keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

"Traces from iaab", Regenbogen, Bärlauch und Brennessel

Eilen siis vietettiin Dock:ssa Samin, Erican ja Georgesin yhteisen näyttelyn avajaisia. Teokset ovat ikkunoissa esillä 10. toukokuuta asti, joten eiköhän aika moni baselilainen ne havaitse.

Taiteilijat myös kertoivat omasta tavastaan tehdä töitä sekä teostensa taustoista. Minä pidän siitä, sillä mielestäni nykytaiteesta saa paljon enemmän irti, jos voi perehtyä vähän enemmän taiteilijan ajatuksiin ja näkemyksiin.

Taiteilijat poseerasivat illan hämäryydessä, taustalla Georgesin teos. 


Samin ikkunassa poseeraa St.Berghain sekä vasemmassa alakuvassa kahdeksan pikkumaalausta eli "Profiles on scale 1:1".


Tänään pysyttelimme Arlesheimissa. Päivän sää vaihteli auringosta vesikuuroihin, joten ei ihme, että bongattiin kävelyllä sateenkaari. Tämä sateenkaari näyttää päättyvän Birseckin linnaan.


Luonto alkaa jo vihertää kauniisti. 


Pari viikkoa sitten havaitsimme, että täällä myydään Bärlauch-nimisellä kasvilla höystettyjä tuotteita kausiherkkuina. Pääteltiin tietysti, että kyseessä on jonkinlainen sipuli.

Internetin avustuksella selvisi, että kyseessä on karhunlaukka, jota kasvaa täällä runsaasti. Kasvi muistuttaa niin kovasti kieloa ennen kukkien tuloa, etten uskalla lähteä itse keräilemään, ellei joku minulle kädestä pitäen neuvo karhunlaukan tuntomerkkejä.

Sen sijaan nokkosia uskallan poimia täälläkin. Tänään tein ensimmäisen reissun lähijokemme varrelle ja keräsin ryöpättäväksi noin 1,5 litraa nokkosia. Pistin ryöpätyt nokkoset pakkaseen, mutta tarkoitus on jossain vaiheessa tehdä nokkos-tofupiirakkaa.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Spargel mit Majonäse

Sami aloitti jo ennen tänne Sveitsiin muuttamista parsahaikailun. Hänen mielestään kyseessä on niin suuri herkku, että kun kerran asumme parsanviljelyleveyksillä, niin kauden koittaessa on syötävä parsaa eri muodoissa.

Tänään aloitimme tuon kauden. Kaupoissa on toki ollut jo pitkään eteläamerikkalaista parsaa. Me olemme odotelleen keskieurooppalaisia tuotteita, ja nyt ne ovat kaupoissa. Ostimme siis tänään valkoista saksalaista parsaa.

Valitettavasti taloutemme kattila ei ole mikään parsakattila, joten Sami joutui keittämään herkkunsa turhan pienessä tilassa. Silti lopputulos oli varsin onnistunut.


Parsa nautittiin lounaan alkuruokana voisulan ja majoneesin kera, laseissa valkoviiniä. Parsan jälkeen söimme minun tekemääni mozzarellasalaattia.

Jälkiruuaksi syötiin espanjalaisia mansikoita. Niitäkin on kaupoissa runsaasti, jonkin verran myös luomuna (tarkkailen mansikoiden luomua siksi, että suomalaisissakin tuotteissa mansikka on se, josta löytyy eniten sallituissa rajoissa olevia pieniä määriä kasvinsuojelujäämistä: mansikan viljelyssä estetään hometta kemiallisilla aineilla ja luomutuotannon sanotaan siksi olevan vaikeaa).

Tosin tämä jättimansikka ei ole luomua, mutta oli maultaan kyllä suhteellisen ok. Ei mitenkään supermakea, mutta maistui sentään mansikalta.
 

Kauppareissulla pyysin Sami poseeraamaan jättipupun kanssa. Erilaisten suklaapupujen valikoima on hämmentävän suuri. Tämän ison pupun hinta on noin 50 euroa.


Ruuasta, sen tekemisestä ja nautinnoista pitänee kirjoittaa vielä oma tekstinsä: meillä on Samin kanssa kokkailu nykyisin varsin tasapuolista, mutta molemmilla on omat "erityisalueensa".

Ja erilaisia parsaohjeita aiotaan kokeilla varmasti lähikuukausien aikana useita: se on sitten ennen kaikkea Samin puuhaa. Minä sen sijaan aion suunnata keräämään nokkosia tällä viikolla.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Halbwegs

Eilen vietimme Baselissa eteläafrikkalaisen Janin lähtiäisiä. Hänen, kuten tokiolaisen Taron, residenssiaika oli kolme kuukautta ja se on nyt täynnä.

Meidän kannaltamme tämä tarkoittaa tietysti sitä, että oma Sveitsi-aikamme on puolivälissä. Kolme kuukautta on mennyt nopeasti, joten eiköhän loppuaika mene yhtä nopeasti.

Janin ja Taron tilalle saapuu uusia taiteilijoita, joista ei vielä ole tarkempaa tietoa. Saapa siis nähdä, millaisiin ihmisiin vielä tutustumme. Tähän mennessä vaihtotaiteilijoiden porukka on tietysti ollut tosi kivaa.

Kokoonnuimme siis eilen ensin pingiksen peluun merkeissä Janin, Erican ja Georgesin kanssa. Siitä jatkoimme pienelle piknikille Reinin rannalle. Loppuiltaa vietettiin Cargo-baarissa sekä Kasernen Kabarissa terassilla, kunnes taas döner-paikan kautta suunnattiin fillareilla kotiin.

Annoimme Janille läksiäismuistoksi salmiakkiaskin, jonka Villi-kissan blogista tuttu vuokraisäntäni Karri oli tällä viikolla lähettänyt postiemme mukana. Jan nimittäin on jossain vaiheessa elämäänsä ehtinyt tykästyä salmiakkiin, jota ei tietysti ihan niin helposti saa täällä Baselissakaan. 

Ennen läksiäisia Sami kävi ripustamassa taulujaan ensi viikolla aukeavaa Dockin näyttelyä varten. Kyseessä on ryhmänäyttely (Sami, Erica, Georges) ja teokset ovat ikkunoissa. Avajaisia vietetään tiistaina. 

Tänään kävimme taas Baselissa pyörillä. Samille saatiin lopultakin hänen kaipaamansa uudet kengät, istuttiin kahvilla, ihasteltiin Globuksen ruokaosastolla (eli mm. maisteltiin laadukasta oliiviöljyä) ja käväistiin taidemuseossa. Kotiin polkiessa alkoi sataa, mutta onneksi meillä ei enää ollut paljon matkaa jäljellä.

Päivällä ehdin testailla paljasjaloin oleskelua takapihalla.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Domaine Nussbaumer

Ensimmäinen päivä tänä vuonna varvastossuissa!


Eli siis on kevättä, aurinkoa ja lämmintä. Varvastossuineni taapersin tänään yli kolme tuntia naapuripitäjässä Aeschissa. Loppuvaiheessa pysähdyttiin nauttimaan paikallista viiniä paikalliseen ravintolaan, siihen viinitarhojen läheisyyteen.

Ikuistin tätä myös videolle eli jaarittelua viinituotannosta, keväästä ja viineistä. 

Woanders

Muutama linkki muihin nettisivustoihin, joilla elämämme näkyy:

Sami on tämän viikon kummitaiteilija Arjen löytöretkeilijöissä. Tehtävänä oli adoptoida väliinputoajakohde. Sami toteutti (ja minä kuvasin, heh) tehtävän kahdessa osassa: Demokratia/muratti sekä Konfettikatu.

Kulutusjuhlan puolelle olen raportoinut pari kauppa-aihetta.

Ensinnäkin Fasnachtin jälkeen ei voinut olla huomaamatta, miten tärkeä kohde pääsiäinen on. Siihen liittyen myydään jo nyt todella paljon erilaisia suklaatuotteita ja koristeita. Ja myös muuta tavaraa, kuten perhosenmuotoinen kananmunanpaistomuotti.

Toiseksi otin tällä viikolla kuvat Manorin oluthyllystä ja tavasta tuoda esiin se, että Unser Bier on baselilaista eli paikallistuote. Lisäksi kiinnostavana havaintona olivat olutlahjapakkaukset.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Tischtennis

Eilen ajeltiin pyörillä Baselin. Tarkoituksena oli peräti shoppailla, ja se onnistui: suunnitelman mukaisesti löytyi Samille ohut merinovillaneule.

Ennen huikeaa kauppakiertelysuoritusta (kävimme siis tasan yhdessä tavaratalossa, Manorissa) istuimme Kasernessa Kabar-ravintolan terassilla. Kuten monet muutkin.

Manoriin päädyimme tekemään ruokaisia heräteostoksia. Tai siis ruokaosaston herkut saivat aikaan ajatuksen kevään ensimmäisestä pikkupiknikistä.

Pikkuruiset herkkupalat olivat hyviä ja melko edullisia eli maksoivat frangin kappale. Tuo vadelmainen valittiin raadissamme parhaaksi.


Piknik nautittiin puistonpenkillä Reinin varrella. Makeiden herkkujen lisäksi nautimme voisarven, sämpylä, pienen kimpaleen juustoa ja olutta.


Lisäksi shoppailimme pingismailat ja -pallot. Olimme jo aiemmin puhuneet, että pitäisi hankkia varusteet, jotta voidään hyödyntää paikallisia ulkopingispöytiä. Nyt Manorin lasten kesäurheiluosastolta löytyi sopiva, edullinen (20 frangia) pingissetti, ja suuntasimme Kasernen pöydille pelaamaan.

Voittajan oli helppo tuulettaa. Onneksi sentään kamppailumme oli tasaväkistä. Molemmilla oli edellisestä pelikerrasta lukuisia vuosia, joten taidot ovat ruosteessa, mutta niitä taatusti kiillotellaan kevään mittaan.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Wettervorhersage

Olemme täällä huomanneet, etteivät viiden päivän sääennustukset ole kovinkaan luotettavia. Ilmeisesti läheiset vuoristot ja muut maanmuodot tekevät ennustamisesta haasteellista, ja näin ollen parin päivän päähän ennakoitu säätila voi olla jotain aivan muuta.

Nyt alkavalle viikolle on luvattu erittäin miellyttävää kevätsäätä:

Välillä tässä olikin harmaampaa ja sateista. Mutta nyt siis kevät voisi lähteä täyteen vauhtiinsa.

Eihän kevät tosin täällä ihan samalta tunnu kuin Suomessa, koska jo tammikuussa oli hyvin kauniita päiviä, eikä luntakaan ole ollut muutamaa päivää lukuunottamatta. Päivätkin ovat tietysti pidempiä kuin Suomessa.

Lisäksi talvellakin monet kasvit ovat vihreitä, kuten muratit ja erilaiset pensaat. Joidenkin talojen eteen on istutettu peräti palmuja.

Mutta kevään merkkejä tietysti näkyy koko ajan enemmän. Erilaisia kukkia, leskenlehdistä narsisseihin, puskee maasta, ja olen innolla katsellut myös nokkosten kasvua: viikon päästä varmaan voi jo hyvin kerätä aineksia ensimmäiseen nokkospiirakkaan.

Tänään sunnuntaina päädyimme 41 kilometrin fillarilenkille. Melko suuren osan matkasta kuljimme vaellusreitillä emmekä siis varsinaisella pyöräreitillä. Vaellusreititkin nimittäin ovat usein pyöräilykelpoisia (jos ei vain ole tolkuttomia ylämäkiä...): muutama lyhyt pätkä piti taluttaa, mutta  saimme ihailla tosi kivaa luontoreittiä.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Vernissage

Eilen perjantaina vietettiin iaab:n vaihtotaiteilijoiden näyttelyn avajaisia Baselin Dreispitzissä. Etukäteen mietittiin, että tuleekohan sinne vieraita, kun iaab:n näyttelypaikka on aivan uusi ja sijainniltaan vähän hankala. Lisäksi tällä viikolla monet ovat lomilla Fasnachtin vuoksi.

Mutta kivasti ihmisiä saapui, ja itse näyttelykin oli tietysti hieno. Esillä oli Samilta hänen kaksi isoa öljyvärimaalaustaan sekä Piirustusluokka, jossa siis ihmiset voivat piirtää projisoiduista 90-luvun nettikuvista minuutissa croquispiirokset. Hienoa oli, että taas monet innostuivat kokeilemaan piirtämistä, joten seinälle kertyi paljon eri ihmisten tuotoksia.

Minä tietysti piirtelin myös.

Erica seuraa, kun Taro Shinoda piirtää. Taustalla toinen Samin maalauksista.





Ericalta oli videoita, samoin Tarolta: hän on kuvannut kuuta eri puolilla maailmaa. Jan oli tehnyt muutaman maalauksen. Georgesilla oli erilaisia veistosmaisia kokonaisuuksia löytämistään tai kirpputoreilta ostamistaan tavaroista. Minäkin lahjoitin hänelle muutamia, roskalavalta löytämiäni pieniä juttuja, ja teoksiin oli näistä päässyt mm. sorminukkehai.


Genau!

Illan mittaan hikoilin läpi parit saksankieliset keskustelut avajaisvieraiden kanssa. Sen verran vähän edelleen on tullut kieltä oikeasti puhuttua (siis kaupassa tai ravintolassa tarvittujen fraasien lisäksi), että oikeiden lauseiden tuottaminen on melkoisen haasteellista.

Onneksi keskustelukumppanit olivat ymmärtäväisiä, ja tietysti itse käytin usein kommenttina vain sanaa "Genau" (joka ehkä tuossa välisanamuodossaan on käännettävissä aivan, niinpä, just). Genau'ta kuulee täällä puheessa paljon.

Päätimme illan pizzalla Samin ja Erican kanssa. Onneksi oli hyvää: Suomessa syön aika harvoin pizzoja ulkona, sillä niiden laatu on usein pettymys. Mutta tässä pizzassa juusto oli laadukasta ja muutenkin ainekset tuoreita.

Tänään kotosalla maistuvan salaatin oleellinen ja herkullinen raaka-aine oli Käserei Gohlin luomuvuohenjuusto, jonka ostin Coopista. Täällä ei onneksi tarvitse välttämättä etsiä erikoisjuustokauppaa, jotta saisi tuollaisia pienjuustolan (perustettu 1830) luomuvaihtoehtoja.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Spaß und Arbeit

Fasnacht on nyt koettu ja juhlittu. Menimme eilen illalla kaupungille muutamaksi tunniksi nauttimaan Fasnachtista, ja tunnelma oli edelleen mitä hienoin. Vesisateisuuskaan ei latistanut kulkueita ja kulkijoita.

Otin pimeydessä hieman videopätkiä ja pyysin Samilta kommentteja Fasnachtista.



Sami haaveilee jo uudesta vierailusta Fasnachtiin. Sekä pikkolohuilun soittamisen opettelusta ja oman, pienen Fasnachtin järjestämisestä Helsinkiin. Ehkä me siis ensi vuonna marssimme pitkin Kallion katuja pukeutuneena asuihin ja esitämme omat suomiversiot Schnitzelbank-huumorista. Ja tarjoilemme jauhokeittoa, sipulipiirakkaa ja valkoviiniä (tai valkoviinin ja kivennäisveden sekoistusta, jota voidaan myydä esimerkiksi nimellä Waggis).

Fasnacht on sotkenut vuorokausirytmiä, joten esimerkiksi tänään aamupala nautittiin vasta kahdentoista jälkeen. Mutta kai tästä vähitellen palaamme normaaliin elämään: viikonlopuksi on luvattu hyvää säätä, joten sitten taatusti ulkoillaan.

Huomenillalla tosin ovat iaab:n näyttelyn avajaiset, joissa tietysti olemme paikalla. Pääsenpä taas minäkin piirtelemään, kun Samin Piirustusluokka-installaatio on mukana näyttelyssä.

- - -

Työjutuista mainittakoon Uusi Musta -sivuille kirjoittamani juttu biodynaamisesta viljelystä. Tiedänpähän nyt paljon enemmän tuostakin aiheesta ja samalla sai syyn vierailla virallisesti sveitsiläisellä tilalla.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Räppli, Waggis, Clique und Gugge

Fasnachtia on vietetty suhteellisen tehokkaasti, ja on varsin vaikea pistää lyhyeksi blogitekstiksi kaikkea koettua ja meiningistä opittua. Mutta yritän nyt kirjata jotain, ja tietysti kuvat ja videot auttavat hahmottamaan tapahtumaa. Tunnelmaa niidenkään avulla ei valitettavasti voi täysin aidosti kuvata.


Chienbäseumzug, Liestal

Aloitimme Fasnachtin menemällä junalla Baselin lähellä sijaitsevaan Liestaliin Erican ja Georgesin kanssa. Olimme saanneet kuulla perinteisestä Liestalin tulitapahtumasta, jonka vakuutettiin olevan näkemisen arvoinen.
Ja olihan se vähän enemmän kuin pieniä tulisoihtuja. Erityisesti Sami oli vaikuttunut tulikulkueista ja massiivisista tulikärryistä. Lieskat löivät kärryistä useiden metrien korkeuteen, kipinät sinkoilivat illan pimeydessä ja lämpö tuntui kauas. Kapeilla kaduilla meno tuntui suorastaan hurjalta. Tämä huvi olisi varmaan Suomessa kielletty.

Tapahtumaa selitetään käsittääkseni niin, että se liittyy jollain lailla talven lopettamiseen: tuli tuo lämmön kylmän talven jälkeen.



"Morgestraich, vorwärts marsch!"

Liestalista tulimme porukalla takaisin Arlesheimiin. Söimme ja kulutimme hieman aikaa, kunnes päätimme yrittää levätä vajaat pari tuntia ennen Morgestraichiin lähtemistä.

Kolmen aikaan yöllä suuntasimme sitten Baseliin. Morgestraich eli Fasnachtin aloitus tapahtui perinteitä noudattaen klo 4. Vanha kaupunki oli pimeä, mutta täynnä ihmisiä. Kellon lyödessä oikean ajan asuihinsa pukeutuneet karnevaaliryhmät (cliquet) ryhtyivät soittamaan pikkolohuiluilla ja rummuilla erilaisia marssikappaleita sekä tietysti kulkemaan pitkin katuja. Ryhmät kuljettivat tekemiään laterne-valoja, ja monien pään päällä keikkui pieni laterne tai muu valaisin.

Tunnelma oli lähes maaginen. Tosin hieman häiritsivät ne turistit, joille ei ilmeisesti ollut selvinnyt, että Morgestraichissa salamavalojen käyttöä kuvaamisessa paheksutaan suuresti: se pilaa tunnelmaa, mutta myös häiritsee kovasti maskien takana olevien soittajien toimintaa aiheuttamalla häikäistymistä.

Kuljimme pitkin katuja ja käväisimme eräässä Clique-kellarissa maistamassa Fasnacht-ruokia eli jauhokeittoa (lähinnä ruskeaa kastiketta muistuttavaa lientä) ja sipulipiirakkaa.  Nuo kellarit eivät yleensä ole auki, mutta näin Fasnachtina niihin pääsevät hengähtämään myös ulkopuoliset.

Lopulta aamun valjetessa valoa oli tarpeeksi myös videopätkän kuvaamiseen.



Kotona kaaduimme sänkyyn puoli kahdeksan aikaan. Päässä soivat huilut ja rummutus tuli uniin asti.

Mäntigs-Cortège


Maanantain kulkueeseen (Mäntigs-Cortège) suuntasimme muutaman tunnin unien jälkeen. Jo yöltä tutut Cliquet olivat saaneet rinnalleen puhallinmusiikkia soittavat Gugge-ryhmät.

Ennen kadunvarteen asettumista Sami osti hieman evästä. Kukkapuskat sain kulkueesta.


Ryhmät olivat asuissaan ja tyylissään hyvin erilaisia. Toisilla oli kannanottoja ympäristön puolesta, muutamat naureskelivat Kreikan talouskriisille, monet olivat eläinhahmoja, yksi ryhmä oli vaateripustimia, toinen anarkisteja. Ideana on myös virnuilla esimerkiksi politiikalle.Ylipäätään sarkasmi on oleellinen osa Fasnachtia.

Ei voinut muuta kuin ilakoida mukana ja ihmetellä, miten valtava joukko taitavia soittajia Baseliin on kasvanut. Osassa ryhmistä oli mukana lapsia ja nuoria, ja heistäkin monet hallitsevat rummutusta tai pikkolon soittamista.

Ryhmät liikkuivat paraatissa monin tavoin. Soittajat tietysti kävelivät, mutta muut porukoitten jäsenet kulkivat esimerkiksi traktorien vetämissä, koristelluissa peräkärryissä. Myös hevosia ja polkupyöriä hyödynnettiin.

Näistä kärryistä erityisesti Waggis-hahmot (isonenäiset, pellemäiset pukeutujat) heittelivät karkkeja, konfettisilppua (Räppli paikallisella kielellä), hedelmiä ja kaikenlaista pikkutavaraa miniviinapulloista nenäliinoihin.

Videolta saa hieman käsitystä tunnelmasta ja musiikista.




Waggis melkein kaappasi neidon

Erityisen houkuttelevaa oli yrittää saada Waggista ojentamaan kukkia. Kun ojentelin kättäni erästä Waggista kohden, hän tarttui yllättäen tiukalla otteella ranteeseeni. En ollut osannut varautua moiseen lainkaan, joten tietysti automaattireaktiona yritin rimpuilla irti. Koska Waggis oli liikkuvassa vaunussa, jouduin kulkemaan vaunun mukana Waggiksen tiukassa otteessa ja samalla hän tunki kourakaupalla konfettia sisään kauluksestani.

Parinkymmenen metrin päässä Waggis päästi irti, mutta en tajunnut katsoa enää Waggista kohti, vaan vain nauraen lähdin heti kulkemaan kohti omaa porukkaamme. Ilmeisesti Waggis olisi kuitenkin antanut minulle ruusuja konfettikäsittelyn päätteeksi.

Kulkueen jälkeen menimme Georgesin asunnolle ja söimme taas mm. jauhokeittoa, sillä kyseinen kanadalainen oli halunnut testata, miten keiton valmistus onnistuu ensikertalaiselta. Luonnollisesti kilisteltiin Fasnachtiin kuuluvalla valkoviinillä.

Seurueeseemme liittyi syömään myös tokiolainen Taro kertomaan tunnelmia Japanin tapahtumienjälkeen. Taron läheisillä ei ole hätää, mutta tietysti tilanne huoletti miestä. Taron kissa oli maanjäristyksessä pienesti loukannut jalkansa, mutta onneksi sekin oli säästynyt pahemmilta loukkaantumisilta.

Marssimista 

Illalla lähdimme taas kaupungille. Soittavat ryhmät, joihin kuuluvat myös ns. villit porukat (nimeltään Schyssdräggziigli, voivat olla kooltaan parista ihmisestä suurempaan joukkoon: eivät osallistu paraateihin eivätkä siis ole Cliquen jäseniä), kulkivat kaduilla musisoiden. Myös yksinäisiä, joko rumpua tai pikkolohuilua soittavia, asuihin pukeutuneita kulkijoita näkee kadulla.

Näitä porukoita voi ryhtyä seuraamaan eli marssia heti heidän perässään. Rumpujen avulla pääsee helposti tahtiin kiinni, ja marssiminen toimii omanlaisena meditointina.

Kävimme taas myös eräässä Clique-kellarissa. Alla hieman kuvaa ruokalistasta eli Baselin murretta tarjoillaan tässäkin.



Pöydässämme istui nainen, joka kertoi aiemmin osallistuneensa Fasnachtiin pukeutuneena pikkolosoittajana. Hänen mukaansa riittävän pikkolonsoittotaidon saamiseen menee noin kolme vuotta.

Lisäksi kyseiseen kellariin saapui Schnitzelbank-laulaja. Nämä muusikot esittävät humoristisia pieniä viisuja, mutta koska ne esitetään Baselin murteella, niin eipä kovin paljon ymmärtänyt. Kyseisen esityksen tekstin saimme kyllä printattunakin, alku kuului seuraavasti:

"Es maint der Clinton und es sair der Berluscooni
als Presidänt vyyl wilde Sex z haa sig nid ooni
wenn das jetz d Reegle wurdi do uff unsrer Äärd
denn kent der Kachelmaa no Bundeskanzler wäärde!"

Tankkauksen jälkeen erosimme Samin kanssa muusta porukasta ja marssimme vielä aikamme vanhan kaupungin kujilla. Lisäksi jäimme joksikin aikaa jammailemaan Gugge-soittoporukan tahtiin.

Kotona olimme joskus puoli kahden tienoilla. Lattialle tipahteli riisuuntumisen yhteydessä konfetteja, ja ihmekös tuo, kun niitä oli päivän mittaan satanut niskaan kourakaupalla.

Tiistaina lasten paraatia ja Guggenmusikia

Tänään tiistaina Fasnachtiin kuului lasten paraati, ja illalla esiintyivät Gugge-porukat. Emme kuitenkaan jaksaneet lähteä kaupungille, vaan pysyttelimme Arlesheimissa.

Huomenna keskiviikkona maanantain paraati uusitaan, ja illalla ja yöllä meininki jatkuu samanlaisena, mutta tapahtuma loppuu tasan klo 4. Sitten kaupunki siivotaan, ja Fasnachtin innokkaat osallistujat jäävät odottamaan seuraavaa vuotta.

Tosin ensi vuoden Fasnachtin valmisteluhan alkaa jo pian, ja esimerkiksi Cliqueittein ensi vuoden teemat päätetään syksyllä. Vuoden mittaan porukat toki myös harjoittelevat musisointia.

Fasnachtin omilta nettisivuilta näkee mm. livevideoita ja voi tietysti lueskella juttuja ja katsella kuvia.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Fondue oder Tofu

Torstai-iltana Barbara järjesti fondue-illan. Istuin suuren osan ajasta tokiolaisen Taron vieressä, joka on yksi vaihto-ohjelman taiteilijoista. Taro söi fondueta ensimmäistä kertaa (meillehän tämä oli jo toinen kerta), ja juttelimme mm. siitä, miten täällä Sveitsissä on runsaasti juustoja kaupoissa, kun taas Japanissa tofuhyllyt ovat yhtä massiiviset.



Lisäksi sain kuulla, että Tarollakin on kissa. Se kulkee suhteellisen vapaasti, koska sille on oma, teknologisesti varusteltu tilansa parvekkeella. Esimerkiksi ruokaa tulee automaatista kuuden tunnin välein.

Perjantaiaamuna sitten netin avaaminen paljasti, että Japanissa on tapahtunut maanjäristyksiä ja tsunami.

Tietysti tällainen länsimaita kohdannut katastrofi kosketti: minunkin pari tutuistani asuu Japanissa (heillä ei ole hätää), ja tietysti Taroon tutustuminen vaikuttaa uutisten lukemiseen ja katsomiseen.

Mutta Sveitsissä elämä jatkuu muutoin aurinkoisesti. Torstaina päivällä kävimme Saksan puolella Freiburgissa, ja tein mieluisan löydön (=häämekko) kirpputorilta. Sami hankki taiteilutarvikkeita ja leikkautti hiuksensa (maksoi 12 euroa).

Perjantaina Samin lähti ripustamaan kahta maalaustaan ensi viikolla olevaan iaab:n vaihtotaiteilijoiden näyttelyyn. Siellä on siis mukana näiden kaikkien viiden taiteilijan teoksia, Samilta kaksi öljyävrimaalausta ja Piirustusluokka. Tervetuloa vaan avajaisiin perjantaina klo 18, mikäli nyt Baselin seudulla asuvat/liikkuvat tätä lukevat!

Minä kävin samaan aikaan pyöräilemässä Baselissa, kiertämässä parit pikkuputiikit ja ihailemassa keväistä kaupunkia ja sen fiilistä. Tällä reissulla sain tiedon REH4
-nimellä kutsustusta pikkuputiikkien, ravintoloiden, gallerioiden yms. tilojen yhteenliittymästä. Eli jos Kleinbaselissa liikkuu, niin kannattaa tsekata kyseinen nettisivu ja sen tarjonnat.

Kasernen alueella oli paljon ihmisiä viettämässä aikaa, kuten myös Reinin rannoilla.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Die Blumen

Kevätaurinko lämmittää Baselin seutua, joten sisällä ei malta pysyä. Ennemmin tehdään niin, että siirretään tietokoneella istumista auringon laskun jälkeiseen aikaan, jotta voi iltapäivällä liikkua.

Eilen pyöräiltiin taas vaihteeksi Ranskan puolelle. Sinne on matkaa n. 10 km, Saksaan lienee meiltä n. 15 km.

Ja taas kerran pysähdyttiin maatilamyymälälle, joka sijaitsi omakotitaloalueen kyljessä. Ostimme automaatista mehulasilliset ja itsepalvelumyymälästä omenamehua.


Tänään päätettiin ajaa ensin pyörillä naapurikylään Aeschiin ja sieltä sitten tehdä parin tunnin kävelylenkki. Sami suunnitteli tämänkin kuljeskelun netistä löytyvien karttojen perusteella.

Tälle reitille osui tietysti taas maatiloja, ja nyt pääsi possu poseeraamaan.


Korkeimmillaan kuljimme ilmeisesti noin 670 metrin korkeudessa.


Olen ulkomaalaisten kokemuksia Sveitsistä lueskellessani oppinut, että asunnon sijainnin kannalta kannattaisi selvittää, onko vieressä lehmien tai lampaiden laidun. Erityisesti sellaisten, joilla on kilisevät kellot. Ääni on sinällään sympaattinen, mutta häiritsee ainakin herkempiä, kun eläimet voivat liikuskella myös öisin.

Tämän videolle ikuistetun lammaslaituminen kuuli jo kaukaa. Taas oli mukana myös pari pientä karitsaa.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Tibits, Zoo und Haltestelle

Tänään lopultakin syötiin Baselin Tibitsissä, kasvisravintolassa, jossa voi latoa laajasta valikoimasta lautaselleen ruokia, ja annos maksetaan painon mukaan. Tibitsiä oli kehuttu meille jo Suomessa, mutta kun emme niin kovin usein Baselissa käy syömässä, niin ruoka oli vielä testaamatta.

Sapuskat olivat tietysti tosi hyviä. Arvostan aina kasvisravintoloita, jotka tarjoavat monipuolista ja yllättävää valikoimaa. Tarjolla oli mm. eri tavoin laitettuja papuja, herneitä, linssejä ja tofua, erilaisia kasvishöystöjä, levää, sieniä, ituja ja salaatteja. Lämpimät vaihtoehdot sisälsivät mm. röstiä, kasvispihvejä, pastaa ja erilaisia kasvis- ja juustopiiraita.

Noin 20 frangilla eli paikallisittain suhteellisen normaalilla lounashinnalla saa lautaselleen kohtuullisen annoksen.

Täällä muuten hanavettä saa ilmaiseksi: joissakin paikoissa hanavesi maksaa, ja usein hanavettä ei ole merkitty juomalistaan erikseen (ei sitä Tibitsissäkään listoilla ollut). 


Eläintarhan eksotiikkaa

Koska olimme lähteneet viettämään Basel-päivää paetaksemme Samin taulujen vernissakatkuja, niin päätimme käydä eläintarhassa. Maanantaisin eläintarhan sisäänpääsy on aikuisille 5 frangia halvempi kuin muulloin (norm. hinta 18 CHF). Tosin lipunmyyjä huomasi sattumalta, että minulla on pressikortti, ja sillä pääsi ilmaiseksi sisään.

Eläintarha on vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä päärautatieasemalta, eli sijainti on keskeinen. Kiinnostavimmat eläimet meistä olivat pieni virtahepo, leijonat, gebardit, kirahvit, pelikaanit ja norsut. Ja kenguron poikaset olivat sööttejä. (Tosin minua aina hieman surettaa eläintarhoissa etenkin isot, eksoottiset eläimet).

Lasin takaa pääsi ihailemaan leijonaa aika läheltä. 


Parempia eläintarhakuvia (ja muitakin Sveitsi-otoksia) voi ihailla esimerkiksi Kriisin Flickr-tilillä. Hän nimittäin vietti Baselissa äskettäin muutaman päivän ja kommentoi blogissaan mm. seuraavaa

"Basel on helskutin kiva kaupunki. Noin Helsingin kokoinen mesta, josta ei - Helsingin lailla - tarvitse karauttaa kuin muutama kilometri kauemmas, niin on jo maaseudulla. Ihmiset ovat kohteliaita mutta vähän juroja, aivan kuten suomalaiset. Ja kaikki on aika kallista. Niin, kuten Suomessa. Elämä on.

Erilaista ja parempaa kuin Suomessa ja Helsingissä olivat muun muassa Baselin kauneus, paikallisliikenteen tehokkuus ja junien täsmällisyys. Ja vaikka ihmisistä tulikin mieleen suomalaisuus, eräänlainen yleisen järjestyksen kunnioitus lienee sisäsyntyisempää kuin meillä."
Uusi kahvilatestaus: Haltestelle päärautatieaseman vieressä

Me jatkoimme Basel-päivää tutustumalla Haltestelle-nimiseen kahvila-ravintola-baariin, josta Ruth oli meille vinkannut. Haltestelle sijaitsee rautatieaseman vierellä, mutta emme juuri ole liikkuneet kyseisessä osassa kaupunkia eli Gundeldingenissä, vaan olemme kulkeneet asemalta toiselle puolelle Baselia. 

Totesimme paikan kivaksi ja jotenkin Berliini-henkiseksi. Tosin hintataso oli tietysti noin tuplasti Berliiniin verrattuna. Sami ilahtui erityisesti listalta löytyneistä juralaisista pienpanimo-oluista. 

Myöhäisellä iltapäivällä kahvilassa oli tilaa istuskella, vaikka luulen, että lounasaikaan on melkoista vipinää. Lämpimän aurinkoisena päivänä paikan terassi olisi myös hyvä vaihtoehto. 

Maistoimme paikan kahvit ja suklaakakun. Ja siihen päälle vähän pienpanimo-olutta Samille ja sherryä minulle. Olihan tänään sentään kihlauksemme kolmikuukautispäivä!

Gundeldingen vaikutti kivalta kaupunginosalta, ja koska se on ikään kuin Arlesheimin puolella Baselia, niin kevään mittaan varmaan tutustumme Gundeldingeniin paremmin. 

Illan jo hämärryttyä poljimme takaisin Arlesheimiin. Fillarointi täällä on kyllä niin kivaa, kun liikennesuunnittelussa on oikeasti huomioitu polkupyöräilijät. Baselissa käymällä tulee kivasti parikymmentä kilometriä pyöräilyä ja fiilis on tietysti kivempi kuin julkisia odotellessa ja niissä istuskellessa.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Der Frosch und die Gartenzwerge

Eilen lähdettiin kivan aurinkoisen sään houkuttelemana pyörälenkille. Sen aikana koettiin elämämme kovimmat ylämäkinousut: eteläisessä Suomessa ei yksinkertaisesti ole reittejä, joissa kilometrien ajan on vastamäkeä ja välillä melkoisen jyrkkääkin.

Lenkille ei kertynyt mittaa kuin 27 kilometriä, mutta silti illalla jaloissa tunsi, että nyt on poljettu ihan tosissaan. Eihän nämä mäet vielä mitään mielettömiä olleet, kun ei edes Alppien lähellä asuta, mutta ihan riittävästi näin kehittymättömälle mäkifillaroijalle.

Alku oli kuitenkin tasaisempaa. Ikuistin sammakkoliikennemerkin:


Kukkuloilla tuli tietysti taas vastaan maatila. Täällä oli helppo tiirailla lähempääkin vasikoita ja lehmiä.


Koska olen vissiin suurelta osin ottanut kuvia vanhoista rakennuksista, niin vastapainoksi niille kerrostalo Baselin läheltä:


Illalla kävimme Baselissa näyttelyavajaisissa, paikkana Ausstellungsraum Klingental. Koska siellä olivat kaikki muutkin tutut ulkomaalaisvaihtotaiteilijat, edullisia juomia ja ilmaista kasviskeittoa, niin muutama tunti sujui leppoisasti.

- - -

Tänään päiväkävelyllä ikuistin hieman kevätkukkasia sekä pienet puutarhatontut. Täällä ei pihoilla juurikaan näy sellaisia isokokoisia tonttuja, mutta muita erilaisia patsaita tai koristeluja on helppo löytää.



Lisäksi olemme jo useammankan kerran nähneet talon seinässä haikarakyltin tai vastaavan, joka kertoo uuden lapsukaisen syntymäajan ja nimen.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Fasnachtskostüm

Meillä oli taas Suomi-vieraita, kun Roope, Aleksi ja Tuuli tulivat torstai-iltana Baseliin, kun olivat matkalla junilla kohti Suomea.

Demos Helsingin porukka on ollut Italian interrailillaan: menomatkalla he kävivät mm. Freiburgissa, josta voi lukea Aleksin kiinnostavan tekstin. Ennen meille saapumistaan he olivat viettäneet edellisen yön Sveitsissä Valsin kylpylässä. Sen verran houkuttelevalta paikka kuulosti, että ehkä meidänkin pitää lähteä sinne edes yhdeksi yöksi.

Torstai-iltana istuttiin ensin meillä, maisteltiin paikallisia viinejä ja oluita sekä tietysti syötiin. Minä lähdin poikien mukana Baseliin, jossa käväistiin parissa baarissa ja juteltiin mm. baselilaisesta ja sveitsiläisestä elämänmenosta ja -tavasta.

Perjantaina aamupäivästä ilahduin, kun kuriiri toi uuden Visa-korttini: aiemmin tällä viikolla sain viestin, että kortti tulee turvallisuussyistä uusia. Onneksi se sitten puhelun ja sähköpostien avulle järjestyi kivuttomasti ja tietysti minulle maksuttomasti. Tosin selvyyttä siihen, mitä ja missä korttitiedoilleni oli tapahtunut, ei ole tullut.

Perjantain iltapäivä omistettiin kiertelylle tutuissa lähinähtävyyksissämme. Onnistuin jälleen rapsuttamaan kissaa, joka tällä kertaa oli pitkäkarvainen, naukuvainen ja kehräävä.


Arlesheimin keskustassa havaittiin sininen karnevaaliasu, jossa oli lappu, että saa ottaa ilmaiseksi. Sami testasi kyseistä pellepukua, ja olihan se niin tyylikäs, että pakko oli ottaa mukaan.


Lounastimme porukassa, kävelimme reitit ja paikat ja suoritimme vähän ostoksia, ennen kuin kolmikon piti jo kiiruhtaa kohti Baselin asemaa ja yöjunaa Kööpenhaminaan.

Roope hieman lupaili, että tulee meille vielä uudelleen jossain välissä. Todennäköisesti saamme majoittaa ennen kesäkuun loppua muitakin vieraita, ja kivaahan se on, että meillä käy porukkaa kyläilemässä.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Basler Fasnacht

Baselin karnevaali, Fasnacht, on tapahtuma, jonka merkitys alkoi selvitä heti ensimmäisinä päivinä täällä. Maaliskuiseen, kolmipäiväiseen humuun tuntui liittyvän kuitenkin paljon pienempiä ja suurempia seikkoja, joita ei-baselilainen ei hetkessä hahmota. Baselilaiset kertoivat tietysti paljon, mutta heidänkin näkökulmansa vaihtelevat: monet ”pakenevat” kaupungista Fasnachtin ajaksi ja toiset taas jäävät nauttimaan ajasta, jolloin Basel on jotain aivan muuta kuin arkena.

Baselin Fasnacht alkaa 14. maaliskuuta, ja sitä ennen muilla paikkakunnilla (myös Saksassa) on omia Fasnachtejaan. Baselilaiset pitävät tietysti omaansa ehdottomasti parhaana.

Pistän nyt tällaisen perustekstin tapahtumasta. Tekstin olen kirjoittanut pitkälti Lifting the Mask -kirjan (Peter Habricht) perusteella.

Fasnacht siis sekoittaa kaupunkia ja pistää asiat päälaelleen. Kyseiseen aikaan pidetään yleisesti lomaa, joten useimmat ovat siis vapaalla ja koulut ovat kiinni.

Fasnacht alkaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 4: kaupungin valot sammutetaan, soittokunnat alkavat soittaa ja marssia kantaen edellään kaupungin valaisevia lyhtyjä.

Fasnacht päättyy tasan kolme vuorokautta myöhemmin.

Oleellisia osioita Fasnachtissa ovat puvut naamioineen, pikkolohuilut, rummut, marssiminen ja kulkueet, ”omat porukat” sekä vitsailu mm. paikallispolitiikalle.

Pukuja on erilaisia, ja tiettyyn naamioon, esimerkiksi narriin pukeutunut, yhdistää naamioon oikeanlaisen vaatetuksen. Näitä naamioita ja pukuja on myynnissä niin käytettyinä kuin uusina, mutta toki itsekin sellaisen saa tehdä.


Lifting the Mask -kirjassa varoitetaan satunnaista turistia edes yrittämästä pukeutumista Fasnachtiin. Fasnachtia voi seurata mainiosti ihan tavallisissa vaatteissa, etenkin, kun on ostanut plakaatin rintapieleensä eli osoittaa tukensa tapahtumalle.

Toisaalta jotkut baselilaistuttumme olivat sitä mieltä, että voi pukeutua, kunhan ei yritä mennä mukaan virallisiin marsseihin yms. toimintaan. Niihin paikalliset saattavat osallistuvat erilaisten ”Cliquen” jäseninä. Ne ovat ikään kuin klubeja, jotka treenailevat Fasnachtiin esimerkiksi harjoittelemalla marssien soittamista. Baselilaisista kuulemma noin kuusi prosenttia osaa soittaa huilua, rumpu vaatii enemmän harjoitusta.

Toiset porukat ovat nimeltään Schyssdräggziigli. Myös nämä joukkiot kulkevat ympäriinsä, soittavat ja marssivat. Nämä porukat eivät vain ole niin isoja ja järjestäytyneitä kuin Cliquet. Cliqueille on aikataulunsa mm. maanantain ja keskiviikon paraatien vuoksi, kun taas Schyssdräggziiglit voivat toimia vapaammin.

Yksi porukkatyyppi on Gugge. Se on iso puhallinmusiikkiporukka, joka soittaa tarkoituksella epäharmonisesti. Mukana on rummuttajia, jotka soittavat tiettyä rytmiä, vaikka muu bändi olisi hiljaa. Tämä rytmi poikkeaa siitä, mitä perinteisessä Fasnacht-marsseissa käytetään.

Yleisesti vaikuttaa siltä, että Baselissa pyritään kolmen päivän ajan vakavaan hauskanpitoon. Perinteiden mukainen toiminta on tärkeää, mutta samalla istutaan ravintoloissa juomassa valkoviiniä ja katsellaan esimerkiksi limerik-henkisiä esityksiä. Tapahtumassa viskellään konfetteja ja jonkin verran namuja, ja on turha odottaa, että esimerkiksi joukkoliikenne toimisi kuten normaalisti.

Fasnachtilla on juurensa keskiajalla, mutta merkittävimmät muodot ja perinteet ovat syntyneet vasta 1900-luvulla.

Yksi osa toimintaa ovat siis pinssit, Plaketten, joita on myyty tammikuusta lähtien. Niillä rahoitetaan Fachnactia. Plakettenit ovat joka vuosi erilaisia, ja niitä on saatavilla pronssista, hopeasta tai kullasta valmistettuina.

Luonnollisesti eri Fasnacht-paikkakunnilla on omat Plaketteninsa. Mehän ostimme omamme jo tammikuussa.


Helmikuussa yhä useampi kauppa alkoi koristautua Fasnachtin henkeen. Jenzerille ilmestyi myyntiin myös baselilaisen Ueli-panimon Fasnacht-olut.




Lisäksi esimerkiksi kirpputoreilla myydään naamioita ja asuja.



Lisää Fasnact-kuvia voi ihailla ympäri internetiä, esim. Googlen kuvahaun avulla.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Der Abfall

Lupasin kirjoittaa Luonto-Liiton Kulutus.fi -blogiin vieraskynäilyn sveitsiläisestä jätehuollosta. Siellä se nyt on eli selvitys siitä, kuinka pakkaamme sekajätteet narukiristeisiin pusseihin ja jätämme ne maanantaiaamuksi talon eteen. 

Sveitsissä jätteisiin ja kierrätyksiin suhtaudutaan vakavasti. Muuton yhteydessä saimme vihkosen, jossa jätteiden käsittely, mm. eri jätelajien mukaan, oli selvitetty melko tarkkaan.

En silti ole vakuuttunut järjestelmän erinomaisuudesta, sillä jätteiden lajittelu ei täälläkään ole viety niin pitkälle kuin voisi. Lisäksi varsinaiseen ongelmaan eli jätemäärän vähentämiseen ei tunnu tavallisessa arjessa olevan oikeastaan suurempaa kannustinta.

Ja suomalaista tietysti aina harmittaa se, ettei monissa pulloissa ole pantteja.

Muistutan myös, että jätesysteemit vaihtelevat paikkakunnittain. Se, mitä täältä kerron, koskee Arlesheimia.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Video: Unser Haus

Kuvasimme asunnostamme videon. Ei käsikirjoitusta eikä leikkausta, vaan sen sijaan ylipitkä, heiluvalla kameralla kuvattu pätkä, jossa höpisemme mm. postilaatikoista, lintulaudasta, vierashuoneesta, työpisteistä, Satuhäistä, Pikku-Hiirestä, taideteoksista ja jumppakuminauhasta.

Radball, Hornussen und Schwingsport

Taannoin sanomalehden sivuilla törmäsin minulle aivan uuteen urheilulajiin, Radball'in eli pyöräilypalloiluun. Oli tietysti pakko etsiä YouTubesta video, jossa selvitetään lajin menoa.

Tässä lajissa pitää jo oikeasti osata käsitellä pyöräänsä. Laji on ilmeisesti suosittu Saksassa, mutta harrastajia on myös Sveitsissä.



Aidosti sveitsiläinen joukkuelaji tuli vastaan, kun luin "Ticking along Free" -kirjaa, jossa on ulkomaalaisten tarinoita Sveitsistä. Lajin nimi on Hornussen.

Ihan Radballin kaltaista vauhtia tässä ei ole havaittavissa, mutta sen sijaan nopeasti lentävä pikkuesine sekä "kylttejä" ilmaan heitteleviä pelaajia. Väitteiden mukaan pelivälineen lyöminen on todellista osaamista vaativaa.

Hornussen on Radballia paljon vanhempi laji, ja sitä harjoitetaan lähinnä saksankielisen Sveitsin alueella.



Tämän päivän lehdessä oli juttu menestyksekkäästä urheilijasta. Laji oli jälleen vieras: Schwingen. Lehden kuvasta pystyi päättelemään, että kyseessä on jonkinlainen vaatteet päällä harjoitettu paini.

Videon perusteella tätä haroitetaan ulkoilmassa, ja oleellista on pitää noita jonkinlaisia "pöksyjä", joihin vastustaja voi tarttua.