Nach Finnland

Huomenaamuna lähdemme Zürichin lentokentälle ja sieltä Helsinkiin. Puolivuotinen Arlesheimissa on siis ohi.

Nopeastihan se meni, ja loppua kohden tuntui vain käyvän kiireisemmäksi. Paljon onneksi myös koimme ja näimme.

Eilen ehdin onneksi vielä Zürichiin tapaamaan kaveria ja perhettään.

Tänään pikkuveli otti pyöränsä ja lähti kohti Saksaa. Otimme poseerauskuvan ennen Matin lähtöä.

Muuten päivä on mennyt helteessä hikoillessa, pakatessa ja siivotessa (mm. hämähäkinverkkoja, sillä hämähäkkejä riittää täällä yllättävän paljon ja verkkoja syntyy nopeaan tahtiin). Teimme pulahdusreissun myös maauimalaan, joka oli tietysti täynnä väkeä.

Mutta huomenna siis Helsinkiin ja Villi-kissan vahdiksi pariksi päiväksi sekä hoitamaan Helsingin kodin muuttoa Kalliosta Viiskulmaan. Siis kiireinen viikko.

Viimeisimmät mietinnät ja havainnot puolivuotiselta kirjaan varmaan joskus. Nyt menen juomaan muutaman kulauksen paikallista alkoholitonta olutta. Santè!

Glarus

Tässä nyt muutama kuva meidän Glaruksen reissultamme. Menimme sinne siis keskiviikkona tuttujen eli Karrin ja Murielin luokse.

Sekä keskiviikko että torstai olivat pilvisiä ja sateisia päiviä, joten emme päässeet ihailemaan vuorilta avautuvia näköaloja. Mutta pilvissä oli oma viehätyksensä, ja reissu oli tietysti mukavaa vaihtelua Baselin seudun näkymiin. Kävelyretkellä nähtiin myös hienoja vesiputouksia. 

Glarus sijaitsee laaksossa, ja heti ympärillä nousee jyrkkiä vuorenseinämiä.

Perjantaina saimme vieraita tänne Arlesheimiin, joten viikonloppu on kulunut lapsiperheellisessä seurassa.

Elsass

Sunnuntaipäivä kului mukavasti Ranskan puolella. Naapurimme Bruno tarjosi mahdollisuutta lähteä hänen autokyydillään tutustumaan Elsassin näkymiin, joten pääsimme kiertämään pari pikkukylää sekä nousemaan yli tuhannen metrin korkeuteen ihmettelemään näkymiä kauemmas.

Ensimmäinen kohden oli Eguisheimin kylä, joka hurmasi keskiaikaisella tyylillään. Viehättäviä taloja, pieniä kujia ja viinikauppoja: onhan Elsass viinintuotantoaluetta, ja viiniviljelmiä oli todella runsaasti.

Istahdimme ravintolan terassille syömään. Flammkuchenit ovat pizzan kaltaisia, mutta ohuempia ja pienempiä.

Toinen pysähtymispaikka oli Riquewihr. Tämä kylä oli isompi, ja sunnuntaina siellä oli varsin paljon turisteja. Nättejä, erivärisiä taloja riitti ihailtavaksi. Sekä viinikauppoja ja niiden tarjontaa: Sami luonnollisesti hankki pari pulloa.

Viimeiseksi ajoimme korkeuksiin eli Hohneckille. Matkalla ostimme mm. paikallista mustikkapiirakkaa, leipää, mietoa omenasiideriä ja juustoa.

Täältä avautuivat upeat näkymät niin Ranskaan, Sveitsiin kuin Saksaankin.

Sen verran vaikuttavan vaikutuksen Elsassin viinimaisemat ja pikkukylät tekivät, että ryhdyimme suunnittelemaan pientä retkeä sinne. Hotelliyön esimerkiksi Equisheimista saisi kahdelle hengelle noin 50-60 euron hintaan.

Mulhouse und La Poste

Kuten lienee jo tullut selväksi, niin yksi hienoista asioista Baselin seudulla asumisessa on Ranskan ja Saksan läheisyys. Tänään otettiin suunnaksi Ranskan Mulhouse, jossa emme olleet ennen käyneet.

Tavoitteena oli lounastaa Michelin-arvostusta saaneessa ravintolassa, La Postessa. Tuo ravintola on illallisilla hintava, mutta usean ruokalajin lounasmenun sai 25 eurolla. Siihen päälle tietysti tulivat vielä juomat.

Tasokas ja miellyttävä ateria oli tietysti mainio kokemus. Tosin näin kasvispainotteisen syöjän näkökulmasta aterian liha- ja kalamäärä oli turhan runsas. Mutta menköön nyt, kun oli hyvä palvelu ja pitkästä aikaa syötiin näin hienosti.

