Weintraube und Birne

Tänään kävimme lounastamassa Dornachin luostariravintolan terassilla, jonka viehättävä, puutarha- ja puistomainen terassialue teki jo viimeksi vaikutuksen.

Ruokailun (erittäin maistuvaa kasvislasagnea) jälkeen kuljeskeltiin katsomassa, mitä kaikkea puutarhassa kasvaa. Viinirypäleterttuja, päärynöitä, omenoita, vadelmia, kirsikoita, herukoita... Sekä salaatteja ja kaikenlaisia vihanneksia.

"Kirschen rot, Spargeln tot" tai jotakin tuohon suuntaan menee paikallinen sanonta. Eli siis kun kirsikat ovat punaisena, on parsa "kuollut", siis kirsikoiden kypsyttyä parsa-aika on ohi. Nyt joka puolella myydään kirsikoita, jotka useimmiten ovat todella hyviä, mutta paikallista valkeaa parsaa ei enää juuri ole kaupan.

Süsse Erdbeeren

Helteinen sunnuntai vietettiin pyörien päällä ja lähinnä Saksassa. Matkaa ei kertynyt mitenkään hurjasti (noin 65 km), mutta eihän tässä ollutkaan tarkoitus vetää mitään sadan kilometrin lenkkiä. Sen sijaan halusimme nautiskella.

Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli jossain vanhassa, entisessä luostarissa. Sen jälkeen tällaisia nähtävyyksiä ei enää katseltukaan, vaan pysähdyksissä keskityttiin juomiin, ruokiin, paikallisten ihmisten ja toiminnan ihmettelyyn sekä maisemiin.

Biergarten jalkapallokentän reunalla: kovin saksalaista! Hyvää vehnäolutta edulliseen hintaan.

Tämän oluen jälkeen ajelimme läpi kylän, jossa Familie Ziereisen mm. viljelee parsaa. Heidän parsansa on meille tuttua, sillä sitä Sami on ostanut Jenzerin lihakaupasta.

Lounaalle pysähdyttiin varsin tyylikkääseen ravintolaan. Olimme siellä tosin niin myöhään, ettemme saaneet enää lämmintä ruokaa. Salaattilajitelma kananmunalla oli kuitenkin oikein mainio ateria.
Ja täällä sai hunajaista, alkoholitonta vehnäolutta.

Ravintolasta katsottuna tien toisella puolen oli jälleen yksi itsepalveluun perustuva myyntikoju. Näiden vuoksi on aina pidettävä kolikoita mukana matkassa, jotta on sopivaa rahaa hankintoihin.

Ostimme siis paikallisia omenoita ja mansikoita. Raparperinippukin houkutteli, mutta koska päivää oli vielä pitkästi jäljellä, niin en viitsinyt niitä ostaa pyöräntarakalle keikkumaan.

Mansikat pysähdyttiin nauttimaan kivenheiton päähän puun varjoon. Marjat olivat sopivan makoisia ja ylipäätään maistuivat juuri siltä, miltä mansikoiden pitääkin maistua.

Fillaroimme tyytyväisinä saksalaisissa, kauniisti kumpuilevissa maalaismaisemissa. Badenissa ei, ainakaan tällä reitillä, ole edes pahoja ylämäkiä. Sen sijaan erilaisia kyliä ja kaupunkeja on suunnilleen muutaman kilometrin välein.

Katselimme sopivaa paikkaa kahvitauolle, ja se löytyi sattumalta Binzen-nimisestä kylästä Schweiglerin viinitilalta. Siellä oli menossa jonkinlaiset kyläjuhlat, joissa tietysti tarjoiltiin niin edullista ruokaa kuin viinejä. Me nautimme ensimmäiseksi lasilliset kuohuviiniä.

Sitten siirryimme herkuttelemaan kahvilla ja kakkupaloilla. Kakkuvalikoima oli runsas ja kakkupalatkin (1,60 e/kpl) muhkeita.

Ennen lähtöämme Sami vielä taiteili teokseen, johon vieraat saivat jättää näkemyksensä päivän juhlasta.

