lauantai 30. huhtikuuta 2011

Gepäck und vappu

Suomalaisvieraissa oli sekin hyvä ominaisuus, että heidän mukanaan saimme talvivaatteita Helsinkiin. Tänne tullessa matkatavaroiden kilomäärä oli lähellä ylärajaa, joten oli selvää, että paluulennoilla matkalaukut ovat liian raskaita. Olemmehan tehneet täällä ostoksia, eikä villakangastakki ole kesäkuun lopulla edes paras matkavaate.

Hanna ja Esa ottivat mukaansa peräti kokonaisen kassillisen vaatteita ja kenkiä. Jukalle pakkasimme villapaitoja ja muita lämmikkeitä.

Lisäys: Jäi se tärkein sanomatta eli kiitos tavarakuljettajille!

Suurempi kuljetuskysymys ovat Samin täällä maalaamat taulut. Oikea taidekuljetuksen tilaaminen maksaa useita tuhansia euroja, eikä sellaiseen ole tietenkään varaa. Siksi koetamme nuuskia, jos joku olisi käymässä pakettiautolla eteläisessä Saksassa tai Sveitsissä. Tällöin voisimme maksaa siitä hyvästä, että joku hakisi taulut meiltä. Tietysti tarjottaisiin tarvittaessa yöpaikka.

Tai sitten pitää selvittää, onko lähistöllä kuljetusliikkeitä, jotka tekevät keikkaa Helsinkiin ja kuskaus olisi sitä kautta mahdollinen. Tai jos Baselin taidemessujen aikaan ystävällinen helsinkiläisgalleria voisi lisätä taulut omiin kuljetuksiin. Tai sitten jotain muuta. Jos mitään ei järjesty, pitänee jättää taulut varastoon vaikka naapurin Brunolle.

Eli jos on pakettiautoilevia tällä suunnalla menossa Suomeen, niin saa vinkata meille!

Tavaroiden viemisessä ja tuomisessa Sveitsin ja Suomen välillä voi olla myös vero- tai tullikysymyksiä. Kuulemma esimerkiksi omasta muuttokuormasta voi joutua maksamaan esimerkiksi arvonlisäveroa tänne tullessa.

- - -

Tänään kävimme tutustumassa Arlesheimin uuden panimoravintolan avajaispäivään ja -tarjouksiin. Kivanoloinen ravintola, jossa oli tänään todella halpaa: omaa olutta 2 dl / 1 frangi, frangilla Weisswurst  und Bretzel, kahdella frangilla desi valkoviiniä. Aurinko paistoi terassille ja väkeä virtasi paikalle, joten taisi olla jonkinasteinen merkkitapahtuma näillä kulmilla.

Valmistelimme tänään myös huomista vappujuhlaa. Olemme kutsuneet muita vaihtotaiteilijoita luoksemme juomaan hunajasimaa (fariinisokeria ei täällä myydä kaupoissa) ja syömään munkkeja. Tarjoamme myös nakkeja, perunasalaattia ja kalavoileipiä sekä tietysti kuohuviinimaljat.

Tämän kunniaksi askartelin yo-lakin, jotta saadaan aidompaa otetta ulkomaalaisille esiteltäväksi. Lyyran tehtävää hoitaa 10 sentin kolikko.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Mulhouse und La Poste

Kuten lienee jo tullut selväksi, niin yksi hienoista asioista Baselin seudulla asumisessa on Ranskan ja Saksan läheisyys. Tänään otettiin suunnaksi Ranskan Mulhouse, jossa emme olleet ennen käyneet.

Tavoitteena oli lounastaa Michelin-arvostusta saaneessa ravintolassa, La Postessa. Tuo ravintola on illallisilla hintava, mutta usean ruokalajin lounasmenun sai 25 eurolla. Siihen päälle tietysti tulivat vielä juomat.

Tasokas ja miellyttävä ateria oli tietysti mainio kokemus. Tosin näin kasvispainotteisen syöjän näkökulmasta aterian liha- ja kalamäärä oli turhan runsas. Mutta menköön nyt, kun oli hyvä palvelu ja pitkästä aikaa syötiin näin hienosti.







Mulhouse on kiva, ranskalainen kaupunki, jonne Baselista pääsee junalla noin puolessa tunnissa.

Ostimme Arlesheimista TriRegio -liput, jotka maksoivat alennuskortillamme (U-Abo) noin 10 euroa. Ilman korttia hinta on tuplasti. Kyseisellä tiketillä pääsee liikkumaan kolmen maan alueella melko pitkälle vuorokauden ajan, ja se käy muissakin kulkuvälineissä kuin junassa.

- - -

Olen muuten aloittanut uuden blogin, jossa aiheena ovat lähestyvät häät. Muusasta morsian ei kuitenkaan liene ihan perushääblogi, joten lukijoiden ei kannata ottaa kaikkea ihan liian vakavasti!
Huomenna tietysti vähintään vilkaistaan kuninkaallisia häitä...

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Tirolerhut

Pääsiäinen sujui mainiosti oleskellen. Lauantaina saapuneelle Jukalle esiteltiin sunnuntaina lähitienoita ja luonnollisesti syötiin hyvin (parsaa ja lammasta, jälleen).

Samana iltana kutsuttiin naapurimme Bruno kylään. Hän toi mukanaan maisteltavaksi kunnon valikoiman hedelmäviinoja.


Minä en noista viinoista suuremmin välitä, mutta miehet maistelivat enemmän. Bruno on vieraillut useamman kerran Suomessa, joten hän tietää kotimaastamme paljon ja mieluusti kuuntelee lisääkin. Tietysti myös me voimme kysyä Brunolta Sveitsistä.

Maanantaina luonamme piipahti pari Suomi-vierasta lisää. Hanna ja Esa olivat pääsiäislomalla Sveitsissä ja ajelivat vuokra-autollaan tänne Arlesheimiin.  Jälleen saatiin esitellä mm. Goetheanumia.

Tänään tiistaina päätettiin näyttää Jukalle Freiburgia. Saksanreissulta ostettiin lopultakin tirolilaishattu, jonka hankintaa on suunniteltu jo pidempään. Nyt löytyi viidellä eurolla päähine, jota me molemmat voimme käyttää.

Nahkahousuja tai drindl-mekkoa ei vielä ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä... 


lauantai 23. huhtikuuta 2011

Karhunlaukkaa ja parsaa

Eilen fillaroitiin noin kymmenen kilometrin päähän ja käveltiin viehättävässä laaksossa. Karhunlaukat tuoksuivat, ja se johdatti keskustelemaan parsasta.

Parsaa on nimittäin syöty jo kohtuullisen paljon, mutta edelleen tietysti lisää mahtuu. Saimme parsakattilan paikalliselta kaverilta, Barbaralta, joka tyhjensi siskonsa asuntoa siskon kuoleman jäljiltä, ja siellä oli myös ylimääräinen, iso parsakattila. Keittiömme varustelutaso ei ole mitenkään huikaiseva, joten parsoille sopivaa kattilaa ei aimmin ollut.



Lisäys: vielä pari kuvaa eiliseltä:




Illan parsaruokaa, jonka seurana on sienirisottoa ja erittäin maukkaita lampaankyljyksiä. Sami kokkasi, minä vain söin. 

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Panache


Eilen istuimme ensimmäistä kertaa lähijokemme vieressä olevalla terassilla naapurikylän Dornachin puolella. Auringossa oli liian kuuma vielä myöhäisellä iltapäivällä: ei tällaisia hellesäitä todellakaan osannut odottaa huhtikuuksi, kun Sveitsiin muuttoa mietti.

Minä join taas panachea eli oluen ja sitruunalimun sekoitusta. Varsin toimiva kesäjuoma. Lisäksi tietysti tykkään paikallisista alkoholittomien oluiden valikoimasta noiden lukuisten eri oluiden ohella. Samoin suosikkeihin kuuluu mieto, siiderimäinen omenaviini, jota saa litran parilla eurolla läheisestä juomatukusta. 

Tälle päivälle on luvattu 26 astetta lämmintä. Lähdemme kohta tarkkailemaan ulkoilmaa pyörä- ja luontokuljeskelulenkin muodossa.

Huomenna saamme Suomesta kaverin kylään viikoksi. Saa nähdä, saadaanko samalla peräti mämmiä!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Alles ist nicht Gold

Arki ei aina ole niin mukavaa, ei edes ulkomailla: samaa päätä joutuu täälläkin kanniskelemaan. Blogiin asti tietysti päätyy yleensä niitä hyviä hetkiä ja hymykuvia, mutta tasapuolisuuden vuoksi on syytä muistaa, että välillä tökkii.

