Torstaina otettiin pyörien kanssa juna Baselista Ranskan puolelle Mulhouseen. Opimme, että Ranskan junien lippuautomaatit ovat vain ranskaksi (jota emme osaa), eikä meillä ollut käsitystä siitä, pitääkö fillareista maksaa vai ei. Eli ei siis maksettu, kun ei näkynyt konduktööriä.
Toinen havainto Ranskassa oli, että pyöräilykartta olisi kannattanut hankkia. Sveitsissä ja Saksassa olemme tottuneet liian hyvään eli hyvin merkittyihin pyöräilyreitteihin. Elsassissa sen sijaan ei näkynyt suuremmin pyöräilymerkintöjä.
Aikomuksemme oli polkea pitkin ns. viinitietä, joka on autoille hyvä, mutta vie välillä moottoriteille, joten se ei sopinutkaan sinällään fillarointiin.
Kun olimme päässeet pois Mulhousea ympäröiviltä tylsemmiltä alueilta, niin saimme nauttia viini- ja maissiviljelmistä sekä pienistä, idyllisemmistä kylistä. Päädyimme lounastamaan jonkinlaisille viinimarkkinoille, joissa paikallisten juomien lisäksi kaupattiin mm. houkuttelevia leipiä ja erilaisia makkaroita. Lisäksi siellä oli musisointia ja muuta esiintyvää porukkaa.
Tavoitteenamme oli päästä jo viime viikonloppuna tutuksi tulleeseen Eguisheimiin. Matkaa kertyi enemmän kuin odotimme, ja osittainen vastatuuli teki pyöräilystä tavallista raskaampaa. Mutta mitäpä noista, kun maisemat olivat kivoja ja matkalla oli mahdollisuus pysähtyä viinitilojen viininmaisteluihin.
Sami oli tehnyt hotellivarauksen, mutta perillä odotti ikävä yllätys: hotellin epäselvän viestinnän ja oman ajattelemattomuuden vuoksi varaus oli jäänyt vahvistamatta. Meille ei siis ollut huonetta, ja helatorstaiviikonlopun ansiosta huonetta ei löytynyt mistään muualtakaan. "Complet" sana tuli tutuksi, kun kiersimme läpi varmaan viitisentoista hotellia Eguisheimissa ja Colmarissa.
(Kieltämättä molempia harmitti aika lujasti. Pyöräilyreissumme ylipäätään ovat niitä hetkiä, kun olemme eniten tiuskineet toisillemme: nälkä ja reitiltä eksymiset saavat jopa muuten niin rauhallisen Samin huonotuuliseksi, ja kun päälle lisätään muita vastoinkäymisiä, niin siinä sitten kiukutellaan, vaikkei se mitään autakaan. Minähän nyt voin äksyillä vähemmästikin. Mutta toisaalta: aina näistäkin selvitään ja sitten otetaan opiksi...)
Niinpä meillä ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa juna takaisin Baseliin. Sitä ennen kuitenkin päätimme syödä hyvin.
Sami oli etukäteen selvittänyt Colmarista
kiinnostavan ravintolan, jonka terassille hikisissä pyöräilykamoissamme istuimme. Livahdin kyllä heti vaihtamaan mekon ylle, sillä asuvalinta vaikuttaa melkoisesti omaan fiilikseen.
Ruoka oli todella hyvää. Ranskankielisestä ruokalistasta emme ymmärtäneet paljoakaan, eikä tarjoilijan englannintaito ollut sellainen, että ymmärrys ruuista olisi parantunut. Eli siis jälleen ruokatilaukset tehtiin pienen riskin saattelemina.
Pääruuaksi minä sain Sveitsin asumisajan parhaan kala-aterian. Samilla taas oli mehukkaita lihavartaita ja kasviksia. Jälkiruokana Sami nautti creme bruleen ja minä suklaisen mascarponeherkun.
Luonnollisesti nautimme hyviä viinejä.
Junamatka takaisin meni turhan pitkäksi, kun jouduimme vaihtamaan junaa Mulhousessa ja odottelemaan seuraavaa noin 1,5 tuntia. Pääsimme kotiin joskus yöllä, ja pyörän mittariin kertyi yhteensä 94 kilometriä.
Elsassin alue sopii siis fillarointiin, mutta etukäteen kannattaa uhrata hetki ja toinenkin suunnitteluun. Kaikki ranskalaiset kylät eivät ole ihastuttavan idyllisiä, vaan joukkoon mahtuu sellaista ankeampaakin aluetta. Baselin lähialueen sveitsiläiskylät ovat aina hyvin siistejä ja rakennukset lähes poikkeuksetta remontoituja, mutta Rankassa voi olla rosoisempaa. Puolensa toki molemmissa.