Mulhouse on kiva, ranskalainen kaupunki, jonne Baselista pääsee junalla noin puolessa tunnissa.

Ostimme Arlesheimista TriRegio -liput, jotka maksoivat alennuskortillamme (U-Abo) noin 10 euroa. Ilman korttia hinta on tuplasti. Kyseisellä tiketillä pääsee liikkumaan kolmen maan alueella melko pitkälle vuorokauden ajan, ja se käy muissakin kulkuvälineissä kuin junassa.

- - -

Olen muuten aloittanut uuden blogin, jossa aiheena ovat lähestyvät häät. Muusasta morsian ei kuitenkaan liene ihan perushääblogi, joten lukijoiden ei kannata ottaa kaikkea ihan liian vakavasti!
Huomenna tietysti vähintään vilkaistaan kuninkaallisia häitä...

Tirolerhut

Pääsiäinen sujui mainiosti oleskellen. Lauantaina saapuneelle Jukalle esiteltiin sunnuntaina lähitienoita ja luonnollisesti syötiin hyvin (parsaa ja lammasta, jälleen).

Samana iltana kutsuttiin naapurimme Bruno kylään. Hän toi mukanaan maisteltavaksi kunnon valikoiman hedelmäviinoja.

Minä en noista viinoista suuremmin välitä, mutta miehet maistelivat enemmän. Bruno on vieraillut useamman kerran Suomessa, joten hän tietää kotimaastamme paljon ja mieluusti kuuntelee lisääkin. Tietysti myös me voimme kysyä Brunolta Sveitsistä.

Maanantaina luonamme piipahti pari Suomi-vierasta lisää. Hanna ja Esa olivat pääsiäislomalla Sveitsissä ja ajelivat vuokra-autollaan tänne Arlesheimiin.  Jälleen saatiin esitellä mm. Goetheanumia.

Tänään tiistaina päätettiin näyttää Jukalle Freiburgia. Saksanreissulta ostettiin lopultakin tirolilaishattu, jonka hankintaa on suunniteltu jo pidempään. Nyt löytyi viidellä eurolla päähine, jota me molemmat voimme käyttää.

Nahkahousuja tai drindl-mekkoa ei vielä ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä... 

Köln

Kölnin matka onnistui hienosti. Suuri kiitos siitä kuuluu Katalle (muinaiset blogityypit muistanevat hänet Katapultistaan), jonka luota saimme erinomaisen majapaikan ja lisäksi vielä päälle Katan paikallistuntemusta.

Olimme tiistaina vielä heikkoina ruokamyrkytyksestä. Onneksi sentään jo pystyimme syömään, vaikka suuremmin emme jaksaneet kuljeskella.

Mutta mikäs siinä oli lepäillessä, kun käytössä oli kiva kaupunkiasunto, jossa oli runsaasti suomenkielisiä kirjoja hyllyssä. Olin jo kaivannut kotimaan lukemista, ja matkan aikana ehdin lukea pari kirjaa (Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ja Saision Elämänmeno).

Keskiviikkona olimme jo vahvistuneet niin, että jaksettiin Katan opastuksessa katsastaa paikalliset nähtävyydet, kuten tuomiokirkko. Lisäksi nautimme todella hyvän lounaan terassilla. Illalla kiersimme gallerioiden avajaisissa ja söimme italialaishenkisesti.

Taas huomasi, miten Sveitsi on kalliimpi maa kuin Saksa. Kahviloiden ja ravintoloiden hintataso yksinkertaisesti on Saksassa kukkaroystävällisempi. Sitä paitsi oli mahtavaa elää taas vaihteeksi hetki niin, että kadun toisella puolella on kahvila, johon voi mennä parin euron aamukahville.

Torstaina Sami meni Kölnin taidemessuille muutamaksi tunniksi. Minä jäin kuljeskelemaan kaupungille. Sillä reissullani käväisin vintage-kaupassa, jossa totesin olevan kohtuullisen hyvän miesten pukujen valikoiman. Niinpä teimme kauppaan uuden reissun illalla, ja Sami löysi kuin löysikin sopivan ja tyylikkään puvun. Sille on käyttöä viimeistään omissa häissämme elokuussa. Tosin housujen vyötäröä pitää hieman suurentaa, mutta siihen housuissa on onneksi varaa.

Illan alkuun Kata kutsui meidän ensiksi ”kantapöytäänsä”. Nautimme runsaan kasvisaterian ja joimme Kölschiä eli paikallista olutta perinteisissä 0,2 desin laseissa. Pistäydyimme vielä parissa muussa baarissa ennen nukkumaanmenoa.

Perjantaina sitten hyvästeltiin Köln ja matkattiin junalla takaisin Baseliin.

