Lauantaina päätimme polkea Baseliin, sillä Ruth oli luvannut lainata Samille niittipyssyn (se Samin oma on siis edelleen matkalla tänne ja ilmeisesti tulli syynää tehokkaasti laatikkoa).
Baselin lähellä pelattiin jo ahkerasti jalkapalloa.
Ruth töskentelee siis osa-aikaisesti iaab:lle ja vaihtotaiteilijoiden kanssa. Hän tekee myös kehyksiä ja pitää pientä mi piace - kauppaa, joka on auki lauantaisin (ja kuukauden ensimmäiset sunnuntait).
Ruth on valinnut myytävät tuotteet huolella, ja maisteltuamme sveitsiläistä luomuhunajaa, johon mehiläiset keräävät ainekset 800-1000 metrin korkeudessa, halusimme sitä tietysti ostaa kotiinkin. Samalla hankimme myös Ruthin kehumaa spaghettia.
Eilen eli siis lauantai-iltana vietimme aikaa taas muiden vaihtotaiteilijoiden kanssa. Saimme liput Fondation Beyelerin avajaisiin, joissa kävimme tutustumassa Segantinin maalauksiin noin sadan vuoden takaa: runsaasti sen ajan alppielämän kuvausta, ihmisiä, luontoa ja eläimiä.
Loppuilta vietettiin porukalla Erican residenssiasunnolla aivan Beylerin naapurissa mm. röstiä syöden ja punaviiniä juoden.
Taidemaailmassa käväisimme myös torstaina, jolloin olimme pienen gallerian avajaisissa. Sen jälkeen meidät onnistuneesti houkuteltiin jazz-keikalle, joka järjestettiin yksityiskodissa. Sekin ilta oli kiinnostava kurkistus Baselin kulttuurielämään.
Tänään sunnuntaina jatkui taas aurinkoinen sää. Päätimme suunnata kävellen kohti Dorneckin linnaa.
Ensiksi kuljimme jo tutuksi tulleet Arlesheimin keskustan läpi.
Ylhäällä rinteessä, Dorneckin linnan vieressä, on ravintola. Se ei nyt ole auki, mutta keväämmällä pitänee käydä istumassa tällä terassilla.
Itse linna on kunnon kivirakennelma, jolla on historiaa noin tuhannen vuoden taakse.
Tuolla ylempänä kävellessä on aina pakko ihailla näkymiä ja avaruutta. Tässä näkyy Goethenanumin massiivinen rakennus.
Takaisin kuljimme Dornechin läpi. Jälleen kerran löytyi maataloustuotteiden myyntipiste. Nyt ostimme hyytelöpurkin (tosin emme tarkkaan tiedä, mistä marjoista tai hedelmistä se on tehty).
Tällaisia juomapisteitä on eri puolilla varsin paljon.
Ja pääsinpä taas rapsuttamaan kissaa!
Hyvä meininki ja kivoja kuvia! Oli kuin olisi ollut taas reilillä tyyliin 80's & 90's. Käykää Appenzellerin seuduilla vaeltamassa ja jodlaamassa - tämä on käsky!
VastaaPoistaNoin, laitettiin bookmarkseihin.
miska
No nyt rupes se hyytelö kiinnostamaan. Mitä purkin kyljessä lukee?
VastaaPoistaMiska, pyrimme tottelemaan sinua ja suuntaamaan Appenzelleriin (ainakin Appenzellerin oluet on jo hyviksi havaittu...)
VastaaPoistaKukkis, päättelin internetin avustuksella, että hyytelö on tehty kvitteneistä. Kun purkissa lukee "Quittengeleè". Maistuu ihan perushyvältä hyytelöltä, pannukakun päälle suunnittelen ainakin käyttäväni.
Kvittenihilloa, nam! (Tai siis -hyytelöä, mutta mä sanon kaikkea hilloksi.)
VastaaPoistaOijoi, onpa söpö Sveitsi-katti!
VastaaPoistaKukkis, en minäkään oikein osaa puhua hyytelöistä, mutta yritän oppia paikallisille tavoille :)
VastaaPoistaHanna, täällä kaikki vastaantulleet kissat ovat melkoisen suloisia, ja osa on helppo houkutella rapsuteltavaksi :)