.