Matkaan meni noin neljä tuntia suuntaansa, ja hinta meno-paluulle oli noin 100 e/hlö. Ostimme liput hyvissä ajoin etukäteen netin kautta, jonka vuoksi ne olivat myös edullisemmat. Junalippujen hintoihin vaikuttaa paljon myös se, mihin aikaan päivästä reissaan. Meidän aikatauluihin vähemmän ruuhkaiset ajat sopivat hyvin, joten hintakin oli halvempi.

Köln teki siis erittäin positiivisen vaikutuksen. Mieluusti sinne lähtisi joskus uudelleen.

Zürich

Koska olo ei ole tänäänkään huikean tehokas (vaikka toki jo parempi kuin eilen, ja Sami on selvästi pirteämpi), niin ei jaksa laajemmin kirjoitella Zürichistä. Tyydyn siis muutamiin kuviin.

Ensimmäistä kertaa äänestämässä ulkomailla:

Zürichin rantakävelyä:

Lounas terassilla:

Kolmikorvaiset puput (ostettiin yksi Leinoselle avajaislahjaksi):

Palanen Viaduktin aluetta (pieniä kauppoja, kauppahalli, ravintoloita jne):

Taiteilijat avajaisissa:

Ronald ilman päätä:

Kokonaisuudessaan Zürich oli tosi viehättävä kaupunki. Kiersimme gallerioissa sekä Viaduktin alueella, kävimme gallerioissa ja istuimme terasseilla.

Huomenna suuntaamme Kölniin. Junaliput on ostettu jo ajat sitten, joten toivottavasti huomenna olo on sellainen, ettei neljän tunnin junamatka ole tuskainen, vaan osaamme nauttia Reinin maisemista.

Rigi und Luzern

Eilen maanantaina päästiin lopulta yli 1 000 metrin korkeuteen. Ja kevyesti, sillä Rigi-vuorella on korkeutta 1 800 metriä. Lukkaristen oli helppo hymyillä aurinkoisissa maisemissa.

Päivän reissu aloitettiin junamatkalla Luzerniin. Olimme ostaneet edellispäivänä junayhtiö SBB:n nettikaupasta edulliset liput eli Halbtax-Abo -kortin kanssa esimerkiksi minun tunnin junamatkani maksoi n. 10 euroa.

Sveitsissä junalipuissa ei ole istumapaikkoja (tai ainakaan meillä ei ole koskaan ollut), ja yleensä siis lippua ei osteta edes tiettyyn junaan. Kunhan nyt vain on lippu paikasta A paikkaan B. Junaliput ovat perushinnaltaan Suomen tasoa, mutta toisaalta erilaisia alennuksia ja lippumahdollisuuksia on niin paljon, että hinnat voivat vaihdella melkoisesti.

Nämä alennusliput piti hankkia nimenomaan tiettyyn junaan, eikä alehintoja ollut tarjolla vilkkaimpiin junavuoroihin.

Luzernessa vietimme noin tunnin verran ennen matkan jatkamista Rigi-vuorta kohti. Havaitsimme, että Helsingin tapaan linnut voivat täällä tunkea syömään ruokaa. Luzernessa kyseessä tosin olivat isomman kokoluokan siivekkäät.  

Luzern vaikutti todella kivalta ja viehättävältä kaupungilta. Pitänee tehdä sinne uusi reissu niin, että ehtii tutkailla enemmän.

Otimme paikallisjunan, ja vaihdoimme tämän jälkeen Rigin vuoristojunaa.  Tämä juna oli sitten hieman hintavampaa kulkemista (koko päivän lippu minulle Halbtax-Abo alennuksella n. 25 e), mutta junalla pääsi ylös asti.

Rigillä on pitkät perinteet junailuun, sillä tänne perustettiin Euroopan ensimmäiset vuoristojunat 1800-luvun lopulla.

Vuorella maisemat olivat tietysti huikaisevat. Jaksan aina ihmetellä rinteiden jylhyyttä ja jyrkkyyttä: monessa paikassa vuoren rinne tuntuu olevan lähes pystysuora.

Rigin huipulla ja sen läheisyydessä on useita hotelleja ja ravintoloita. Kuljeskelimme hieman huipulta alaspäin lumisohjossa, istuimme juomassa kahveja ja lopulta hyppäsimme vuoristojunaan, joka vei toiselle puolelle vuorta.

Vitznausta harkitsimme laivamatkaa takaisin Luzerniin (reilut 20 euroa). Päätimme ottaa kuitenkin selvästi edullisemman bussi-juna -yhdistelmän, koska emme enää olisi ehtineet ihailla auringonlaskua järveltä.

Luzernessa käytiin syömässä iltaruoka döner-paikassa. Pienen tepastelun jälkeen piti taas suunnata junaan ja kohti Baselia.