Nyt siis mainintoja niistä aiheista, jotka välillä harmittavat minua.

Ystävien kaukaisuus

Vaikka netti nykyaikana helpottaa yhteydenpitoa, ei se korvaa kasvokkaista höpöttelyä, naureskelua tai hiljaa olemista. Facebookista voi saada pintaraapaisun kuulumisista, mutta lähellekään kaikkea netti ei paljasta.
(Enkä tietenkään voi virtuaalisesti rapsutella Villi-kissaa, tuota kolme vuotta kanssani asunutta vanhaa herraa.)

Vieraalla kielellä kommunikointi

Suomeksi osaan ilmaista itseäni parhaiten. Englanniksi en saa sanotuksi sitä kaikkea, mitä haluaisin. Vitsailu ja nokkeluudet jäävät vähäisiksi. Suomeksi olisi välillä niin kiva lörpöttää isommassakin porukassa.
Usein illanvietto vaihtotaiteilijoiden porukassa väsyttää ihan siksi, että on puhunut englantia ja joutunut olemaan tarkempana sanomistensa suhteen.

Saati sitten se, ettei paikallisten kanssa voi vajavaisen kielitaidon vuoksi oikeasti keskustella saksaksi.

Helsingin kaipuu

Kahvilat ja kirjastot pienen kävelyn päässä, kaverit, tapahtumat, Kallio... Täällä ei ole samaa tunnelmaa ja tiettyä olemisen helppoutta kuin tutussa kotikaupungissa.

Asunnon sijainti

Vaikka Arlesheim on nätti pieni paikka ja viihdymme hyvien ulkoilumahdollisuuksien sekä kauniin luonnon lähellä, niin välillä harmittaa se, missä kohdin asunto on. Olen niin tottunut kaupungin lähipalveluihin ja mahdollisuuksiin, että täällä kauempana kaupungin sykkeestä eläessä tuntuu, että arki on aika kuollutta.
Baseliin on matkaa 10 km: eihän se ole niin paljon, mutta ei ihan hetkessä kuitenkaan voi vain piipahtaa kaupungilla.
Jos olemme illalla myöhään liikenteessä, niin silloin julkisilla kulkuvälineillä takaisinpääsy kotiin voi kestää yllättävän pitkään: jos ei ehdikään suunniteltuun junaan, niin joutuu odottamaan, ja huonolla tuurilla matka vaikka Kasernen alueelta kestää melkein tunnin. On se vähän toista kuin kymmenen minuutin kävely Kalliossa.

Onneksi nyt on jo niin kesä, että öisinkin voi hyvin fillaroida.

"Oman elämän" vähyys

Elomme kietoutuu luonnollisesti paljon taidepiirien ympärille. Käymme taidetapahtumissa ja hengaamme taiteilijoiden kanssa.
Mutta koska en ole taiteilija, niin välillä kaipaisin seurakseni ihmisiä erilaisista ympyröistä. Suomessa voin käydä erilaisissa tapahtumissa, seminaareissa ja vaikka lehdistötilaisuuksissa, jotka koskettavat omia kiinnostuksenkohteitani (kulutus, ruoka, sosiaalinen media, viestintä jne). Täällä minulla ei ole vastaavia piirejä. Puolen vuoden ajanjaksoa varten ja hyvin vajavaisen paikallisen kielen osaamisen vuoksi en ole jaksanut niitä edes haeskella.
Ehkä olisi pitänyt.

Eikä minulla ole edes töitä täällä niin paljon kuin Suomessa. Osa jutunkirjoituksista onnistuu täältä, mutta ei kaikki, enkä ole voinut tietenkään esimerkiksi luennoida, jota viime vuonna tein.
Tästäkin tietysti voi syyttää itseään. Ahkerampi ihminen olisi etukäteen suunnitellut etätyönsä paremmin tai kehittänyt jonkun hyvän projektin.
Toisaalta olin kyllä päättänyt senkin, että otan tätä Sveitsin aikaa loman kannalta ja käytän säästöjäni elämiseen.

Sopivaa puuhastelua on ollut elokuisten häiden suunnittelussa ja järjestelyssä, joten ei tässä sikäli ole päässyt tylsistymään. 

Tulevaisuuspohdinnat

Minä en mitenkään aidosti osaa elää hetkessä, vaan murehdin tulevia. Kuten esimerkiksi sitä, että saako vaivatta sopivasti hommia syksyllä vai pitääkö epätoivoisemmin riipiä jostain elantoa kasaan ja mitä sitä nyt ylipäätään haluaisi tehdä. Mitä lähemmäksi Sveitsin elämän loppu käy, sitä enemmän tulevat ajat pohdituttavat.
Minulla on sentään säästöjä, mutta Samilla niitä on vähemmän, eikä taiteilijan tulotasossa ole kehumista (tai siis on hyvä, jos on jotkut vakiotulot). Sami sai tätä Sveitsin oloa varten apurahaa, mutta tämän vuoden toiselle puoliskolle apurahahakemukset eivät ole tärpänneet.

Mutta hieno mahdollisuus tämä silti on

Jotta joku nyt ei luulisi, etten arvostaisi tätä mahdollisuutta, niin painotan, että minusta on tosi mahtavaa, että on päästy tänne. Mutta en etukäteenkään kuvitellut, että tämä olisi silkkaa ihanaa eloa. Haluan nyt kirjata nämä heikommatkin jutut talteen: jos vielä toistamiseen tarjoutuu vastaava mahdollisuus, niin olen toivottavasti osannut ottaa näistä opikseni.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Grünes Licht

Kesäsäät senkun jatkuvat. Eilen fillaroitiin vajaat 30 kilometriä, tänään käytiin luonnon helmassa kuuntelemassa lintujen laulua ja puron solinaa.




Kulutusjuhlaan kirjoittelin viikonloppuna paikallisista pääsiäispupuista.

Aiemmin tein Kaupan liiton vieraskynäblogiin tekstin rajanyli tehtävistä ostosreissuista, joita Baselissa harrastetaan varsin ahkerasti. Kaivelin juttuun tilastotietoja ja tutkimuksia sekä juttelin naapurimme Brunon kanssa.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Sommer! Blumen! Sonne!

Eilen tutustuttiin ruuan merkeissä uusiin vaihtotaiteilijoihin. Toinen heistä on intialainen nainen ja toinen eteläafrikkalainen mies. Istuimme siis Baselissa iltaa isommalla porukalla, ja siellä taiteilijoiden residenssirakennuksessa ahkerat ihmiset kokkailivat kaikille meille hyvää ruokaa.

Me veimme viinin lisäksi mukanamme salmiakkisuklaata, jota vuokraisäntäni oli lähettänyt Suomesta. Salmiakki sellaisenaan ei tietysti yleensä maistu ulkomaalaisille kovin hyvin, mutta tämä suklaayhdistelmä tuntuu uppoavan paremmin.

Tänään teimme pitkän kävelylenkin kesäisessä säässä.





lauantai 16. huhtikuuta 2011

Köln

Kölnin matka onnistui hienosti. Suuri kiitos siitä kuuluu Katalle (muinaiset blogityypit muistanevat hänet Katapultistaan), jonka luota saimme erinomaisen majapaikan ja lisäksi vielä päälle Katan paikallistuntemusta.

Olimme tiistaina vielä heikkoina ruokamyrkytyksestä. Onneksi sentään jo pystyimme syömään, vaikka suuremmin emme jaksaneet kuljeskella.

Mutta mikäs siinä oli lepäillessä, kun käytössä oli kiva kaupunkiasunto, jossa oli runsaasti suomenkielisiä kirjoja hyllyssä. Olin jo kaivannut kotimaan lukemista, ja matkan aikana ehdin lukea pari kirjaa (Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ja Saision Elämänmeno).

Keskiviikkona olimme jo vahvistuneet niin, että jaksettiin Katan opastuksessa katsastaa paikalliset nähtävyydet, kuten tuomiokirkko. Lisäksi nautimme todella hyvän lounaan terassilla. Illalla kiersimme gallerioiden avajaisissa ja söimme italialaishenkisesti.



Taas huomasi, miten Sveitsi on kalliimpi maa kuin Saksa. Kahviloiden ja ravintoloiden hintataso yksinkertaisesti on Saksassa kukkaroystävällisempi. Sitä paitsi oli mahtavaa elää taas vaihteeksi hetki niin, että kadun toisella puolella on kahvila, johon voi mennä parin euron aamukahville.


Torstaina Sami meni Kölnin taidemessuille muutamaksi tunniksi. Minä jäin kuljeskelemaan kaupungille. Sillä reissullani käväisin vintage-kaupassa, jossa totesin olevan kohtuullisen hyvän miesten pukujen valikoiman. Niinpä teimme kauppaan uuden reissun illalla, ja Sami löysi kuin löysikin sopivan ja tyylikkään puvun. Sille on käyttöä viimeistään omissa häissämme elokuussa. Tosin housujen vyötäröä pitää hieman suurentaa, mutta siihen housuissa on onneksi varaa.

Illan alkuun Kata kutsui meidän ensiksi ”kantapöytäänsä”. Nautimme runsaan kasvisaterian ja joimme Kölschiä eli paikallista olutta perinteisissä 0,2 desin laseissa. Pistäydyimme vielä parissa muussa baarissa ennen nukkumaanmenoa.

Perjantaina sitten hyvästeltiin Köln ja matkattiin junalla takaisin Baseliin.

Matkaan meni noin neljä tuntia suuntaansa, ja hinta meno-paluulle oli noin 100 e/hlö. Ostimme liput hyvissä ajoin etukäteen netin kautta, jonka vuoksi ne olivat myös edullisemmat. Junalippujen hintoihin vaikuttaa paljon myös se, mihin aikaan päivästä reissaan. Meidän aikatauluihin vähemmän ruuhkaiset ajat sopivat hyvin, joten hintakin oli halvempi.

Köln teki siis erittäin positiivisen vaikutuksen. Mieluusti sinne lähtisi joskus uudelleen.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Zürich

Koska olo ei ole tänäänkään huikean tehokas (vaikka toki jo parempi kuin eilen, ja Sami on selvästi pirteämpi), niin ei jaksa laajemmin kirjoitella Zürichistä. Tyydyn siis muutamiin kuviin.

Ensimmäistä kertaa äänestämässä ulkomailla:

Zürichin rantakävelyä:
Lounas terassilla:
Kolmikorvaiset puput (ostettiin yksi Leinoselle avajaislahjaksi):


Palanen Viaduktin aluetta (pieniä kauppoja, kauppahalli, ravintoloita jne):



Taiteilijat avajaisissa:

Ronald ilman päätä:

Kokonaisuudessaan Zürich oli tosi viehättävä kaupunki. Kiersimme gallerioissa sekä Viaduktin alueella, kävimme gallerioissa ja istuimme terasseilla.

Huomenna suuntaamme Kölniin. Junaliput on ostettu jo ajat sitten, joten toivottavasti huomenna olo on sellainen, ettei neljän tunnin junamatka ole tuskainen, vaan osaamme nauttia Reinin maisemista.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Lebensmittelvergiftung

Raportti Zürich-päivästä saa vielä odottaa, sillä olo on vetämätön.

Saimme molemma eilen illalla ruokamyrkytyksen, ilmeisesti noista irtojäätepalloista. Ostimme jäätelöt Baselissa kadulta sellaisesta kepeästä jäätelökärrystä. Auringon helotus tai jokin muu tekijä oli varmaan saanut mikrobit lisääntymään liian vinhasti.


Ilta ja yö vietettiin alakerran vierassängyillä, jotta vessaan oli lyhyt matka. Minä pystyin aamulla syömään banaanin ja jogurtin ilman oksennusreaktiota, mutta Sami on joutunut tyytymään veden juomiseen.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Hitze

Tänään ei taas oikein malttanut pysytellä sisätiloissa, sillä helle houkutti ulkoilmaan. Lisäksi saimme hyvän syyn lounastaa ulkona vähän hienommin: tasan neljä kuukautta kihloissa!

Kävimme siis syömässä erinomaista parsaa viehättävällä ruokaterassilla eli Dornachin luostarin ravintolassa. Samassa talossa toimii myös hotelli, jonne varmastikin majoittaisin esimerkiksi vanhempani, jos he tulisivat tänne käymään.

Minä söin parsasalaatin. Naureskeltiin, että pöytäliina ja mekkoni ovat melkoisen yhteensopivia. 

Samin runsas parsa-annos oli höytetty bearnaisekastikkeella ja kinkulla.

Ravintolan terassi sijaitsi tällä luostarin sisäpihalla, mutta itse terassi ei näy tähän kuvaan. Pihalla kasvatetaan yrttejä ja muita tuotteita ravintolan käyttöön.

Ja vielä päivän näkymä Birs-joella Dornachin kohdalla.


Samin viimeisimmän maalauksen viimeisimpien pikselien maalauksesta on nyt 11 sekunnin video julki:

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Rüssel

Taas videota, mutta jotenkin näitä kesäisiä ilmoja on vaan näppärä ikuistaa videolle. Voi sitten joskus Suomessa katsella ja muistella, että oli siellä Sveitsissä jo huhtikuun alussa niin kesäistä.




Sitten vielä päivän eläinkuva. Pysähdyttiin iltalenkillä viehättävään ravintolaan, jonka pihassa oli pari isoa sikaa, vuohia, poneja ja aasi.


Perjantaina reissataan Zürichiin. Tavoitteena on hoitaa eduskuntavaalien äänestys, käydä taidemusoissa ja gallerioissa sekä mennä Jani Leinosen näyttelyn avajaisiin Galerie Gmurzynskaan.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Orgelmusik

Tänään oli hieman sateisempi päivä, mutta eilen nautittiin vielä todellisesta kesäsäästä.

Läheltämme kulkevan Birs-joen varrella grillattiin:


Minä testasin joen lämpötilan:


Ja jotkut pötköttivät kuin aurinkorannalla konsanaan:


Lisäksi kävimme illalla urkukonsertissa Arlesheimin roomalaiskatolisessa kirkossa eli Domissa. Päätimme joskus, että urkukonserttiin on mentävä, kun kerran niitä kirkon urkuja on niin hyviksi kehuttu ja itse kirkko on mitä viehättävin. Konsertteja ei kuitenkaan kovin usein järjestetä, joten kun nyt oli mahdollisuus, niin käytimme tilaisuuden hyväksi.

Liput Tobias Willin konserttiin maksoivat 25 frangia, joten ihan halpaa tämä ei ollut. Soitto soi tietysti komeasti, ja Sami tykkäsi erityisesti muutamista kappaleista (Bachia ja jotain 1900-luvulla sävellettyä).

Minusta ei edelleenkään tullut suurta urkukonserttifania, vähän puuduttavaa kärsimättömälle mielelleni istuskella tunti kirkonpenkissä pelkästään urkuja kuunnellen. Mutta ei siis silti lainkaan hullumpi kokemus.

- - -

Kirjoittelin Kulutusjuhlaan hääaiheesta eli siviilivihkimisen hinnasta ja järjestelyistä. Menemme ensi elokuussa naimisiin, ja hääjärjestelyjä pitää tietysti hoitaa täältä Sveitsistä. Onneksi on internet.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Piknikillä Ermitagella

Jälleen tällainen höpöttelyvideo, joka kuvattiin piknikillämme erittäin aurinkoisena päivänä. 

Gelb. Und Grün.

Pari tuttua on jossain välissä maininnut, että tässä blogissa on Samista enemmän kuvia kuin minusta. Se johtuu tietysti siitä, että kamera on yleensä minun kädessäni.

Mutta nyt pari Mari-otosta.

Tässä kuva eiliseltä, 82 kilometrin pyörälenkin loppuvaiheesta:


Tässä sitten tänään Ermitagella piknikin yhteydessä:


Eli kuten näkyy, niin Baselin seudulla vihertää kovasti ja minulla on keväisen keltaista vaatetta, heh. Tänään on ollut todella lämmin, lähes hellelukemat rikkonut sää. Ei voi kuin tykätä.

Eilinen fillarointimme kuljetti kolmeen maahan. Reissusta tulee lisää tekstiä myöhemmin sekä tänne blogiin että lehtijuttuun.

Mutta tietysti jo nyt voin esitellä pari eläinkuvaa matkan varrelta.

Lehmä hinkuttaa itseään laitumen keskellä olleeseen roomalaiseen pylvääseen. Paikkana roomalaiset rauniot eli parituhatta vuotta vanhoja rakennelmia.


Karitsan viaton katse: