Weintraube und Birne

Tänään kävimme lounastamassa Dornachin luostariravintolan terassilla, jonka viehättävä, puutarha- ja puistomainen terassialue teki jo viimeksi vaikutuksen.

Ruokailun (erittäin maistuvaa kasvislasagnea) jälkeen kuljeskeltiin katsomassa, mitä kaikkea puutarhassa kasvaa. Viinirypäleterttuja, päärynöitä, omenoita, vadelmia, kirsikoita, herukoita... Sekä salaatteja ja kaikenlaisia vihanneksia.

"Kirschen rot, Spargeln tot" tai jotakin tuohon suuntaan menee paikallinen sanonta. Eli siis kun kirsikat ovat punaisena, on parsa "kuollut", siis kirsikoiden kypsyttyä parsa-aika on ohi. Nyt joka puolella myydään kirsikoita, jotka useimmiten ovat todella hyviä, mutta paikallista valkeaa parsaa ei enää juuri ole kaupan.

Crème brûlée

Torstaina otettiin pyörien kanssa juna Baselista Ranskan puolelle Mulhouseen. Opimme, että Ranskan junien lippuautomaatit ovat vain ranskaksi (jota emme osaa), eikä meillä ollut käsitystä siitä, pitääkö fillareista maksaa vai ei. Eli ei siis maksettu, kun ei näkynyt konduktööriä.

Toinen havainto Ranskassa oli, että pyöräilykartta olisi kannattanut hankkia. Sveitsissä ja Saksassa olemme tottuneet liian hyvään eli hyvin merkittyihin pyöräilyreitteihin. Elsassissa sen sijaan ei näkynyt suuremmin pyöräilymerkintöjä.

Aikomuksemme oli polkea pitkin ns. viinitietä, joka on autoille hyvä, mutta vie välillä moottoriteille, joten se ei sopinutkaan sinällään fillarointiin.

Kun olimme päässeet pois Mulhousea ympäröiviltä tylsemmiltä alueilta, niin saimme nauttia viini- ja maissiviljelmistä sekä pienistä, idyllisemmistä kylistä. Päädyimme lounastamaan jonkinlaisille viinimarkkinoille, joissa paikallisten juomien lisäksi kaupattiin mm. houkuttelevia leipiä ja erilaisia makkaroita. Lisäksi siellä oli musisointia ja muuta esiintyvää porukkaa. 

Tavoitteenamme oli päästä jo viime viikonloppuna tutuksi tulleeseen Eguisheimiin. Matkaa kertyi enemmän kuin odotimme, ja osittainen vastatuuli teki pyöräilystä tavallista raskaampaa. Mutta mitäpä noista, kun maisemat olivat kivoja ja matkalla oli mahdollisuus pysähtyä viinitilojen viininmaisteluihin.

Sami oli tehnyt hotellivarauksen, mutta perillä odotti ikävä yllätys: hotellin epäselvän viestinnän ja oman ajattelemattomuuden vuoksi varaus oli jäänyt vahvistamatta. Meille ei siis ollut huonetta, ja helatorstaiviikonlopun ansiosta huonetta ei löytynyt mistään muualtakaan. "Complet" sana tuli tutuksi, kun kiersimme läpi varmaan viitisentoista hotellia Eguisheimissa ja Colmarissa.


(Kieltämättä molempia harmitti aika lujasti. Pyöräilyreissumme ylipäätään ovat niitä hetkiä, kun olemme eniten tiuskineet toisillemme: nälkä ja reitiltä eksymiset saavat jopa muuten niin rauhallisen Samin huonotuuliseksi, ja kun päälle lisätään muita vastoinkäymisiä, niin siinä sitten kiukutellaan, vaikkei se mitään autakaan. Minähän nyt voin äksyillä vähemmästikin. Mutta toisaalta: aina näistäkin selvitään ja sitten otetaan opiksi...)

Niinpä meillä ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa juna takaisin Baseliin. Sitä ennen kuitenkin päätimme syödä hyvin.

Sami oli etukäteen selvittänyt Colmarista kiinnostavan ravintolan, jonka terassille hikisissä pyöräilykamoissamme istuimme. Livahdin kyllä heti vaihtamaan mekon ylle, sillä asuvalinta vaikuttaa melkoisesti omaan fiilikseen.

Ruoka oli todella hyvää. Ranskankielisestä ruokalistasta emme ymmärtäneet paljoakaan, eikä tarjoilijan englannintaito ollut sellainen, että ymmärrys ruuista olisi parantunut. Eli siis jälleen ruokatilaukset tehtiin pienen riskin saattelemina.

Pääruuaksi minä sain Sveitsin asumisajan parhaan kala-aterian. Samilla taas oli mehukkaita lihavartaita ja kasviksia. Jälkiruokana Sami nautti creme bruleen ja minä suklaisen mascarponeherkun.

Luonnollisesti nautimme hyviä viinejä.

Junamatka takaisin meni turhan pitkäksi, kun jouduimme vaihtamaan junaa Mulhousessa ja odottelemaan seuraavaa noin 1,5 tuntia. Pääsimme kotiin joskus yöllä, ja pyörän mittariin kertyi yhteensä 94 kilometriä.

Elsassin alue sopii siis fillarointiin, mutta etukäteen kannattaa uhrata hetki ja toinenkin suunnitteluun. Kaikki ranskalaiset kylät eivät ole ihastuttavan idyllisiä, vaan joukkoon mahtuu sellaista ankeampaakin aluetta. Baselin lähialueen sveitsiläiskylät ovat aina hyvin siistejä ja rakennukset lähes poikkeuksetta remontoituja, mutta Rankassa voi olla rosoisempaa. Puolensa toki molemmissa.

Oslo Eröffnung und Creperie

Perjantai-iltaa lähdimme viettämään Dreispitziin (Baselin puolella, meiltä noin 5 km) taide- ja ateljeetalo Oslon avajaisiin. Rakennus sijaitsee Oslo-Strassella, siitä siis nimi, ja läheltä löytyy myös mm. Helsinki-Strasse.

Avajaiset keräsivät paljon porukkaa ja meininki oli tosi mukavaa. Luonnollisesti tapasimme melkein kaikki paikalliset tutut.
Lisäksi paikalla sai nauttia hyvästä taiteesta: esimerkiksi Haus für Elektronische Künste tarjoaa yllättävän kiinnostavan näyttelyn, kunhan vain malttaa lukea teosten taustoja kartoittavat tekstit.

Avajaisiin kuului myös tanskalaisen Christian Falsnaesin performanssi. Olimme tänä vuonna kerran performanssi-illassa, ja siellä olleet teokset eivät suuremmin innostaneet. Onneksi Falsnaesin esitys oli heti alusta alkaen ihan toista luokkaa. Tallensin sitä videolle, mutta taiteilijan nettisivuilta löytyy teoksia paremmin taltioituina.

Ilta päättyi klubimeininkiin eli siis päädyttiin tanssilattialle pompahtelemaan. Ja olimme paikalla jopa puoli kahden valomerkkiin asti, joka on meille poikkeuksellisen myöhään.

Tänään lauantaina lähdimme pyöräilemana kohti Saksaa. Ensimmäiseksi kävimme eläinpuistossa, jossa majailee myös eurooppalainen villikissa, mutta eihän sitä keskellä lämmintä päivää ollut mitään toivoa havaita.

Sitten ajattelimme katsastaa keskiaikaisten markkinoiden tilanteen. 13 euron lippu oli kuitenkin meille liikaa, joten emme menneet sisään. Ehdimme silti havaita lukuisia tapahtuman henkeen pukeutuneita ihmisiä, viikatemies mukaanluettuna.

Päivän ruokailun hoidimme Weil am Rheinissa crepe- eli lettukahvila Tina's Creperie'ssä. Söimme siis "pääruuaksi" suolaiset letut ja jaoimme jälkkäriksi makean. Hyvää oli! Paikan persoonallista otetta lisäsi mm. sisustus Michael Jacksonin kuvilla.

Sami taiteili jälkiruokaletun omenasoseen sydämen muotoon.

Ehdimme vielä saksalaiskauppaan ostamaan mm. aurinkorasvaa, mansikoita, kirsikoita ja viiniä. Mansikat syötiin kotimatkalla, kun kohdattiin Erica istuskelemasta joen varren penkiltä. Ei tämä tosin ollut mikään mielettömän yllättävä kohtaaminen, sillä olimme käyneet vähän aiemmin koputtelemassa Erican ovea ja havainneet, ettei hän ollut kotona.

Süsse Erdbeeren

Helteinen sunnuntai vietettiin pyörien päällä ja lähinnä Saksassa. Matkaa ei kertynyt mitenkään hurjasti (noin 65 km), mutta eihän tässä ollutkaan tarkoitus vetää mitään sadan kilometrin lenkkiä. Sen sijaan halusimme nautiskella.

Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli jossain vanhassa, entisessä luostarissa. Sen jälkeen tällaisia nähtävyyksiä ei enää katseltukaan, vaan pysähdyksissä keskityttiin juomiin, ruokiin, paikallisten ihmisten ja toiminnan ihmettelyyn sekä maisemiin.

Biergarten jalkapallokentän reunalla: kovin saksalaista! Hyvää vehnäolutta edulliseen hintaan.

Tämän oluen jälkeen ajelimme läpi kylän, jossa Familie Ziereisen mm. viljelee parsaa. Heidän parsansa on meille tuttua, sillä sitä Sami on ostanut Jenzerin lihakaupasta.

Lounaalle pysähdyttiin varsin tyylikkääseen ravintolaan. Olimme siellä tosin niin myöhään, ettemme saaneet enää lämmintä ruokaa. Salaattilajitelma kananmunalla oli kuitenkin oikein mainio ateria.
Ja täällä sai hunajaista, alkoholitonta vehnäolutta.

Ravintolasta katsottuna tien toisella puolen oli jälleen yksi itsepalveluun perustuva myyntikoju. Näiden vuoksi on aina pidettävä kolikoita mukana matkassa, jotta on sopivaa rahaa hankintoihin.

Ostimme siis paikallisia omenoita ja mansikoita. Raparperinippukin houkutteli, mutta koska päivää oli vielä pitkästi jäljellä, niin en viitsinyt niitä ostaa pyöräntarakalle keikkumaan.

Mansikat pysähdyttiin nauttimaan kivenheiton päähän puun varjoon. Marjat olivat sopivan makoisia ja ylipäätään maistuivat juuri siltä, miltä mansikoiden pitääkin maistua.

Fillaroimme tyytyväisinä saksalaisissa, kauniisti kumpuilevissa maalaismaisemissa. Badenissa ei, ainakaan tällä reitillä, ole edes pahoja ylämäkiä. Sen sijaan erilaisia kyliä ja kaupunkeja on suunnilleen muutaman kilometrin välein.

Katselimme sopivaa paikkaa kahvitauolle, ja se löytyi sattumalta Binzen-nimisestä kylästä Schweiglerin viinitilalta. Siellä oli menossa jonkinlaiset kyläjuhlat, joissa tietysti tarjoiltiin niin edullista ruokaa kuin viinejä. Me nautimme ensimmäiseksi lasilliset kuohuviiniä.

Sitten siirryimme herkuttelemaan kahvilla ja kakkupaloilla. Kakkuvalikoima oli runsas ja kakkupalatkin (1,60 e/kpl) muhkeita.

Ennen lähtöämme Sami vielä taiteili teokseen, johon vieraat saivat jättää näkemyksensä päivän juhlasta.

Kaiken kaikkiaan tuo Sveitsin rajan toisella puolen oleva eteläinen Saksa on pyöräretkille erittäin hyvä vaihtoehto. Pyöräreittimahdollisuuksia on runsaasti, ja erilaisi pieniä teitä pitkin on helppo ajella halki peltomaisemien. Hyvällä tuurilla saattaa sitten löytää vaikka kyläjuhlat.

Gepäck und vappu

Suomalaisvieraissa oli sekin hyvä ominaisuus, että heidän mukanaan saimme talvivaatteita Helsinkiin. Tänne tullessa matkatavaroiden kilomäärä oli lähellä ylärajaa, joten oli selvää, että paluulennoilla matkalaukut ovat liian raskaita. Olemmehan tehneet täällä ostoksia, eikä villakangastakki ole kesäkuun lopulla edes paras matkavaate.

Hanna ja Esa ottivat mukaansa peräti kokonaisen kassillisen vaatteita ja kenkiä. Jukalle pakkasimme villapaitoja ja muita lämmikkeitä.

Lisäys: Jäi se tärkein sanomatta eli kiitos tavarakuljettajille!

Suurempi kuljetuskysymys ovat Samin täällä maalaamat taulut. Oikea taidekuljetuksen tilaaminen maksaa useita tuhansia euroja, eikä sellaiseen ole tietenkään varaa. Siksi koetamme nuuskia, jos joku olisi käymässä pakettiautolla eteläisessä Saksassa tai Sveitsissä. Tällöin voisimme maksaa siitä hyvästä, että joku hakisi taulut meiltä. Tietysti tarjottaisiin tarvittaessa yöpaikka.

Tai sitten pitää selvittää, onko lähistöllä kuljetusliikkeitä, jotka tekevät keikkaa Helsinkiin ja kuskaus olisi sitä kautta mahdollinen. Tai jos Baselin taidemessujen aikaan ystävällinen helsinkiläisgalleria voisi lisätä taulut omiin kuljetuksiin. Tai sitten jotain muuta. Jos mitään ei järjesty, pitänee jättää taulut varastoon vaikka naapurin Brunolle.

Eli jos on pakettiautoilevia tällä suunnalla menossa Suomeen, niin saa vinkata meille!

Tavaroiden viemisessä ja tuomisessa Sveitsin ja Suomen välillä voi olla myös vero- tai tullikysymyksiä. Kuulemma esimerkiksi omasta muuttokuormasta voi joutua maksamaan esimerkiksi arvonlisäveroa tänne tullessa.

- - -

Tänään kävimme tutustumassa Arlesheimin uuden panimoravintolan avajaispäivään ja -tarjouksiin. Kivanoloinen ravintola, jossa oli tänään todella halpaa: omaa olutta 2 dl / 1 frangi, frangilla Weisswurst  und Bretzel, kahdella frangilla desi valkoviiniä. Aurinko paistoi terassille ja väkeä virtasi paikalle, joten taisi olla jonkinasteinen merkkitapahtuma näillä kulmilla.

Valmistelimme tänään myös huomista vappujuhlaa. Olemme kutsuneet muita vaihtotaiteilijoita luoksemme juomaan hunajasimaa (fariinisokeria ei täällä myydä kaupoissa) ja syömään munkkeja. Tarjoamme myös nakkeja, perunasalaattia ja kalavoileipiä sekä tietysti kuohuviinimaljat.

Tämän kunniaksi askartelin yo-lakin, jotta saadaan aidompaa otetta ulkomaalaisille esiteltäväksi. Lyyran tehtävää hoitaa 10 sentin kolikko.

Mulhouse und La Poste

Kuten lienee jo tullut selväksi, niin yksi hienoista asioista Baselin seudulla asumisessa on Ranskan ja Saksan läheisyys. Tänään otettiin suunnaksi Ranskan Mulhouse, jossa emme olleet ennen käyneet.

Tavoitteena oli lounastaa Michelin-arvostusta saaneessa ravintolassa, La Postessa. Tuo ravintola on illallisilla hintava, mutta usean ruokalajin lounasmenun sai 25 eurolla. Siihen päälle tietysti tulivat vielä juomat.

Tasokas ja miellyttävä ateria oli tietysti mainio kokemus. Tosin näin kasvispainotteisen syöjän näkökulmasta aterian liha- ja kalamäärä oli turhan runsas. Mutta menköön nyt, kun oli hyvä palvelu ja pitkästä aikaa syötiin näin hienosti.

Mulhouse on kiva, ranskalainen kaupunki, jonne Baselista pääsee junalla noin puolessa tunnissa.

Ostimme Arlesheimista TriRegio -liput, jotka maksoivat alennuskortillamme (U-Abo) noin 10 euroa. Ilman korttia hinta on tuplasti. Kyseisellä tiketillä pääsee liikkumaan kolmen maan alueella melko pitkälle vuorokauden ajan, ja se käy muissakin kulkuvälineissä kuin junassa.

- - -

Olen muuten aloittanut uuden blogin, jossa aiheena ovat lähestyvät häät. Muusasta morsian ei kuitenkaan liene ihan perushääblogi, joten lukijoiden ei kannata ottaa kaikkea ihan liian vakavasti!
Huomenna tietysti vähintään vilkaistaan kuninkaallisia häitä...

Panache

Eilen istuimme ensimmäistä kertaa lähijokemme vieressä olevalla terassilla naapurikylän Dornachin puolella. Auringossa oli liian kuuma vielä myöhäisellä iltapäivällä: ei tällaisia hellesäitä todellakaan osannut odottaa huhtikuuksi, kun Sveitsiin muuttoa mietti.

Minä join taas panachea eli oluen ja sitruunalimun sekoitusta. Varsin toimiva kesäjuoma. Lisäksi tietysti tykkään paikallisista alkoholittomien oluiden valikoimasta noiden lukuisten eri oluiden ohella. Samoin suosikkeihin kuuluu mieto, siiderimäinen omenaviini, jota saa litran parilla eurolla läheisestä juomatukusta. 

Tälle päivälle on luvattu 26 astetta lämmintä. Lähdemme kohta tarkkailemaan ulkoilmaa pyörä- ja luontokuljeskelulenkin muodossa.

Huomenna saamme Suomesta kaverin kylään viikoksi. Saa nähdä, saadaanko samalla peräti mämmiä!

Sommer! Blumen! Sonne!

Eilen tutustuttiin ruuan merkeissä uusiin vaihtotaiteilijoihin. Toinen heistä on intialainen nainen ja toinen eteläafrikkalainen mies. Istuimme siis Baselissa iltaa isommalla porukalla, ja siellä taiteilijoiden residenssirakennuksessa ahkerat ihmiset kokkailivat kaikille meille hyvää ruokaa.

Me veimme viinin lisäksi mukanamme salmiakkisuklaata, jota vuokraisäntäni oli lähettänyt Suomesta. Salmiakki sellaisenaan ei tietysti yleensä maistu ulkomaalaisille kovin hyvin, mutta tämä suklaayhdistelmä tuntuu uppoavan paremmin.

Tänään teimme pitkän kävelylenkin kesäisessä säässä.

Köln

Kölnin matka onnistui hienosti. Suuri kiitos siitä kuuluu Katalle (muinaiset blogityypit muistanevat hänet Katapultistaan), jonka luota saimme erinomaisen majapaikan ja lisäksi vielä päälle Katan paikallistuntemusta.

Olimme tiistaina vielä heikkoina ruokamyrkytyksestä. Onneksi sentään jo pystyimme syömään, vaikka suuremmin emme jaksaneet kuljeskella.

Mutta mikäs siinä oli lepäillessä, kun käytössä oli kiva kaupunkiasunto, jossa oli runsaasti suomenkielisiä kirjoja hyllyssä. Olin jo kaivannut kotimaan lukemista, ja matkan aikana ehdin lukea pari kirjaa (Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ja Saision Elämänmeno).

Keskiviikkona olimme jo vahvistuneet niin, että jaksettiin Katan opastuksessa katsastaa paikalliset nähtävyydet, kuten tuomiokirkko. Lisäksi nautimme todella hyvän lounaan terassilla. Illalla kiersimme gallerioiden avajaisissa ja söimme italialaishenkisesti.

Taas huomasi, miten Sveitsi on kalliimpi maa kuin Saksa. Kahviloiden ja ravintoloiden hintataso yksinkertaisesti on Saksassa kukkaroystävällisempi. Sitä paitsi oli mahtavaa elää taas vaihteeksi hetki niin, että kadun toisella puolella on kahvila, johon voi mennä parin euron aamukahville.

Torstaina Sami meni Kölnin taidemessuille muutamaksi tunniksi. Minä jäin kuljeskelemaan kaupungille. Sillä reissullani käväisin vintage-kaupassa, jossa totesin olevan kohtuullisen hyvän miesten pukujen valikoiman. Niinpä teimme kauppaan uuden reissun illalla, ja Sami löysi kuin löysikin sopivan ja tyylikkään puvun. Sille on käyttöä viimeistään omissa häissämme elokuussa. Tosin housujen vyötäröä pitää hieman suurentaa, mutta siihen housuissa on onneksi varaa.

Illan alkuun Kata kutsui meidän ensiksi ”kantapöytäänsä”. Nautimme runsaan kasvisaterian ja joimme Kölschiä eli paikallista olutta perinteisissä 0,2 desin laseissa. Pistäydyimme vielä parissa muussa baarissa ennen nukkumaanmenoa.

Perjantaina sitten hyvästeltiin Köln ja matkattiin junalla takaisin Baseliin.

Matkaan meni noin neljä tuntia suuntaansa, ja hinta meno-paluulle oli noin 100 e/hlö. Ostimme liput hyvissä ajoin etukäteen netin kautta, jonka vuoksi ne olivat myös edullisemmat. Junalippujen hintoihin vaikuttaa paljon myös se, mihin aikaan päivästä reissaan. Meidän aikatauluihin vähemmän ruuhkaiset ajat sopivat hyvin, joten hintakin oli halvempi.

Köln teki siis erittäin positiivisen vaikutuksen. Mieluusti sinne lähtisi joskus uudelleen.

Hitze

Tänään ei taas oikein malttanut pysytellä sisätiloissa, sillä helle houkutti ulkoilmaan. Lisäksi saimme hyvän syyn lounastaa ulkona vähän hienommin: tasan neljä kuukautta kihloissa!

Kävimme siis syömässä erinomaista parsaa viehättävällä ruokaterassilla eli Dornachin luostarin ravintolassa. Samassa talossa toimii myös hotelli, jonne varmastikin majoittaisin esimerkiksi vanhempani, jos he tulisivat tänne käymään.

Minä söin parsasalaatin. Naureskeltiin, että pöytäliina ja mekkoni ovat melkoisen yhteensopivia. 

Samin runsas parsa-annos oli höytetty bearnaisekastikkeella ja kinkulla.

Ravintolan terassi sijaitsi tällä luostarin sisäpihalla, mutta itse terassi ei näy tähän kuvaan. Pihalla kasvatetaan yrttejä ja muita tuotteita ravintolan käyttöön.

Ja vielä päivän näkymä Birs-joella Dornachin kohdalla.

Samin viimeisimmän maalauksen viimeisimpien pikselien maalauksesta on nyt 11 sekunnin video julki:

Halbwegs

Eilen vietimme Baselissa eteläafrikkalaisen Janin lähtiäisiä. Hänen, kuten tokiolaisen Taron, residenssiaika oli kolme kuukautta ja se on nyt täynnä.

Meidän kannaltamme tämä tarkoittaa tietysti sitä, että oma Sveitsi-aikamme on puolivälissä. Kolme kuukautta on mennyt nopeasti, joten eiköhän loppuaika mene yhtä nopeasti.

Janin ja Taron tilalle saapuu uusia taiteilijoita, joista ei vielä ole tarkempaa tietoa. Saapa siis nähdä, millaisiin ihmisiin vielä tutustumme. Tähän mennessä vaihtotaiteilijoiden porukka on tietysti ollut tosi kivaa.

Kokoonnuimme siis eilen ensin pingiksen peluun merkeissä Janin, Erican ja Georgesin kanssa. Siitä jatkoimme pienelle piknikille Reinin rannalle. Loppuiltaa vietettiin Cargo-baarissa sekä Kasernen Kabarissa terassilla, kunnes taas döner-paikan kautta suunnattiin fillareilla kotiin.

Annoimme Janille läksiäismuistoksi salmiakkiaskin, jonka Villi-kissan blogista tuttu vuokraisäntäni Karri oli tällä viikolla lähettänyt postiemme mukana. Jan nimittäin on jossain vaiheessa elämäänsä ehtinyt tykästyä salmiakkiin, jota ei tietysti ihan niin helposti saa täällä Baselissakaan. 

Ennen läksiäisia Sami kävi ripustamassa taulujaan ensi viikolla aukeavaa Dockin näyttelyä varten. Kyseessä on ryhmänäyttely (Sami, Erica, Georges) ja teokset ovat ikkunoissa. Avajaisia vietetään tiistaina. 

Tänään kävimme taas Baselissa pyörillä. Samille saatiin lopultakin hänen kaipaamansa uudet kengät, istuttiin kahvilla, ihasteltiin Globuksen ruokaosastolla (eli mm. maisteltiin laadukasta oliiviöljyä) ja käväistiin taidemuseossa. Kotiin polkiessa alkoi sataa, mutta onneksi meillä ei enää ollut paljon matkaa jäljellä.

Päivällä ehdin testailla paljasjaloin oleskelua takapihalla.

Domaine Nussbaumer

Ensimmäinen päivä tänä vuonna varvastossuissa!

Eli siis on kevättä, aurinkoa ja lämmintä. Varvastossuineni taapersin tänään yli kolme tuntia naapuripitäjässä Aeschissa. Loppuvaiheessa pysähdyttiin nauttimaan paikallista viiniä paikalliseen ravintolaan, siihen viinitarhojen läheisyyteen.

Ikuistin tätä myös videolle eli jaarittelua viinituotannosta, keväästä ja viineistä. 

Tischtennis

Eilen ajeltiin pyörillä Baselin. Tarkoituksena oli peräti shoppailla, ja se onnistui: suunnitelman mukaisesti löytyi Samille ohut merinovillaneule.

Ennen huikeaa kauppakiertelysuoritusta (kävimme siis tasan yhdessä tavaratalossa, Manorissa) istuimme Kasernessa Kabar-ravintolan terassilla. Kuten monet muutkin.

Manoriin päädyimme tekemään ruokaisia heräteostoksia. Tai siis ruokaosaston herkut saivat aikaan ajatuksen kevään ensimmäisestä pikkupiknikistä.

Pikkuruiset herkkupalat olivat hyviä ja melko edullisia eli maksoivat frangin kappale. Tuo vadelmainen valittiin raadissamme parhaaksi.

Piknik nautittiin puistonpenkillä Reinin varrella. Makeiden herkkujen lisäksi nautimme voisarven, sämpylä, pienen kimpaleen juustoa ja olutta.

Lisäksi shoppailimme pingismailat ja -pallot. Olimme jo aiemmin puhuneet, että pitäisi hankkia varusteet, jotta voidään hyödyntää paikallisia ulkopingispöytiä. Nyt Manorin lasten kesäurheiluosastolta löytyi sopiva, edullinen (20 frangia) pingissetti, ja suuntasimme Kasernen pöydille pelaamaan.

Voittajan oli helppo tuulettaa. Onneksi sentään kamppailumme oli tasaväkistä. Molemmilla oli edellisestä pelikerrasta lukuisia vuosia, joten taidot ovat ruosteessa, mutta niitä taatusti kiillotellaan kevään mittaan.

Tibits, Zoo und Haltestelle

Tänään lopultakin syötiin Baselin Tibitsissä, kasvisravintolassa, jossa voi latoa laajasta valikoimasta lautaselleen ruokia, ja annos maksetaan painon mukaan. Tibitsiä oli kehuttu meille jo Suomessa, mutta kun emme niin kovin usein Baselissa käy syömässä, niin ruoka oli vielä testaamatta.

Sapuskat olivat tietysti tosi hyviä. Arvostan aina kasvisravintoloita, jotka tarjoavat monipuolista ja yllättävää valikoimaa. Tarjolla oli mm. eri tavoin laitettuja papuja, herneitä, linssejä ja tofua, erilaisia kasvishöystöjä, levää, sieniä, ituja ja salaatteja. Lämpimät vaihtoehdot sisälsivät mm. röstiä, kasvispihvejä, pastaa ja erilaisia kasvis- ja juustopiiraita.

Noin 20 frangilla eli paikallisittain suhteellisen normaalilla lounashinnalla saa lautaselleen kohtuullisen annoksen.

Täällä muuten hanavettä saa ilmaiseksi: joissakin paikoissa hanavesi maksaa, ja usein hanavettä ei ole merkitty juomalistaan erikseen (ei sitä Tibitsissäkään listoilla ollut). 

Eläintarhan eksotiikkaa

Koska olimme lähteneet viettämään Basel-päivää paetaksemme Samin taulujen vernissakatkuja, niin päätimme käydä eläintarhassa. Maanantaisin eläintarhan sisäänpääsy on aikuisille 5 frangia halvempi kuin muulloin (norm. hinta 18 CHF). Tosin lipunmyyjä huomasi sattumalta, että minulla on pressikortti, ja sillä pääsi ilmaiseksi sisään.

Eläintarha on vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä päärautatieasemalta, eli sijainti on keskeinen. Kiinnostavimmat eläimet meistä olivat pieni virtahepo, leijonat, gebardit, kirahvit, pelikaanit ja norsut. Ja kenguron poikaset olivat sööttejä. (Tosin minua aina hieman surettaa eläintarhoissa etenkin isot, eksoottiset eläimet).

Lasin takaa pääsi ihailemaan leijonaa aika läheltä. 

Parempia eläintarhakuvia (ja muitakin Sveitsi-otoksia) voi ihailla esimerkiksi Kriisin Flickr-tilillä. Hän nimittäin vietti Baselissa äskettäin muutaman päivän ja kommentoi blogissaan mm. seuraavaa: 

"Basel on helskutin kiva kaupunki. Noin Helsingin kokoinen mesta, josta ei - Helsingin lailla - tarvitse karauttaa kuin muutama kilometri kauemmas, niin on jo maaseudulla. Ihmiset ovat kohteliaita mutta vähän juroja, aivan kuten suomalaiset. Ja kaikki on aika kallista. Niin, kuten Suomessa. Elämä on.

Erilaista ja parempaa kuin Suomessa ja Helsingissä olivat muun muassa Baselin kauneus, paikallisliikenteen tehokkuus ja junien täsmällisyys. Ja vaikka ihmisistä tulikin mieleen suomalaisuus, eräänlainen yleisen järjestyksen kunnioitus lienee sisäsyntyisempää kuin meillä."

Uusi kahvilatestaus: Haltestelle päärautatieaseman vieressä

Me jatkoimme Basel-päivää tutustumalla Haltestelle-nimiseen kahvila-ravintola-baariin, josta Ruth oli meille vinkannut. Haltestelle sijaitsee rautatieaseman vierellä, mutta emme juuri ole liikkuneet kyseisessä osassa kaupunkia eli Gundeldingenissä, vaan olemme kulkeneet asemalta toiselle puolelle Baselia. 

Totesimme paikan kivaksi ja jotenkin Berliini-henkiseksi. Tosin hintataso oli tietysti noin tuplasti Berliiniin verrattuna. Sami ilahtui erityisesti listalta löytyneistä juralaisista pienpanimo-oluista. 

Myöhäisellä iltapäivällä kahvilassa oli tilaa istuskella, vaikka luulen, että lounasaikaan on melkoista vipinää. Lämpimän aurinkoisena päivänä paikan terassi olisi myös hyvä vaihtoehto. 

Maistoimme paikan kahvit ja suklaakakun. Ja siihen päälle vähän pienpanimo-olutta Samille ja sherryä minulle. Olihan tänään sentään kihlauksemme kolmikuukautispäivä!

Gundeldingen vaikutti kivalta kaupunginosalta, ja koska se on ikään kuin Arlesheimin puolella Baselia, niin kevään mittaan varmaan tutustumme Gundeldingeniin paremmin. 

Illan jo hämärryttyä poljimme takaisin Arlesheimiin. Fillarointi täällä on kyllä niin kivaa, kun liikennesuunnittelussa on oikeasti huomioitu polkupyöräilijät. Baselissa käymällä tulee kivasti parikymmentä kilometriä pyöräilyä ja fiilis on tietysti kivempi kuin julkisia odotellessa ja niissä istuskellessa.