Grattis Kleidung

Lauantaina päätimme viettää taidepäivää. Kävimme ensimmäistä kertaa Kunsthaus Basellandissa, jonka ryhmänäyttelyssä suurimman vaikutuksen teki Nigerian öljyriistoa käsittelevä videoteos. Videotaide voi olla kiinnostavaa, vaikka välillä minustakin on tuntunut, etten ymmärrä koko aluetta. Mutta onneksi on viime aikoina saanut kokea ja nähdä paljon hyviä videoita.

Suunnittelimme polkevamme erääseen galleriaan, mutta Baselin kadulla nähty ilmaisia vaatteita tarjonnut rekki pysäytti meidät ja muutti suunnitelmat. Siitä löytyneet vaatteet mukanamme päätimme vain nauttia terassiolosta.

Pyöräilimme joen toiselle puolelle ja istahdimme Hirscheneckiin, joka taitaa olla suosikkibaarimme Baselissa: edullisemmat hinnat kuin muualla sekä hyvät tarjoilut pikkunälkään ja rento meininki. Kesäaikaan terassi tekee paikasta vielä vähän paremman. 

Söimme mainiot leivät (minulle tofulla, Samille juustolla) ja sattumalta paikalle asteli eräs taidepiireistä tutuksi tullut baselilainen, jonka kanssa juttelimme kahvien äärellä pidempään.

Kotiin polkiessamme katselimme tummuvaa taivasta, mutta ehdimme juuri ennen sadetta kotiin. Ensiksi tuli rakeita, sitten kunnon kaatosade.

Sunnuntai-iltapäivänä jatkoimme taide-elämää pyöräilemällä Baselin toiselle puolelle ja Fondation Beyelerin näyttelyyn.

Pääsyy tuonne 15 km päähän polkemisessa oli kuitenkin Erican kutsu hänen luokseen viettämään iltaa. Siellä siis taas taiteilijajoukolla istuttiin iltaa, syötiin hyvin ja mm. pelattiin Jengaa.

FC Basel!

Eilen ratkesi Sveitsin jalkapallomestaruus: voittajaksi kohosi FC Basel. Katsoimme ottelun jälkipuoliskoa baarissa, ja Sami kertoi minulle esimerkiksi pelaajien kotipaikkakuntia. Mies on paljon minua tarkemmin perehtynyt paikalliseen futikseen...

Iltaa vietettiin vaihdellen urheilusta taiteeseen ja tuttujen kanssa jutteluun. Aloitimme illan käymällä Baselin nykytaiteen museossa. Itse en suuresti innostunut näyttelystä, koska se oli minulle liian käsitteellistä ja sen vuoksi kovin raskasta.

Uusilla vaihtotaiteilijoilla oli eilen ilta, jossa kertoivat tekemisistään, joten olimme siellä kuuntelemassa ja sen jälkeen istumassa iltaa. Tässä välissä puikahdimme futismatsin lopun katseluun, jonka jälkeen taas istuskelimme isommalla porukalla puistossa.

Me siirryimme puolilta öin Barfüsserplatzille katsomaan, miten mestarijoukkue otetaan vastaan. Valitettavasti odottelu oli yllättän pitkää, ja pelaajat saapuivat parvekkeelle pokaalin kanssa vasta joskus puoli yhden aikaan.

Värikkäiden soihtujen savu sai minut yskimään. Olisin toivonut, että kun nyt ensimmäistä kertaa osallistun tällaiseen urheilujuhlintaan, niin tunnelma olisi ollut hienompi. Nyt jäi vähän vaisu fiilis, vaikka fanit jossain välissä innostuivat esimerkiksi laulamaan.



Emme seuranneet juhlintaa loppuun asti, mutta tietysti silti oli varsin myöhäistä, ennen kuin päästiin pyörillämme kotiin.

Kunsthalle und Laufental

Lauantai-iltana suuntasimme kulttuurin pariin eli Kunsthalleen turkkilaisen naistaiteilijan, Banu Cennetoğlun, näyttelyn avajaisiin. Erityisesti Sami tykkäsi niin paikasta kuin näyttelyistä: hieno tila, jossa oli kiinnostavaa nykytaidetta. 

Tapasimme avajaisissa Erican, jonka kanssa jatkoimme vielä lasillisille Kunsthallen alakerran baariin. Illan mittaan keskusteltiin taas erilaisista kulttuurieroista ja nuoruusmuistoista: osansa saivat niin tatuoinnit, henkilöitä koskeva nimilainsäädäntö (siis kun Suomessa ei saa antaa mitä tahansa nimeä lapselleen, mutta USA:ssa voi läiskäistä nimen hyvin vapaasti), noin kymmenen vuoden takainen bilemusiikki (joka raikasi baarissa), taidemaailma ja rösti. 

Sunnuntaina aurinko paistoi yhtä hienosti kuin lauantaina. Sami halusi kokeilla kahvien nauttimista takapihallamme, ja niin istuimme auringossa kahvikupillisten verran. Pihapläntti olisi huomattavasti miellyttävämpi, jos pihan ja suhteellisen vilkkaan tien välissä olisi aita. Nyt autot jyristävät turhan läheltä.

Taas myös hypättiin pyörien päälle ja poljettiin noin 35 kilometrin lenkki. Kääntöpaikkana toimi Laufen, kiva ja nätti pikkukaupunki, jossa maistoimme paikallista Kirschtortea.

Paluumatkalla, joka oli suurelta osin miellyttävää alamäkeen ajamista, nähtiin mm. karitsoja.

Museumsnacht

Eilen Baselissa oli museoiden yö: 15 euron hintaisella rannekkeella pääsi kaupungissa oleviin museoihin (ja niitä on paljon) tutustumaan näyttelyihin ja katsomaan tapahtumia. Lisäksi kaupungilla oli mm. lukuisia ruokapisteitä ja kuljetuksia järjestettyinä paikasta toiseen.

Me saimme rannekkeet ilmaiseksi vaihto-ohjelma iaab:ltä. Samin kanssa aloitimme illan Tinguely-museosta, jossa oli ihan kiinnostavasti koottu näyttely "Under Destruction". Lisäksi museoon kuuluvat sveitsiläisen Jean Tinguelyn tuotokset. Ne ovat hauskoja: moniin kuuluu punainen painike, jota katselija voi painaa, ja sitten ihmetellä, miten laite käynnistyy ja mitä tapahtuu. Mutta ei siis ehkä taide-elämys, vaan ennemmänkin sellainen rakentelun ja laitteiden ihmettelypiipahdus.

Tinguelyssä roikkui katossa iso lentokone, joka väistämättä toi mieleeni ne lukuisat pienet koottavat lentokoneet, joita veljeni askaroivat aikoinaan. 

Kävimme juomassa museon ravintolassa lasilliset punaviiniä, jonka jälkeen jatkoimme matkaa pikkupakkasessa. Piipahdimme pikaisesti katsomassa minimalista nykytaidetta, josta siirryimme tapaamaan muuta vaihtotaiteilijaporukkaa.

Heidän kanssaan  kuljimme paperimuseon musiikkiesityksen ja ulkona nautitun herkullisen porkkanakeiton jälkeen siirryimme kirkolliseen tilaan, Basel Münsteriin, kuuntelemaan musiikkia ja tietysti myös katsomaan kyseisen katedraalin sisätiloja.

Siellä sai ostaa myös Glühweinia eli glögiä: ei taida yleensä suomalaisissa kirkkotapahtumissa olla ehtoollisviiniä lukuunottamatta tarjolla juomia, joissa olisi alkoholiprosentteja.

Illan yksi tavoite täyttyi, kun saimme hetken kuunnella kulttuurien museossa alppitorvea. Ääni oli yllättävän kumean maaginen.



Illan viimeiseksi paikaksi valikoitui keskustan toisella puolella, Dreispitzissä, ollut tuore taiteellisemman meiningin keskus. Kyseisiin vastavalmistuneisiin tiloihin nimittäin tulee myös vaihtotaiteilijoiden oma näyttely maaliskuun lopulla, joten tietysti he halusivat nähdä paikan. Kolusimme myös rakennuksen muut näyttelyt ja tilat sekä istuimme baarissa lasillisten verran.

Eräs mies esitteli ja jakoi mausteseosta, johon oli kerätty mausteita ympäri maailmaa. Aion huomenna testata maustetta tofun marinoinnissa, toivottavasti toimii siinä