Kaiken kaikkiaan tuo Sveitsin rajan toisella puolen oleva eteläinen Saksa on pyöräretkille erittäin hyvä vaihtoehto. Pyöräreittimahdollisuuksia on runsaasti, ja erilaisi pieniä teitä pitkin on helppo ajella halki peltomaisemien. Hyvällä tuurilla saattaa sitten löytää vaikka kyläjuhlat.

Hitze

Tänään ei taas oikein malttanut pysytellä sisätiloissa, sillä helle houkutti ulkoilmaan. Lisäksi saimme hyvän syyn lounastaa ulkona vähän hienommin: tasan neljä kuukautta kihloissa!

Kävimme siis syömässä erinomaista parsaa viehättävällä ruokaterassilla eli Dornachin luostarin ravintolassa. Samassa talossa toimii myös hotelli, jonne varmastikin majoittaisin esimerkiksi vanhempani, jos he tulisivat tänne käymään.

Minä söin parsasalaatin. Naureskeltiin, että pöytäliina ja mekkoni ovat melkoisen yhteensopivia. 

Samin runsas parsa-annos oli höytetty bearnaisekastikkeella ja kinkulla.

Ravintolan terassi sijaitsi tällä luostarin sisäpihalla, mutta itse terassi ei näy tähän kuvaan. Pihalla kasvatetaan yrttejä ja muita tuotteita ravintolan käyttöön.

Ja vielä päivän näkymä Birs-joella Dornachin kohdalla.

Samin viimeisimmän maalauksen viimeisimpien pikselien maalauksesta on nyt 11 sekunnin video julki:

Spargel mit Majonäse

Sami aloitti jo ennen tänne Sveitsiin muuttamista parsahaikailun. Hänen mielestään kyseessä on niin suuri herkku, että kun kerran asumme parsanviljelyleveyksillä, niin kauden koittaessa on syötävä parsaa eri muodoissa.

Tänään aloitimme tuon kauden. Kaupoissa on toki ollut jo pitkään eteläamerikkalaista parsaa. Me olemme odotelleen keskieurooppalaisia tuotteita, ja nyt ne ovat kaupoissa. Ostimme siis tänään valkoista saksalaista parsaa.

Valitettavasti taloutemme kattila ei ole mikään parsakattila, joten Sami joutui keittämään herkkunsa turhan pienessä tilassa. Silti lopputulos oli varsin onnistunut.

Parsa nautittiin lounaan alkuruokana voisulan ja majoneesin kera, laseissa valkoviiniä. Parsan jälkeen söimme minun tekemääni mozzarellasalaattia.

Jälkiruuaksi syötiin espanjalaisia mansikoita. Niitäkin on kaupoissa runsaasti, jonkin verran myös luomuna (tarkkailen mansikoiden luomua siksi, että suomalaisissakin tuotteissa mansikka on se, josta löytyy eniten sallituissa rajoissa olevia pieniä määriä kasvinsuojelujäämistä: mansikan viljelyssä estetään hometta kemiallisilla aineilla ja luomutuotannon sanotaan siksi olevan vaikeaa).

Tosin tämä jättimansikka ei ole luomua, mutta oli maultaan kyllä suhteellisen ok. Ei mitenkään supermakea, mutta maistui sentään mansikalta.
 

Kauppareissulla pyysin Sami poseeraamaan jättipupun kanssa. Erilaisten suklaapupujen valikoima on hämmentävän suuri. Tämän ison pupun hinta on noin 50 euroa.

Ruuasta, sen tekemisestä ja nautinnoista pitänee kirjoittaa vielä oma tekstinsä: meillä on Samin kanssa kokkailu nykyisin varsin tasapuolista, mutta molemmilla on omat "erityisalueensa".

Ja erilaisia parsaohjeita aiotaan kokeilla varmasti lähikuukausien aikana useita: se on sitten ennen kaikkea Samin puuhaa. Minä sen sijaan aion suunnata keräämään nokkosia tällä viikolla.