Liebling, was essen wir heute?

Samista on täällä ollessa kehittynyt yhä parempi kokki: mies on innostunut ruuanlaitosta, hyviä raaka-aineita on tarjolla runsaasti ja keittiössä mahtuu puuhastelemaan. Eli ainakin keittiötaidot ovat täällä kasvaneet, joten Sveitsi-asuminen ei todellakaan ole mennyt hukkaan.

Viime aikoina tärkein raaka-aine on ollut parsa. Sitä syömme tällä hetkellä vähintään joka toinen päivä.

Samin suosikki on ollut keitetty valkoinen parsa tarjoiltuna hollandaise-kastikkeen (kastike ostettu valmiina, kerran Sami kokeili tehdä itse ja se vahvisti ajatusta, että kannattanee ostaa valmista) ja ilmakuivatun kinkun kera. Mukana voi olla muitakin lisukkeita, kuten kananmunaa.

Mutta paljon muitakin parsaruokia on kokeiltu. Vihreää parsaa on päätynyt mm. risottoon.

Tämän illan ateria muodostui vihreästä paistetusta parsasta, perunagnoccheista (ostettu valmiina) ja salaatista.

Kun parsa on tuoretta ja sopivasti kypsennettyä, niin se maistuu moninaisin tavoin. 

Tässä viime viikolta parsa-ateria: sveitsiläistä vihreää parsaa paistettuna kera Eblyn, rucolan ja parmesaanin. Yksinkertaisen herkullista. 

Mutta ei parsaa siis syödä koko ajan. Aamupalaan kuuluu edelleen kiinteästi kaurapuuro, jonka minä teen. Päivän toinen ateria on usein salaatti, ja nekin kuuluvat usein minun kokkauksiini.

Tässä esimerkiksi vuohenjuustosalaatti vadelma-balsamicokastikkeella (jokin vihreä salaatti, rucolaa, mansikoita, avokadoa, auringonkukansiemeniä, vuohenjuustoa). Nam!

Tänään lounaana söimme lämmintä kikherne-pinaattisekoitusta (maustettu ainakin valkosipulilla, pippurilla, timjamilla, sitruunamehulla) salaattipedillä, jossa oli vihreiden salaattien lisäksi mm. retiisiä.

Salaatteja on täällä niin helppo ja mukava tehdä, kun salaattivalikoima on runsas ja hyvälaatuinen. Pusseissa myytävät salaatit eivät enää epäilytä yhtään, sillä ne ovat runsaita ja raikkaita, sen muutaman onnettoman ruukkusalaatin lehden sijaan.

Salaatteihin sullon pääraaka-aineen ja mielen mukaan erilaisia aineksia. Usein syödään tofusalaattia. Toisinaan kananmunaa, joskus fetaa. Välillä voi sekoitella vaikka pastaa ja parmesania, säilykeartisokan sydämiä tai marinoituja papuja.

Lisäksi syömme keittoja (kuten tomaattipohjainen linssikeitto tai pinaattikeitto) tai wokkityyppisiä ruokia: käytännössä usein hyödyntäen tofua ja kookosmaitoa, kasviksia mukaan lisäten.

Sami tekee myös todella hyvää sienirisottoa.

Viikonloppuisin saatetaan kasata pizzaa ja syödä Jenzerin makkaroita. Joskus Sami valmistaa kalaa eli ostaa forelleja.

Valmisruuista ostamme esimerkiksi tuorepastoja: se on nopea ja helppo hiilaripläjäys pyörälenkin jälkeen. Tietysti pastaa voidaan syödä muutenkin, esimerkiksi tomaatti- tai pinaattikastikkeella.

Mutta tällä hetkellä ei siis tarvitse niin paljon miettiä, mitä tänään syötäisiin. Sen verran usein vastauksena on parsa.

Tänään muuten testattiin myös vuoriston ruisleipä (ruista, max. 10 % vehnää, hiivaa, suolaa, vettä). Ihan kelvollista limppua, vaikka ei tietysti juureen leivotuille täysruisleiville vedäkään vertoja. 