- - -

Tänä aamuna ei enää aurinko paistanut, vaan pitkästä aikaa oli harmaata ja vesisateista. Käväisimme tapaamassa Baselin kautta kohti Italiaa junalla matkanneita tuttuja. Samalla lopultakin vierailimme Tibits-kasvisravintolassa, jossa on pitänyt käydä jo pitkään.

Ein Tage in Freiburg

Lauantaille päätimme toteuttaa matkan Saksan puolelle eli Freiburgiin. Mukaamme lähti myös Erica: eteläisen Saksan päiväreissuja varten voi ostaa 28 euron hintaisen lipun, jolla maksimissaan viiden hengen seurue voi vapaasti liikkua niin paikallisjunissa, busseissa kuin usein myös paikallisliikenteen muissa välineissä koko päivän (Deutsche Bahnin Länder-Ticket).

Eli siis kovin paljon tuo matka ei maksanut. Noin kymmenen euron meno-paluun kustannus henkilöä kohti tuli "tienattua" takaisin Saksan selvästi Sveitsiä edullisemmilla ravintolapalveluilla ja muilla hankinnoilla. Esimerkiksi taidetarvikeliike Boesnerilla öljyvärit maksoivat, tuubista riippuen, 25-45 prosenttia vähemmän kuin Sveitsissä.

Ja kiva oli syödä ravintolassa tai nauttia kahvit kahvilassa, kun listan kalleinkaan hinta ei tuntunut älyttömän kalliilta. Kun Baselissa iso oluttuoppi maksaa helposti viisi euroa tai enemmän, niin Freiburgissa saman juoman sai kolmella eurolla.

Eli vehnäolutta ja "Prost!" (Baselissa tosin kippistellään sanomalla ranskalaisittain Santè!) 

Olin etukäteen tsekkaillut netistä myös second hand -kauppoja ja kirpputoreja. Tosin totesin jo ennen lähtöä, että lauantai on huono päivä niissä käymiseen, koska useimmat näyttivät menevän kiinni kahdelta.

Ehdimme kuitenkin yhteen liikkeeseen vanhaan kaupunkiin, ja Erica teki siellä löytöjä. Hän ei ollut kuulemma törmännyt Baselissa yhteenkään niin hyvään second hand -liikkeeseen (Erica tarvitsee vaatteita ja kankaita omiin videoteoksiinsa rekvisiitaksi ja puvustukseksi): Baselista tuntuu puuttuvan sellainen edullisen retroileva vanhojen vaatteiden myynti.

Illan loppuun tietysti kävimme syömässä vatsamme täyteen. Ensimmäistä kertaa täällä ollessa söin kalaa eli forellia. Kala on usein ruokalistoilla sitä hintavinta, eikä valikoimaa ole kovin paljon.

Vielä ennen junaa kiiruhtamista kävimme aseman ruokakaupasta, josta Sami sai mukaan yhtä suosikkikuohuviineistään edulliseen hintaan. Minä piipahdin ostamassa saksalaisen Neon-lehden. Sitten seisoskeltiin muutama minuutti asemalaiturilla junaa odotellan.

Freiburgiin varmasti mennään toistekin: matkustaminen on vaivatonta ja edullista, ja kaupunki on nätti ainakin vanhalta osaltaan. Moni paikka jäi myös vielä näkemättä.

St. Berghain, der Gast und Zug

Samin ensimmäinen maalaus täällä Arlesheimissa on nyt maalaamisen osalta valmis. Tällä 15 sekunnin videopätkällä näkee, miten Sami maalasi pikselit "St. Berghain" -nimiseen teokseen.



Tänään meillä kävi myös ensimmäinen vieras. Kanadalainen taiteilija Georges Audet majailee saman taiteilijavaihto-ohjelman puitteissa Baselissa ja pyöräili moikkaamaan meitä sekä tutustumaan Arlesheimin nähtävyyksiin.

Eilen kävimme Zugissa, joka on suomalaisille tällä hetkellä tuttu kantoni siksi, että Kimi ja Jenni Räikkönen ostivat sieltä talon. Me emme heitä nähneet, mutta pääsimme kuitenkin lähes tuhannen metrin korkeuteen.

Syy Zugiin matkustamiseen oli taiteilijavaihdossa olevien tapaaminen: Zugiin siis tuli ulkomaalaisia taiteilijoita, jotka ovat täällä residensseissä. Katsastimme Zugin residenssin, söimme lounaan ja lisäksi meille esiteltiin taidemuseo.

Sen jälkeen tämä "baselilaisporukkamme" päätti käväistä vielä tuolla maisemienkatselmuksella, joten saatiin silmäys vuorille.