Sami aloitti jo ennen tänne Sveitsiin muuttamista parsahaikailun. Hänen mielestään kyseessä on niin suuri herkku, että kun kerran asumme parsanviljelyleveyksillä, niin kauden koittaessa on syötävä parsaa eri muodoissa.
Tänään aloitimme tuon kauden. Kaupoissa on toki ollut jo pitkään eteläamerikkalaista parsaa. Me olemme odotelleen keskieurooppalaisia tuotteita, ja nyt ne ovat kaupoissa. Ostimme siis tänään valkoista saksalaista parsaa.
Valitettavasti taloutemme kattila ei ole mikään parsakattila, joten Sami joutui keittämään herkkunsa turhan pienessä tilassa. Silti lopputulos oli varsin onnistunut.
Parsa nautittiin lounaan alkuruokana voisulan ja majoneesin kera, laseissa valkoviiniä. Parsan jälkeen söimme minun tekemääni mozzarellasalaattia.
Jälkiruuaksi syötiin espanjalaisia mansikoita. Niitäkin on kaupoissa runsaasti, jonkin verran myös luomuna (tarkkailen mansikoiden luomua siksi, että suomalaisissakin tuotteissa
mansikka on se, josta löytyy eniten sallituissa rajoissa olevia pieniä määriä kasvinsuojelujäämistä: mansikan viljelyssä estetään hometta kemiallisilla aineilla ja luomutuotannon sanotaan siksi olevan vaikeaa).
Tosin tämä jättimansikka ei ole luomua, mutta oli maultaan kyllä suhteellisen ok. Ei mitenkään supermakea, mutta maistui sentään mansikalta.
Kauppareissulla pyysin Sami poseeraamaan jättipupun kanssa. Erilaisten suklaapupujen valikoima on hämmentävän suuri. Tämän ison pupun hinta on noin 50 euroa.
Ruuasta, sen tekemisestä ja nautinnoista pitänee kirjoittaa vielä oma tekstinsä: meillä on Samin kanssa kokkailu nykyisin varsin tasapuolista, mutta molemmilla on omat "erityisalueensa".
Ja erilaisia parsaohjeita aiotaan kokeilla varmasti lähikuukausien aikana useita: se on sitten ennen kaikkea Samin puuhaa. Minä sen sijaan aion suunnata keräämään nokkosia tällä viikolla.
