Tirolerhut

Pääsiäinen sujui mainiosti oleskellen. Lauantaina saapuneelle Jukalle esiteltiin sunnuntaina lähitienoita ja luonnollisesti syötiin hyvin (parsaa ja lammasta, jälleen).

Samana iltana kutsuttiin naapurimme Bruno kylään. Hän toi mukanaan maisteltavaksi kunnon valikoiman hedelmäviinoja.

Minä en noista viinoista suuremmin välitä, mutta miehet maistelivat enemmän. Bruno on vieraillut useamman kerran Suomessa, joten hän tietää kotimaastamme paljon ja mieluusti kuuntelee lisääkin. Tietysti myös me voimme kysyä Brunolta Sveitsistä.

Maanantaina luonamme piipahti pari Suomi-vierasta lisää. Hanna ja Esa olivat pääsiäislomalla Sveitsissä ja ajelivat vuokra-autollaan tänne Arlesheimiin.  Jälleen saatiin esitellä mm. Goetheanumia.

Tänään tiistaina päätettiin näyttää Jukalle Freiburgia. Saksanreissulta ostettiin lopultakin tirolilaishattu, jonka hankintaa on suunniteltu jo pidempään. Nyt löytyi viidellä eurolla päähine, jota me molemmat voimme käyttää.

Nahkahousuja tai drindl-mekkoa ei vielä ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä... 

Fondue oder Tofu

Torstai-iltana Barbara järjesti fondue-illan. Istuin suuren osan ajasta tokiolaisen Taron vieressä, joka on yksi vaihto-ohjelman taiteilijoista. Taro söi fondueta ensimmäistä kertaa (meillehän tämä oli jo toinen kerta), ja juttelimme mm. siitä, miten täällä Sveitsissä on runsaasti juustoja kaupoissa, kun taas Japanissa tofuhyllyt ovat yhtä massiiviset.

Lisäksi sain kuulla, että Tarollakin on kissa. Se kulkee suhteellisen vapaasti, koska sille on oma, teknologisesti varusteltu tilansa parvekkeella. Esimerkiksi ruokaa tulee automaatista kuuden tunnin välein.

Perjantaiaamuna sitten netin avaaminen paljasti, että Japanissa on tapahtunut maanjäristyksiä ja tsunami.

Tietysti tällainen länsimaita kohdannut katastrofi kosketti: minunkin pari tutuistani asuu Japanissa (heillä ei ole hätää), ja tietysti Taroon tutustuminen vaikuttaa uutisten lukemiseen ja katsomiseen.

Mutta Sveitsissä elämä jatkuu muutoin aurinkoisesti. Torstaina päivällä kävimme Saksan puolella Freiburgissa, ja tein mieluisan löydön (=häämekko) kirpputorilta. Sami hankki taiteilutarvikkeita ja leikkautti hiuksensa (maksoi 12 euroa).

Perjantaina Samin lähti ripustamaan kahta maalaustaan ensi viikolla olevaan iaab:n vaihtotaiteilijoiden näyttelyyn. Siellä on siis mukana näiden kaikkien viiden taiteilijan teoksia, Samilta kaksi öljyävrimaalausta ja Piirustusluokka. Tervetuloa vaan avajaisiin perjantaina klo 18, mikäli nyt Baselin seudulla asuvat/liikkuvat tätä lukevat!

Minä kävin samaan aikaan pyöräilemässä Baselissa, kiertämässä parit pikkuputiikit ja ihailemassa keväistä kaupunkia ja sen fiilistä. Tällä reissulla sain tiedon REH4
-nimellä kutsustusta pikkuputiikkien, ravintoloiden, gallerioiden yms. tilojen yhteenliittymästä. Eli jos Kleinbaselissa liikkuu, niin kannattaa tsekata kyseinen nettisivu ja sen tarjonnat.

Kasernen alueella oli paljon ihmisiä viettämässä aikaa, kuten myös Reinin rannoilla.

Santé!

Päivät juoksevat taas vauhdilla. Torstaina saatiin Arlesheimiin vieraiksi taiteilijaporukkaa, kun naapurustossa olevassa Forum Würthissa oli avajaiset.

Avajaisista jatkettiin iltaa meillä eli syötiin, juotiin ja rupateltiin. Roskalavalta löytämäni marionetti sekä leikkipaloauto pääsivät eteenpäin eli Georgesin haltuun: hän käyttää teoksissaan paljon löytämiään esineitä, joten kenties esimerkiksi palasia marionetissa on pian jossakin veistoksessa.

Perjantaina tehtiin Samin ja Henrin kanssa reissu Saksan puolelle eli taas Freiburgiin. Freiburg oli jälleen kiva, kaunis ja viihtyisä. Hengailtiin vanhan kaupungin puolella, istuttiin kahvilla, käytiin syömässä.

Lisäksi minä leikkautin tukkani, sillä epäilin, että Sveitsin puolella kampaamokäynti tulisi kalliimmaksi.

Tänään lauantaina kauniit kevätsäät jatkuivat. Lukkariset tekivät fillarilenkin, minä suuntasin Baseliin.

Kävin Nature-messuilla, jotka eivät niin järin ihmeelliset olleet, mutta pari ihan kiinnostavaa havaintoa sattui kohdalle. Ja elukoitahan on aina hauska ihmetellä.

En tosin muutenkaan ole messuihminen, joten en vaivautunut jatkamaan Muba-jättimessuille, joissa olisi ollut vähän kaikkea.

Sen sijaan lähdin hieman kuljeskelemaan kaupungilla. Auringosta nauttivat niin ihmiset kuin kissat: joen varrella oli paljon ihmisiä, joko vain ihan istuskelemassa, tai sitten esimerkiksi pelaamassa pingistä tai petankkia.

Käväisin parilla kirpputorilla (saaliina toinenkin pyöräilykypärä talouteen sekä grappa-lasit Samin alkoholinautintoja tukemaan) ja eräässä pikkuliikkeessä, jossa havaitsin tämän vaatteen.

Ein Tage in Freiburg

Lauantaille päätimme toteuttaa matkan Saksan puolelle eli Freiburgiin. Mukaamme lähti myös Erica: eteläisen Saksan päiväreissuja varten voi ostaa 28 euron hintaisen lipun, jolla maksimissaan viiden hengen seurue voi vapaasti liikkua niin paikallisjunissa, busseissa kuin usein myös paikallisliikenteen muissa välineissä koko päivän (Deutsche Bahnin Länder-Ticket).

Eli siis kovin paljon tuo matka ei maksanut. Noin kymmenen euron meno-paluun kustannus henkilöä kohti tuli "tienattua" takaisin Saksan selvästi Sveitsiä edullisemmilla ravintolapalveluilla ja muilla hankinnoilla. Esimerkiksi taidetarvikeliike Boesnerilla öljyvärit maksoivat, tuubista riippuen, 25-45 prosenttia vähemmän kuin Sveitsissä.

Ja kiva oli syödä ravintolassa tai nauttia kahvit kahvilassa, kun listan kalleinkaan hinta ei tuntunut älyttömän kalliilta. Kun Baselissa iso oluttuoppi maksaa helposti viisi euroa tai enemmän, niin Freiburgissa saman juoman sai kolmella eurolla.

Eli vehnäolutta ja "Prost!" (Baselissa tosin kippistellään sanomalla ranskalaisittain Santè!) 

Olin etukäteen tsekkaillut netistä myös second hand -kauppoja ja kirpputoreja. Tosin totesin jo ennen lähtöä, että lauantai on huono päivä niissä käymiseen, koska useimmat näyttivät menevän kiinni kahdelta.

Ehdimme kuitenkin yhteen liikkeeseen vanhaan kaupunkiin, ja Erica teki siellä löytöjä. Hän ei ollut kuulemma törmännyt Baselissa yhteenkään niin hyvään second hand -liikkeeseen (Erica tarvitsee vaatteita ja kankaita omiin videoteoksiinsa rekvisiitaksi ja puvustukseksi): Baselista tuntuu puuttuvan sellainen edullisen retroileva vanhojen vaatteiden myynti.

Illan loppuun tietysti kävimme syömässä vatsamme täyteen. Ensimmäistä kertaa täällä ollessa söin kalaa eli forellia. Kala on usein ruokalistoilla sitä hintavinta, eikä valikoimaa ole kovin paljon.

Vielä ennen junaa kiiruhtamista kävimme aseman ruokakaupasta, josta Sami sai mukaan yhtä suosikkikuohuviineistään edulliseen hintaan. Minä piipahdin ostamassa saksalaisen Neon-lehden. Sitten seisoskeltiin muutama minuutti asemalaiturilla junaa odotellan.

Freiburgiin varmasti mennään toistekin: matkustaminen on vaivatonta ja edullista, ja kaupunki on nätti ainakin vanhalta osaltaan. Moni paikka jäi myös vielä näkemättä.