"Traces from iaab", Regenbogen, Bärlauch und Brennessel

Eilen siis vietettiin Dock:ssa Samin, Erican ja Georgesin yhteisen näyttelyn avajaisia. Teokset ovat ikkunoissa esillä 10. toukokuuta asti, joten eiköhän aika moni baselilainen ne havaitse.

Taiteilijat myös kertoivat omasta tavastaan tehdä töitä sekä teostensa taustoista. Minä pidän siitä, sillä mielestäni nykytaiteesta saa paljon enemmän irti, jos voi perehtyä vähän enemmän taiteilijan ajatuksiin ja näkemyksiin.

Taiteilijat poseerasivat illan hämäryydessä, taustalla Georgesin teos. 

Samin ikkunassa poseeraa St.Berghain sekä vasemmassa alakuvassa kahdeksan pikkumaalausta eli "Profiles on scale 1:1".

Tänään pysyttelimme Arlesheimissa. Päivän sää vaihteli auringosta vesikuuroihin, joten ei ihme, että bongattiin kävelyllä sateenkaari. Tämä sateenkaari näyttää päättyvän Birseckin linnaan.

Luonto alkaa jo vihertää kauniisti. 

Pari viikkoa sitten havaitsimme, että täällä myydään Bärlauch-nimisellä kasvilla höystettyjä tuotteita kausiherkkuina. Pääteltiin tietysti, että kyseessä on jonkinlainen sipuli.

Internetin avustuksella selvisi, että kyseessä on karhunlaukka, jota kasvaa täällä runsaasti. Kasvi muistuttaa niin kovasti kieloa ennen kukkien tuloa, etten uskalla lähteä itse keräilemään, ellei joku minulle kädestä pitäen neuvo karhunlaukan tuntomerkkejä.

Sen sijaan nokkosia uskallan poimia täälläkin. Tänään tein ensimmäisen reissun lähijokemme varrelle ja keräsin ryöpättäväksi noin 1,5 litraa nokkosia. Pistin ryöpätyt nokkoset pakkaseen, mutta tarkoitus on jossain vaiheessa tehdä nokkos-tofupiirakkaa.

Spargel mit Majonäse

Sami aloitti jo ennen tänne Sveitsiin muuttamista parsahaikailun. Hänen mielestään kyseessä on niin suuri herkku, että kun kerran asumme parsanviljelyleveyksillä, niin kauden koittaessa on syötävä parsaa eri muodoissa.

Tänään aloitimme tuon kauden. Kaupoissa on toki ollut jo pitkään eteläamerikkalaista parsaa. Me olemme odotelleen keskieurooppalaisia tuotteita, ja nyt ne ovat kaupoissa. Ostimme siis tänään valkoista saksalaista parsaa.

Valitettavasti taloutemme kattila ei ole mikään parsakattila, joten Sami joutui keittämään herkkunsa turhan pienessä tilassa. Silti lopputulos oli varsin onnistunut.

Parsa nautittiin lounaan alkuruokana voisulan ja majoneesin kera, laseissa valkoviiniä. Parsan jälkeen söimme minun tekemääni mozzarellasalaattia.

Jälkiruuaksi syötiin espanjalaisia mansikoita. Niitäkin on kaupoissa runsaasti, jonkin verran myös luomuna (tarkkailen mansikoiden luomua siksi, että suomalaisissakin tuotteissa mansikka on se, josta löytyy eniten sallituissa rajoissa olevia pieniä määriä kasvinsuojelujäämistä: mansikan viljelyssä estetään hometta kemiallisilla aineilla ja luomutuotannon sanotaan siksi olevan vaikeaa).

Tosin tämä jättimansikka ei ole luomua, mutta oli maultaan kyllä suhteellisen ok. Ei mitenkään supermakea, mutta maistui sentään mansikalta.
 

Kauppareissulla pyysin Sami poseeraamaan jättipupun kanssa. Erilaisten suklaapupujen valikoima on hämmentävän suuri. Tämän ison pupun hinta on noin 50 euroa.

Ruuasta, sen tekemisestä ja nautinnoista pitänee kirjoittaa vielä oma tekstinsä: meillä on Samin kanssa kokkailu nykyisin varsin tasapuolista, mutta molemmilla on omat "erityisalueensa".

Ja erilaisia parsaohjeita aiotaan kokeilla varmasti lähikuukausien aikana useita: se on sitten ennen kaikkea Samin puuhaa. Minä sen sijaan aion suunnata keräämään nokkosia tällä viikolla.

Rösti und Schwarzwurzel

Kun Henri oli ollut luonamme kylässä muutaman päivän, hän pohti, miten paljon paino mahtaisi täällä nousta, jos pidempään asuisi.

Kieltämättä mietimme aihetta jo ennen Sveitsiin muuttoa. Tiedossa oli juustot, suklaat, röstit sekä alkoholit, joissa tunnetusti on kohtuullisesti lihotusmahdollisuuksia. Lisäksi vielä erilaisia leivonnaisia, niin leipiä kuin kakkuja.

Henrin täälläoloaikana ateriointi on ollut tuhdimpaa kuin mitä minulla ja Samilla tavallisesti. Lukkarisen veljekset tykkäävät asioida Jenzerillä, ja erilaisia makkaroita ja juustoja miehet ovat sieltä kantaneet ruokapöytään. Samoin he ovat maistelleet erilaisia oluita, viinejä ja muita nautintoaineita.

Eli minäkin olen tämän myötä päätynyt mm. syömään paljon enemmän lihaa kuin tavallisesti, sillä pojat ovat pitkälti hoitaneet myös kokkaamisen. Minä olen lähinnä huolehtinut aamupuurosta ja väliin tehnyt jonkun salaatin.

Eilen teimme taas pidemmän kävelyn lähimaastoissa. Illalliselle meninne Baseliin röstiravintolaan. Henrin annosta komisti kookas makkara.

Minun ja Samin röstit olivat gratinoituja.

Tämä oli ensimmäinen kerta röstiravintolassa. Kotona tehtyjä röstiversioita on pari kertaa testattu.

Annokset maksoivat n. 15-20 e/kpl. Olemme pohtineet sitä, että ravintolasyöminen jää täällä helposti vähäiseksi, sillä kaupasta saa niin hyviä raaka-aineita, joista on ilo kokata ruokaa. Ravintoloissa hinnat kohoavat helposti korkeiksi, eikä ruoka silti ole välttämättä mitään niin erityistä (eikä meillä ole kuitenkaan varaa käydä kalliimmissa ravintoloissa kovin tiheästi).

Eihän tuo rösti loppujen lopuksi ole mikään monimutkainen tai aineksiltaan hämmästyttävä ateria, mutta toki sitä nyt pitää maistella, kun täällä ollaan. Ja kyllä röstillä ainakin nälkä lähtee.

Tänään oli Henrin viimeinen sunnuntai meillä. Miehet hoitivat kokkailun, kun minä olin sateisen päivän nokosilla (olin sentään sitä ennen imuroinut ja mopannut, joten ansaitsin leponi, heh).

Jokin aika sitten paikallisesta lehdestä sattui silmiin artikkeli mustajuuresta. Sitä löytyi tällä viikolla kaupasta, joten alkupalaksi saatiin mustajuurikeittoa. Hyvää oli. Henri kertoi, että mustajuuren käsittely oli vähän hankalampaa kuin parsan, vaikka kasvit muistuttavat paljon toisiaan ja mustajuurta voi kokata parsan tavoin.

Sami ja Henri olivat valinneet lautasilleen kahta eri makkaraa. Minulle onneksi oli vain yksi: tämän jälkeen seuraavan olen tosi mielelläni erossa makkaroista ja muutenkin varmaan palataan hieman keveämpään ruokailuun...

Jälkiruokana söimme konditoria Buchmannin suklaa-päärynäkakkua. Tämä herkku oli ehdottomasti kultamitallinsa ansainnut.

Der Gast aus Finnland

Samin veli Henri saapui maanantai-iltana vieraaksemme. Teimme alakertaan "vierashuoneen" eli virittelimme pienen pätkän sermiä pystyyn ja tyrkkäsimme toisen varavuoteista sen taakse.

Ei siis ole tarjota varsinaisesti omaa huonetta vieraille, kun asunto on niin yhtenäistä tilaa, mutta toivottavasti Henri nyt pariviikkoisen vierailunsa kestää ilman kunnon yksityisyyttä.

Tiistaiaamu alkoi turhan varhain. Viime viikolla yhdestä pistorasiastamme nousi savua ja kipinöitä sekä kärähtänyttä hajua. Lopetimme pistorasian käytön ja pyysimme kutsumaan sähkömiehen paikalle. Tämä sähkömies soitti eilen aamulla klo 8.45, jolloin tietysti taloutemme oli vielä täydessä unessa.

Sveitsiläinen elämänrytmihän on varhainen: ainakin Baselissa ilmeisesti monet koulut alkavat klo 7.40, joten sen vuoksi tietysti aikuisetkin ovat aikaisin liikkeellä. Päivällä lähes kaikki toiminta keskeytyy parin tunnin lounaspätkään (kouluissa ei tietenkään ole ilmaista kouluruokaa Suomen tapaan), ja sitten taas jatketaan.

Nooh, sähkömies siis tuli aika pian soittonsa jälkeen. Pistorasia on siis kunnossa ja me olimme aikaisemmin ylhäällä kuin normaalisti.

Päivän puuhailujen (Arlesheimin näyttämistä Henrille, ruuanlaittoa, Lukkarisen veljesten olutshoppailua jne.) jälkeen lähdimme illaksi Baseliin. Siellä oli järjestetty paikallisten taiteilijoiden ateljeetaloon tapaaminen, jossa esiteltiin IAAB:n vaihtotaiteilijat.

Eli siis höpöttelyä ihmisten kanssa ja punaviinin nautiskelua.

Tämän jälkeen suuntasimme vaihtotaitelijaporukan kanssa syömään döner-paikkaan. Kebabit ja falafelit ovat sentään täällä kohtuuhintaisia eli noissa grillipaikoissa saa täyttävästi syödäkseen 5-10 eurolla.

Tänään tein viherhankinnan asuntoomme. Jo aiemmin pohdin, että pitäisi varmaan kasvattaa yrttejä, kun kerrankin olisi tilaa siihen (Kallion kodissani ainoa ikkunalauta oli täysin varattu kissalle, joten yrttikasvatus rajoittui lämpimään kesäaikaan ja ulkoilmaan).

Huomasin nyt Coopissa sekä basilikaa että persiljaa ruukuissa. Normaalisti tuoreyrtit myydään täällä pienissä muovipusseissa, eli mitään ruukkuyrttejä ei ole kaupan. Päättelin, että näiden yksilöiden täytynee olla soveltuvia kotikasvatukseen. Saa nähdä, pysyvätkö hengissä.

Ostin myös ruohosipulin ja korianterin siemeniä, jos vaikka saisi itse idätettyä yrttejä kasvukuntoon. Mutta ruukut ja multa vielä puuttuvat.

Die vegetarische Mahlzeit

Puhumme paljon ruuasta ja mieluusti syömme hyvin. Minä valitsen mieluiten kasvisruokaa, tosin välillä syön hieman lihaakin. Samillekin rehut kelpaavat, mutta hän on myös kovasti kallellaan erilaisiin lihaisiin aterioihin ja makkaroihin.

Ja juustoja on jo ensimmäisen viikon aikana syöty selvästi enemmän kuin Suomessa.

Eräällä aterialla tutustuin tuotteeseen nimeltä Ebly. Ohraa muistuttanut lisäke oli mieleeni, joten haeskelin kaupasta tätä vehnävalmistetta ja ilokseni totesin, että siinä on proteiinia kohtuullisen hyvin (12 %).

Tänään ostimme lisäksi Migroksesta kaupparyhmän oman merkin kasvisvalmispihvejä (Cornatur - die vegetarische Produktelinie), jotka osoittautuivat maukkaaksi eikä hintakaan ollut sen kalliimpi kuin Suomessa vastaavilla.

Ja koska erilaiset vihreät salaatit ja monet muut vihannekset ovat täällä kaupoissa houkuttelevampia ja halvempia kuin Suomen talven tarjonta, niin niitä tietysti pitää ostaa.

Eli illan ateriana Eblyä, valmiskasvispihvejä, kastikenokare ja salaattia:

Lihaisempia tuotteita kaipaaville esittelemme Jenzerin omaa salamia, joka saatiin ohueksi siivutettuna ja paperiin käärittynä: