Oslo Eröffnung und Creperie

Perjantai-iltaa lähdimme viettämään Dreispitziin (Baselin puolella, meiltä noin 5 km) taide- ja ateljeetalo Oslon avajaisiin. Rakennus sijaitsee Oslo-Strassella, siitä siis nimi, ja läheltä löytyy myös mm. Helsinki-Strasse.

Avajaiset keräsivät paljon porukkaa ja meininki oli tosi mukavaa. Luonnollisesti tapasimme melkein kaikki paikalliset tutut.
Lisäksi paikalla sai nauttia hyvästä taiteesta: esimerkiksi Haus für Elektronische Künste tarjoaa yllättävän kiinnostavan näyttelyn, kunhan vain malttaa lukea teosten taustoja kartoittavat tekstit.

Avajaisiin kuului myös tanskalaisen Christian Falsnaesin performanssi. Olimme tänä vuonna kerran performanssi-illassa, ja siellä olleet teokset eivät suuremmin innostaneet. Onneksi Falsnaesin esitys oli heti alusta alkaen ihan toista luokkaa. Tallensin sitä videolle, mutta taiteilijan nettisivuilta löytyy teoksia paremmin taltioituina.

Ilta päättyi klubimeininkiin eli siis päädyttiin tanssilattialle pompahtelemaan. Ja olimme paikalla jopa puoli kahden valomerkkiin asti, joka on meille poikkeuksellisen myöhään.

Tänään lauantaina lähdimme pyöräilemana kohti Saksaa. Ensimmäiseksi kävimme eläinpuistossa, jossa majailee myös eurooppalainen villikissa, mutta eihän sitä keskellä lämmintä päivää ollut mitään toivoa havaita.

Sitten ajattelimme katsastaa keskiaikaisten markkinoiden tilanteen. 13 euron lippu oli kuitenkin meille liikaa, joten emme menneet sisään. Ehdimme silti havaita lukuisia tapahtuman henkeen pukeutuneita ihmisiä, viikatemies mukaanluettuna.

Päivän ruokailun hoidimme Weil am Rheinissa crepe- eli lettukahvila Tina's Creperie'ssä. Söimme siis "pääruuaksi" suolaiset letut ja jaoimme jälkkäriksi makean. Hyvää oli! Paikan persoonallista otetta lisäsi mm. sisustus Michael Jacksonin kuvilla.

Sami taiteili jälkiruokaletun omenasoseen sydämen muotoon.

Ehdimme vielä saksalaiskauppaan ostamaan mm. aurinkorasvaa, mansikoita, kirsikoita ja viiniä. Mansikat syötiin kotimatkalla, kun kohdattiin Erica istuskelemasta joen varren penkiltä. Ei tämä tosin ollut mikään mielettömän yllättävä kohtaaminen, sillä olimme käyneet vähän aiemmin koputtelemassa Erican ovea ja havainneet, ettei hän ollut kotona.

Süsse Erdbeeren

Helteinen sunnuntai vietettiin pyörien päällä ja lähinnä Saksassa. Matkaa ei kertynyt mitenkään hurjasti (noin 65 km), mutta eihän tässä ollutkaan tarkoitus vetää mitään sadan kilometrin lenkkiä. Sen sijaan halusimme nautiskella.

Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli jossain vanhassa, entisessä luostarissa. Sen jälkeen tällaisia nähtävyyksiä ei enää katseltukaan, vaan pysähdyksissä keskityttiin juomiin, ruokiin, paikallisten ihmisten ja toiminnan ihmettelyyn sekä maisemiin.

Biergarten jalkapallokentän reunalla: kovin saksalaista! Hyvää vehnäolutta edulliseen hintaan.

Tämän oluen jälkeen ajelimme läpi kylän, jossa Familie Ziereisen mm. viljelee parsaa. Heidän parsansa on meille tuttua, sillä sitä Sami on ostanut Jenzerin lihakaupasta.

Lounaalle pysähdyttiin varsin tyylikkääseen ravintolaan. Olimme siellä tosin niin myöhään, ettemme saaneet enää lämmintä ruokaa. Salaattilajitelma kananmunalla oli kuitenkin oikein mainio ateria.
Ja täällä sai hunajaista, alkoholitonta vehnäolutta.

Ravintolasta katsottuna tien toisella puolen oli jälleen yksi itsepalveluun perustuva myyntikoju. Näiden vuoksi on aina pidettävä kolikoita mukana matkassa, jotta on sopivaa rahaa hankintoihin.

Ostimme siis paikallisia omenoita ja mansikoita. Raparperinippukin houkutteli, mutta koska päivää oli vielä pitkästi jäljellä, niin en viitsinyt niitä ostaa pyöräntarakalle keikkumaan.

Mansikat pysähdyttiin nauttimaan kivenheiton päähän puun varjoon. Marjat olivat sopivan makoisia ja ylipäätään maistuivat juuri siltä, miltä mansikoiden pitääkin maistua.

Fillaroimme tyytyväisinä saksalaisissa, kauniisti kumpuilevissa maalaismaisemissa. Badenissa ei, ainakaan tällä reitillä, ole edes pahoja ylämäkiä. Sen sijaan erilaisia kyliä ja kaupunkeja on suunnilleen muutaman kilometrin välein.

Katselimme sopivaa paikkaa kahvitauolle, ja se löytyi sattumalta Binzen-nimisestä kylästä Schweiglerin viinitilalta. Siellä oli menossa jonkinlaiset kyläjuhlat, joissa tietysti tarjoiltiin niin edullista ruokaa kuin viinejä. Me nautimme ensimmäiseksi lasilliset kuohuviiniä.

Sitten siirryimme herkuttelemaan kahvilla ja kakkupaloilla. Kakkuvalikoima oli runsas ja kakkupalatkin (1,60 e/kpl) muhkeita.

Ennen lähtöämme Sami vielä taiteili teokseen, johon vieraat saivat jättää näkemyksensä päivän juhlasta.

Kaiken kaikkiaan tuo Sveitsin rajan toisella puolen oleva eteläinen Saksa on pyöräretkille erittäin hyvä vaihtoehto. Pyöräreittimahdollisuuksia on runsaasti, ja erilaisi pieniä teitä pitkin on helppo ajella halki peltomaisemien. Hyvällä tuurilla saattaa sitten löytää vaikka kyläjuhlat.

Tirolerhut

Pääsiäinen sujui mainiosti oleskellen. Lauantaina saapuneelle Jukalle esiteltiin sunnuntaina lähitienoita ja luonnollisesti syötiin hyvin (parsaa ja lammasta, jälleen).

Samana iltana kutsuttiin naapurimme Bruno kylään. Hän toi mukanaan maisteltavaksi kunnon valikoiman hedelmäviinoja.

Minä en noista viinoista suuremmin välitä, mutta miehet maistelivat enemmän. Bruno on vieraillut useamman kerran Suomessa, joten hän tietää kotimaastamme paljon ja mieluusti kuuntelee lisääkin. Tietysti myös me voimme kysyä Brunolta Sveitsistä.

Maanantaina luonamme piipahti pari Suomi-vierasta lisää. Hanna ja Esa olivat pääsiäislomalla Sveitsissä ja ajelivat vuokra-autollaan tänne Arlesheimiin.  Jälleen saatiin esitellä mm. Goetheanumia.

Tänään tiistaina päätettiin näyttää Jukalle Freiburgia. Saksanreissulta ostettiin lopultakin tirolilaishattu, jonka hankintaa on suunniteltu jo pidempään. Nyt löytyi viidellä eurolla päähine, jota me molemmat voimme käyttää.

Nahkahousuja tai drindl-mekkoa ei vielä ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä... 

Köln

Kölnin matka onnistui hienosti. Suuri kiitos siitä kuuluu Katalle (muinaiset blogityypit muistanevat hänet Katapultistaan), jonka luota saimme erinomaisen majapaikan ja lisäksi vielä päälle Katan paikallistuntemusta.

Olimme tiistaina vielä heikkoina ruokamyrkytyksestä. Onneksi sentään jo pystyimme syömään, vaikka suuremmin emme jaksaneet kuljeskella.

Mutta mikäs siinä oli lepäillessä, kun käytössä oli kiva kaupunkiasunto, jossa oli runsaasti suomenkielisiä kirjoja hyllyssä. Olin jo kaivannut kotimaan lukemista, ja matkan aikana ehdin lukea pari kirjaa (Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ja Saision Elämänmeno).

Keskiviikkona olimme jo vahvistuneet niin, että jaksettiin Katan opastuksessa katsastaa paikalliset nähtävyydet, kuten tuomiokirkko. Lisäksi nautimme todella hyvän lounaan terassilla. Illalla kiersimme gallerioiden avajaisissa ja söimme italialaishenkisesti.

Taas huomasi, miten Sveitsi on kalliimpi maa kuin Saksa. Kahviloiden ja ravintoloiden hintataso yksinkertaisesti on Saksassa kukkaroystävällisempi. Sitä paitsi oli mahtavaa elää taas vaihteeksi hetki niin, että kadun toisella puolella on kahvila, johon voi mennä parin euron aamukahville.

Torstaina Sami meni Kölnin taidemessuille muutamaksi tunniksi. Minä jäin kuljeskelemaan kaupungille. Sillä reissullani käväisin vintage-kaupassa, jossa totesin olevan kohtuullisen hyvän miesten pukujen valikoiman. Niinpä teimme kauppaan uuden reissun illalla, ja Sami löysi kuin löysikin sopivan ja tyylikkään puvun. Sille on käyttöä viimeistään omissa häissämme elokuussa. Tosin housujen vyötäröä pitää hieman suurentaa, mutta siihen housuissa on onneksi varaa.

Illan alkuun Kata kutsui meidän ensiksi ”kantapöytäänsä”. Nautimme runsaan kasvisaterian ja joimme Kölschiä eli paikallista olutta perinteisissä 0,2 desin laseissa. Pistäydyimme vielä parissa muussa baarissa ennen nukkumaanmenoa.

Perjantaina sitten hyvästeltiin Köln ja matkattiin junalla takaisin Baseliin.

Matkaan meni noin neljä tuntia suuntaansa, ja hinta meno-paluulle oli noin 100 e/hlö. Ostimme liput hyvissä ajoin etukäteen netin kautta, jonka vuoksi ne olivat myös edullisemmat. Junalippujen hintoihin vaikuttaa paljon myös se, mihin aikaan päivästä reissaan. Meidän aikatauluihin vähemmän ruuhkaiset ajat sopivat hyvin, joten hintakin oli halvempi.

Köln teki siis erittäin positiivisen vaikutuksen. Mieluusti sinne lähtisi joskus uudelleen.

Santé!

Päivät juoksevat taas vauhdilla. Torstaina saatiin Arlesheimiin vieraiksi taiteilijaporukkaa, kun naapurustossa olevassa Forum Würthissa oli avajaiset.

Avajaisista jatkettiin iltaa meillä eli syötiin, juotiin ja rupateltiin. Roskalavalta löytämäni marionetti sekä leikkipaloauto pääsivät eteenpäin eli Georgesin haltuun: hän käyttää teoksissaan paljon löytämiään esineitä, joten kenties esimerkiksi palasia marionetissa on pian jossakin veistoksessa.

Perjantaina tehtiin Samin ja Henrin kanssa reissu Saksan puolelle eli taas Freiburgiin. Freiburg oli jälleen kiva, kaunis ja viihtyisä. Hengailtiin vanhan kaupungin puolella, istuttiin kahvilla, käytiin syömässä.

Lisäksi minä leikkautin tukkani, sillä epäilin, että Sveitsin puolella kampaamokäynti tulisi kalliimmaksi.

Tänään lauantaina kauniit kevätsäät jatkuivat. Lukkariset tekivät fillarilenkin, minä suuntasin Baseliin.

Kävin Nature-messuilla, jotka eivät niin järin ihmeelliset olleet, mutta pari ihan kiinnostavaa havaintoa sattui kohdalle. Ja elukoitahan on aina hauska ihmetellä.

En tosin muutenkaan ole messuihminen, joten en vaivautunut jatkamaan Muba-jättimessuille, joissa olisi ollut vähän kaikkea.

Sen sijaan lähdin hieman kuljeskelemaan kaupungilla. Auringosta nauttivat niin ihmiset kuin kissat: joen varrella oli paljon ihmisiä, joko vain ihan istuskelemassa, tai sitten esimerkiksi pelaamassa pingistä tai petankkia.

Käväisin parilla kirpputorilla (saaliina toinenkin pyöräilykypärä talouteen sekä grappa-lasit Samin alkoholinautintoja tukemaan) ja eräässä pikkuliikkeessä, jossa havaitsin tämän vaatteen.

Ein Tage in Freiburg

Lauantaille päätimme toteuttaa matkan Saksan puolelle eli Freiburgiin. Mukaamme lähti myös Erica: eteläisen Saksan päiväreissuja varten voi ostaa 28 euron hintaisen lipun, jolla maksimissaan viiden hengen seurue voi vapaasti liikkua niin paikallisjunissa, busseissa kuin usein myös paikallisliikenteen muissa välineissä koko päivän (Deutsche Bahnin Länder-Ticket).

Eli siis kovin paljon tuo matka ei maksanut. Noin kymmenen euron meno-paluun kustannus henkilöä kohti tuli "tienattua" takaisin Saksan selvästi Sveitsiä edullisemmilla ravintolapalveluilla ja muilla hankinnoilla. Esimerkiksi taidetarvikeliike Boesnerilla öljyvärit maksoivat, tuubista riippuen, 25-45 prosenttia vähemmän kuin Sveitsissä.

Ja kiva oli syödä ravintolassa tai nauttia kahvit kahvilassa, kun listan kalleinkaan hinta ei tuntunut älyttömän kalliilta. Kun Baselissa iso oluttuoppi maksaa helposti viisi euroa tai enemmän, niin Freiburgissa saman juoman sai kolmella eurolla.

Eli vehnäolutta ja "Prost!" (Baselissa tosin kippistellään sanomalla ranskalaisittain Santè!) 

Olin etukäteen tsekkaillut netistä myös second hand -kauppoja ja kirpputoreja. Tosin totesin jo ennen lähtöä, että lauantai on huono päivä niissä käymiseen, koska useimmat näyttivät menevän kiinni kahdelta.

Ehdimme kuitenkin yhteen liikkeeseen vanhaan kaupunkiin, ja Erica teki siellä löytöjä. Hän ei ollut kuulemma törmännyt Baselissa yhteenkään niin hyvään second hand -liikkeeseen (Erica tarvitsee vaatteita ja kankaita omiin videoteoksiinsa rekvisiitaksi ja puvustukseksi): Baselista tuntuu puuttuvan sellainen edullisen retroileva vanhojen vaatteiden myynti.

Illan loppuun tietysti kävimme syömässä vatsamme täyteen. Ensimmäistä kertaa täällä ollessa söin kalaa eli forellia. Kala on usein ruokalistoilla sitä hintavinta, eikä valikoimaa ole kovin paljon.

Vielä ennen junaa kiiruhtamista kävimme aseman ruokakaupasta, josta Sami sai mukaan yhtä suosikkikuohuviineistään edulliseen hintaan. Minä piipahdin ostamassa saksalaisen Neon-lehden. Sitten seisoskeltiin muutama minuutti asemalaiturilla junaa odotellan.

Freiburgiin varmasti mennään toistekin: matkustaminen on vaivatonta ja edullista, ja kaupunki on nätti ainakin vanhalta osaltaan. Moni paikka jäi myös vielä näkemättä.