maanantai 27. kesäkuuta 2011

Nach Finnland

Huomenaamuna lähdemme Zürichin lentokentälle ja sieltä Helsinkiin. Puolivuotinen Arlesheimissa on siis ohi.

Nopeastihan se meni, ja loppua kohden tuntui vain käyvän kiireisemmäksi. Paljon onneksi myös koimme ja näimme.

Eilen ehdin onneksi vielä Zürichiin tapaamaan kaveria ja perhettään.

Tänään pikkuveli otti pyöränsä ja lähti kohti Saksaa. Otimme poseerauskuvan ennen Matin lähtöä.


Muuten päivä on mennyt helteessä hikoillessa, pakatessa ja siivotessa (mm. hämähäkinverkkoja, sillä hämähäkkejä riittää täällä yllättävän paljon ja verkkoja syntyy nopeaan tahtiin). Teimme pulahdusreissun myös maauimalaan, joka oli tietysti täynnä väkeä.

Mutta huomenna siis Helsinkiin ja Villi-kissan vahdiksi pariksi päiväksi sekä hoitamaan Helsingin kodin muuttoa Kalliosta Viiskulmaan. Siis kiireinen viikko.

Viimeisimmät mietinnät ja havainnot puolivuotiselta kirjaan varmaan joskus. Nyt menen juomaan muutaman kulauksen paikallista alkoholitonta olutta. Santè!

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Die letzte Wanderung

Torstaina teimme Matin ja Samin kanssa Aeschissa linnanraunioille ja viinimaisemiin suuntautuneen kuljeskelun. Sää oli sateisemman keskiviikon jälkeen kauniin pilvipoutainen.



Kävelyn välipalana nautittiin Aeschista konditoriosta herkulliset kirsikkapiiraset.



Retkemme päätteeksi nautimme aterian viinitilan yhteydessä olevan ravintolan terassilla. Ja tietysti maisteltiin niitä viinejäkin. 


Eilen perjantaina eli juhannusaattona valittiin kohteeksi Jura. Menimme ensin lyhyen matkan paikallisjunalla ja vaihdoimme linja-autoon. Sitten lähdettiin vaeltamaan kohti korkeampia paikkoja. Päivän mittaan taittui noin 22 kilometriä, ja nousimme kahdelle tasan yhtä korkealle (1204 m) huipulle, Passwangille ja Hohe Windelle.

Eli aika rankka kävely, sillä ylä- ja alamäkeä oli runsaasti.

Hevonen ei ollut kuollut, vaikka hetken epäilytti eläimen elollisuus. Reitit kulkivat läpi laitumien.

 

Näitä kotiloita näkee paljon, mutta ei tosin kovin usein tiukassa otteessa.






Matin pyöräkin pääsi perille eli se tuotiin Arlesheimiin eilen. Tänään päästään siis fillareilla Baseliin. 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Mein Bruder

Nuorempi veljeni saapui tänään Baseliin. Mukana lennolla piti tulla myös hänen polkupyöränsa, mutta se oli sitten eksynyt jonnekin muualle. Lentoyhtiö lupasi tietysti selvittää pyörän tilannetta ja toimittaa sen suoraan Arlesheimiin, kun (jos...) löytyy.

Toivottavasti saapuu pian: veljenihän aikoo polkea osan kotimatkastaan (siis mm. pitkin Saksaa) takaisin Suomeen. Sitä paitsi olisi kiva päästä etenemään jo täällä pyörillä.

Ehdimme ennen rankkaa ukkossadetta käydä Arlesheimin Birseck-linnalla. Se on kesäaikaan avoinna parina päivänä viikossa iltapäivisin, emmekä minä ja Sami olleet aiemmin ehtineet sinne. Linnan luona kasvava puska on kuulemma peruukkipensas, kiitos Mikalle tunnistuksesta!





Linnavierailun jälkeen Sami kiiruhti kotiin vastaanottamaan taulukuljetuksen miehet. Eli siis taideteokset lähtivät tänään kohti Kölniä, josta ne toivottavasti aikanaan tulevat Suomeen.

Minä ja Matti kuljettiin Goetheanumille. Ennen sinne pääsemistä alkoi rankka vesisade ja ukkonen, mutta onneksi olimme varustautuneet sadesuojin.

Iltasella vielä käytiin kävelyllä. Sen jälkeen miehet istahtivat television äärelle katsomaan urheilua.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

"Für kurze Zeit ist alles schön"

Tällä viikolla kyläillyt perhe vietiin katsomaan samoja nähtäyyksiä kuin muutkin: Goetheanum ja linnanrauniot.

Linnat tietysti vievät niin lapset kuin aikuiset muutaman sadan vuoden takaiseen maailmaan. Tässä mallina ritaritaistelu.


Arlesheimin iltakävelyllämme ihailimme sateenkaarta.


Ja tietysti kylän keskustan taloja ja idylliä.


Nyt meillä alkaa viimeinen viikko täällä. Tässä vaiheessa tunteet ja ajatukset ovat vähän sekavia: kuusi kuukautta on kohta mennyt, onko ehditty kokea tarpeeksi, mitäs kaikkea Suomessa onkaan tiedossa (ainakin muutto ja sen järjestelyt), mahtuuko kaikki tavara laukkuihin (kyllä se mahtuu, koska on saatu Suomeen kamoja muuten), pitäisikö viimeiselle viikolle kehittää jotain erityisen erityistä?

Pikkuveljeni saapuu tänne keskiviikkona fillarinsa kanssa, joten sikäli on tekemistä tiedossa. 

Pakkaamista suunnitellessani taas mietin sitä, että ainakin vaatetusvarautumisen osalta elämämme on ollut täällä hieman erilaista kuin kuvittelin. Pakkasin mukaan runsaasti ns. siistejä vaatteita, koska ajattelin, että olemme paljon Baselissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, jotka vaativat asiallisen tyylikästä pukeutumista.

Koska elämästämme tuli enemmän "maalaishenkistä" ja ulkoilupainotteista, niin esimerkiksi suoria, mustia housujani en ole kertaakaan pistänyt jalkaani. Ne saavat myös jäädä Sveitsiin eli aion tiputtaa ne vaatekeräykseen.

Toisaalta välillä olen kaivannut joitakin Suomeen jääneitä urheiluvaatekappaleitani. Esimerkiksi se ohuin, hieman tuulta ja kosteutta pitävä takki olisi ollut tarpeen.

Onneksi emme kuitenkaan ottaneet mukaan esimerkiksi toppavaatteita. Baselin seudun talvi oli niin leuto, ettei niille olisi ollut käyttöä.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Aussehen

Tämä teksti pohjautuu pelkkiin omiin havaintoihini ja sisältää silkkaa yleistystä!

Baselin seudulla pukeudutaan siististi, mutta ei kovinkaan värikkäästi.

Perusnuori näyttää täällä varsin samalta kuin Helsingissä, suositaan sellaista H&M-henkistä meininkiä. Nuorison alakulttuureja näkyy harvoin: silloin tällöin saattaa hevarimainen, skeittari tai punkkarihenkinen hahmo näkyä, mutta Helsinkiin verrattuna katukuva on tasaisen erottumatonta.

Koska monilla on rahaa, niin vaatteet ovat varmaankin usein hintaviakin, mutta niillä ei silti revitellä. Värikkäintä ja riehakkainta vaatetusta näkee esimerkiksi taidenäyttelyiden avajaisissa, kuten usein Suomessakin.

Vapaa-ajalla monet kulkevat käytännöllisyyttä arvostaen. Lenkkarit, vaellusjalkineet tai retkeilyhousut ovat yleinen näky. Luonnollisesti esimerkiksi pyöräilijöillä on harrastukseen sopiva varustus, joten erilaisten pyöräilypaitojen bongaus on jo melkein yksi huvimme: onhan paikallisella lihakaupallamme Jenzerillä oma pyöräilytiimi, joten aina havainnoimme, jos Jenzer-paita sattuu kohdalle.

Vanhempi naisväki antaa hiustensa harmauden näkyä paljon enemmän kuin Suomessa (ehkä tummat hiukset harmaantuvatkin hienommin, en tiedä).

Baselissa ei ole kovin paljon kirpputoreja tai second hand -kauppoja, ja niissä harvoissa hintataso voi olla korkea. Ilmeisesti siis käytettyjen vaatteiden ostaminen ei ole mitään supersuosittua puuhaa. Tosin viikonloppujen itsemyyntikirppikset lienevät aktiivisia, ja esimerkiksi lasten varusteille on omia second handejaan.


Kuten jo aiemmin olen kertonut, niin sveitsiläiset ovat selvästi suomalaisia tai saksalaisia hoikempi kansa. Ulkoasuun kuuluu siis ryhdikäs ja normaalivartaloinen yleisilme.

Yleisesti me siis sulaudumme varsin hyvin joukkoon eli meitä ei ulkonäön perusteella eroteta ulkomaalaisiksi. Toisaalta Baselissa on sen verran paljon porukkaa, joiden juuret ovat eri puolilla maailmaa, ettei täällä myöskään perussveitsiläisestä eroava ulkonäkö hätkäytä.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Art Basel

Taidepöhinä on nyt Baselissa kuumimmillaan Art Basel -messujen myötä. Taidetta riittää runsaasti myös messujen ulkopuolella, joten olen jo parin päivän jälkeen melkoisessa taideähkyssä.

Eilen siis olimme tarpomassa messujen virallisissa avajaisissa.  Väkeä oli todella paljon, erilaista taidetta hyvin runsaasti. Ja messuoluena hämmästytti Lapin Kulta, mutta onneksi sai myös Appenzellerin panimon tuotteita.





Viime viikolla luonamme oli siis käymässä lapsiperhe. Kävimme mm. Dorneckin linnanraunioilla, Goetheanumissa ja Reinachin uimalassa. Siinä sivussa ihailtiin kissoja, pupuja ja lampaita.

Lauantai-iltana olimme porukalla Baselissa näyttelyavajaisissa.


sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Glarus

Tässä nyt muutama kuva meidän Glaruksen reissultamme. Menimme sinne siis keskiviikkona tuttujen eli Karrin ja Murielin luokse.

Sekä keskiviikko että torstai olivat pilvisiä ja sateisia päiviä, joten emme päässeet ihailemaan vuorilta avautuvia näköaloja. Mutta pilvissä oli oma viehätyksensä, ja reissu oli tietysti mukavaa vaihtelua Baselin seudun näkymiin. Kävelyretkellä nähtiin myös hienoja vesiputouksia. 

Glarus sijaitsee laaksossa, ja heti ympärillä nousee jyrkkiä vuorenseinämiä.







Perjantaina saimme vieraita tänne Arlesheimiin, joten viikonloppu on kulunut lapsiperheellisessä seurassa.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Weintraube und Birne

Tänään kävimme lounastamassa Dornachin luostariravintolan terassilla, jonka viehättävä, puutarha- ja puistomainen terassialue teki jo viimeksi vaikutuksen.

Ruokailun (erittäin maistuvaa kasvislasagnea) jälkeen kuljeskeltiin katsomassa, mitä kaikkea puutarhassa kasvaa. Viinirypäleterttuja, päärynöitä, omenoita, vadelmia, kirsikoita, herukoita... Sekä salaatteja ja kaikenlaisia vihanneksia.

"Kirschen rot, Spargeln tot" tai jotakin tuohon suuntaan menee paikallinen sanonta. Eli siis kun kirsikat ovat punaisena, on parsa "kuollut", siis kirsikoiden kypsyttyä parsa-aika on ohi. Nyt joka puolella myydään kirsikoita, jotka useimmiten ovat todella hyviä, mutta paikallista valkeaa parsaa ei enää juuri ole kaupan.





maanantai 6. kesäkuuta 2011

Grattis Kleidung

Lauantaina päätimme viettää taidepäivää. Kävimme ensimmäistä kertaa Kunsthaus Basellandissa, jonka ryhmänäyttelyssä suurimman vaikutuksen teki Nigerian öljyriistoa käsittelevä videoteos. Videotaide voi olla kiinnostavaa, vaikka välillä minustakin on tuntunut, etten ymmärrä koko aluetta. Mutta onneksi on viime aikoina saanut kokea ja nähdä paljon hyviä videoita.

Suunnittelimme polkevamme erääseen galleriaan, mutta Baselin kadulla nähty ilmaisia vaatteita tarjonnut rekki pysäytti meidät ja muutti suunnitelmat. Siitä löytyneet vaatteet mukanamme päätimme vain nauttia terassiolosta.



Pyöräilimme joen toiselle puolelle ja istahdimme Hirscheneckiin, joka taitaa olla suosikkibaarimme Baselissa: edullisemmat hinnat kuin muualla sekä hyvät tarjoilut pikkunälkään ja rento meininki. Kesäaikaan terassi tekee paikasta vielä vähän paremman. 

Söimme mainiot leivät (minulle tofulla, Samille juustolla) ja sattumalta paikalle asteli eräs taidepiireistä tutuksi tullut baselilainen, jonka kanssa juttelimme kahvien äärellä pidempään.

Kotiin polkiessamme katselimme tummuvaa taivasta, mutta ehdimme juuri ennen sadetta kotiin. Ensiksi tuli rakeita, sitten kunnon kaatosade.

Sunnuntai-iltapäivänä jatkoimme taide-elämää pyöräilemällä Baselin toiselle puolelle ja Fondation Beyelerin näyttelyyn.

Pääsyy tuonne 15 km päähän polkemisessa oli kuitenkin Erican kutsu hänen luokseen viettämään iltaa. Siellä siis taas taiteilijajoukolla istuttiin iltaa, syötiin hyvin ja mm. pelattiin Jengaa.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Crème brûlée

Torstaina otettiin pyörien kanssa juna Baselista Ranskan puolelle Mulhouseen. Opimme, että Ranskan junien lippuautomaatit ovat vain ranskaksi (jota emme osaa), eikä meillä ollut käsitystä siitä, pitääkö fillareista maksaa vai ei. Eli ei siis maksettu, kun ei näkynyt konduktööriä.

Toinen havainto Ranskassa oli, että pyöräilykartta olisi kannattanut hankkia. Sveitsissä ja Saksassa olemme tottuneet liian hyvään eli hyvin merkittyihin pyöräilyreitteihin. Elsassissa sen sijaan ei näkynyt suuremmin pyöräilymerkintöjä.

Aikomuksemme oli polkea pitkin ns. viinitietä, joka on autoille hyvä, mutta vie välillä moottoriteille, joten se ei sopinutkaan sinällään fillarointiin.

Kun olimme päässeet pois Mulhousea ympäröiviltä tylsemmiltä alueilta, niin saimme nauttia viini- ja maissiviljelmistä sekä pienistä, idyllisemmistä kylistä. Päädyimme lounastamaan jonkinlaisille viinimarkkinoille, joissa paikallisten juomien lisäksi kaupattiin mm. houkuttelevia leipiä ja erilaisia makkaroita. Lisäksi siellä oli musisointia ja muuta esiintyvää porukkaa. 






Tavoitteenamme oli päästä jo viime viikonloppuna tutuksi tulleeseen Eguisheimiin. Matkaa kertyi enemmän kuin odotimme, ja osittainen vastatuuli teki pyöräilystä tavallista raskaampaa. Mutta mitäpä noista, kun maisemat olivat kivoja ja matkalla oli mahdollisuus pysähtyä viinitilojen viininmaisteluihin.

Sami oli tehnyt hotellivarauksen, mutta perillä odotti ikävä yllätys: hotellin epäselvän viestinnän ja oman ajattelemattomuuden vuoksi varaus oli jäänyt vahvistamatta. Meille ei siis ollut huonetta, ja helatorstaiviikonlopun ansiosta huonetta ei löytynyt mistään muualtakaan. "Complet" sana tuli tutuksi, kun kiersimme läpi varmaan viitisentoista hotellia Eguisheimissa ja Colmarissa.


(Kieltämättä molempia harmitti aika lujasti. Pyöräilyreissumme ylipäätään ovat niitä hetkiä, kun olemme eniten tiuskineet toisillemme: nälkä ja reitiltä eksymiset saavat jopa muuten niin rauhallisen Samin huonotuuliseksi, ja kun päälle lisätään muita vastoinkäymisiä, niin siinä sitten kiukutellaan, vaikkei se mitään autakaan. Minähän nyt voin äksyillä vähemmästikin. Mutta toisaalta: aina näistäkin selvitään ja sitten otetaan opiksi...)

Niinpä meillä ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa juna takaisin Baseliin. Sitä ennen kuitenkin päätimme syödä hyvin.

Sami oli etukäteen selvittänyt Colmarista kiinnostavan ravintolan, jonka terassille hikisissä pyöräilykamoissamme istuimme. Livahdin kyllä heti vaihtamaan mekon ylle, sillä asuvalinta vaikuttaa melkoisesti omaan fiilikseen.

Ruoka oli todella hyvää. Ranskankielisestä ruokalistasta emme ymmärtäneet paljoakaan, eikä tarjoilijan englannintaito ollut sellainen, että ymmärrys ruuista olisi parantunut. Eli siis jälleen ruokatilaukset tehtiin pienen riskin saattelemina.

Pääruuaksi minä sain Sveitsin asumisajan parhaan kala-aterian. Samilla taas oli mehukkaita lihavartaita ja kasviksia. Jälkiruokana Sami nautti creme bruleen ja minä suklaisen mascarponeherkun.

Luonnollisesti nautimme hyviä viinejä.



Junamatka takaisin meni turhan pitkäksi, kun jouduimme vaihtamaan junaa Mulhousessa ja odottelemaan seuraavaa noin 1,5 tuntia. Pääsimme kotiin joskus yöllä, ja pyörän mittariin kertyi yhteensä 94 kilometriä.

Elsassin alue sopii siis fillarointiin, mutta etukäteen kannattaa uhrata hetki ja toinenkin suunnitteluun. Kaikki ranskalaiset kylät eivät ole ihastuttavan idyllisiä, vaan joukkoon mahtuu sellaista ankeampaakin aluetta. Baselin lähialueen sveitsiläiskylät ovat aina hyvin siistejä ja rakennukset lähes poikkeuksetta remontoituja, mutta Rankassa voi olla rosoisempaa. Puolensa toki molemmissa.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Alles gute zum Geburi!

Tänään on vietetty syntymäpäivääni. Taitaa olla 34-vuotisen elämäni ensimmäisen kerta, kun olen synttäripäivänä ulkomailla.

Itse asiassa vuorokauden vaihtuessa olin vielä Ranskan puolella, mutta alkuperäisen suunnitelman mukaista heräämistä Ranskasta ei tapahtunut, vaan palasimme päivän pyöräretkeltämme Elsassista Arlesheimiin.

Sami hemmotteli ranskalaishenkisellä brunssitarjoilulla. Nautittiin luonnollisesti vuoteessa: aikuisuuden hyviä puolia on esimerkiksi se, että saa syödä sängyssä vaikka jäätelöä.


Päivään kuului tepastelua Arlesheimissa. Lähijokemme läheisyydessä on paljon isoja etanoita ja kotiloita, mutta ensimmäistä kertaa näimme tällaisen yhteenliittyneen parin. Aurinkolasit ovat kuvassa mallaamassa etanoiden kokoa.


Iltakävelyllä kohtasimme jopa kaksi rapsuteltavaa kissaa. Tässä toinen niistä eli töpöhäntäinen. 


(Ja kirjoituksen otsikkohan on sitten paikallinen sanamuoto synttärionnitteluihin.)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Die Briefe aus Finnland

Koska olemme Sveitissä vain väliaikaisesti, niin olemme pysytelleen kirjoilla Helsingissä. Suomen postit siis ohjautuvat vanhaan osoitteeseen ja remontissa olevaan asuntoon, josta vuokraisäntäni Karri ystävällisesti aina lähettää kirjeet ja lehdet eteenpäin meille.

Karri on myös pistänyt aina mukaan salmiakkia tai muuta hyvää. Lisäksi meitä ovat ilahduttaneet Karrin Helsinki-kortit. Kiitos vaan sinne!

Tänään saapui Karrin lähetyksen lisäksi postia isältäni. Hän oli kirjoitellut kortin lähestyvän syntymäpäiväni kunniaksi. Lisäksi mukana oli Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liite, jossa isääni oli haastateltu Ammatistaan ylpeä -juttusarjaan:
"Kerran kylväessäni huomasin töyhtöhyypän pesän, missä oli juuri poikaset kuoriutumassa. Ensin tuli yksi, kohta toinen ja kolmas. Ihan näin, kun se poikanen koputti nokalla kuorta. Soitin emännälle, että onko täytekakkua, niin juodaan varpajaiskahvit. Oli se niin iloinen perhetapahtuma."


Olemme itse lähetelleen erityisesti postikortteja Suomeen vähän laajemmalle kaverijoukolle. Takaisinkin on toisinaan tipahdellut jotain: äitiemme lisäksi meitä ovat muistaneet muutamat kaverit ja sukulaiset. Tosi kivaa, jos postilaatikossamme odottaa jotain postia: pitäisi muistaa myös Suomessa laittaa välillä kortteja tai kirjeitä tutuille.

Posti kulkee 1. luokassa Sveitsistä Suomeen (tai toiseen suuntaan) yleensä kahdessa vuorokaudessa. Postimaksut täältä Suomeen ovat tietysti kalliimmat kuin esimerkiksi EU:n sisäisissä posteissa: postikortin lähetys maksaa 1,30 frangia eli noin euron verran.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Elsass

Sunnuntaipäivä kului mukavasti Ranskan puolella. Naapurimme Bruno tarjosi mahdollisuutta lähteä hänen autokyydillään tutustumaan Elsassin näkymiin, joten pääsimme kiertämään pari pikkukylää sekä nousemaan yli tuhannen metrin korkeuteen ihmettelemään näkymiä kauemmas.

Ensimmäinen kohden oli Eguisheimin kylä, joka hurmasi keskiaikaisella tyylillään. Viehättäviä taloja, pieniä kujia ja viinikauppoja: onhan Elsass viinintuotantoaluetta, ja viiniviljelmiä oli todella runsaasti.


Istahdimme ravintolan terassille syömään. Flammkuchenit ovat pizzan kaltaisia, mutta ohuempia ja pienempiä.



Toinen pysähtymispaikka oli Riquewihr. Tämä kylä oli isompi, ja sunnuntaina siellä oli varsin paljon turisteja. Nättejä, erivärisiä taloja riitti ihailtavaksi. Sekä viinikauppoja ja niiden tarjontaa: Sami luonnollisesti hankki pari pulloa.



Viimeiseksi ajoimme korkeuksiin eli Hohneckille. Matkalla ostimme mm. paikallista mustikkapiirakkaa, leipää, mietoa omenasiideriä ja juustoa.

Täältä avautuivat upeat näkymät niin Ranskaan, Sveitsiin kuin Saksaankin.


Sen verran vaikuttavan vaikutuksen Elsassin viinimaisemat ja pikkukylät tekivät, että ryhdyimme suunnittelemaan pientä retkeä sinne. Hotelliyön esimerkiksi Equisheimista saisi kahdelle hengelle noin 50-60 euron hintaan.