Huomenaamuna lähdemme Zürichin lentokentälle ja sieltä Helsinkiin. Puolivuotinen Arlesheimissa on siis ohi.
Nopeastihan se meni, ja loppua kohden tuntui vain käyvän kiireisemmäksi. Paljon onneksi myös koimme ja näimme.
Eilen ehdin onneksi vielä Zürichiin tapaamaan kaveria ja perhettään.
Tänään pikkuveli otti pyöränsä ja lähti kohti Saksaa. Otimme poseerauskuvan ennen Matin lähtöä.
Muuten päivä on mennyt helteessä hikoillessa, pakatessa ja siivotessa (mm. hämähäkinverkkoja, sillä hämähäkkejä riittää täällä yllättävän paljon ja verkkoja syntyy nopeaan tahtiin). Teimme pulahdusreissun myös maauimalaan, joka oli tietysti täynnä väkeä.
Mutta huomenna siis Helsinkiin ja Villi-kissan vahdiksi pariksi päiväksi sekä hoitamaan Helsingin kodin muuttoa Kalliosta Viiskulmaan. Siis kiireinen viikko.
Viimeisimmät mietinnät ja havainnot puolivuotiselta kirjaan varmaan joskus. Nyt menen juomaan muutaman kulauksen paikallista alkoholitonta olutta. Santè!
Leben im Loft
Mari, the muse, and Sami, the artist, are staying in Switzerland for six months. The residence is a loft building about 10 km from Basel.
maanantai 27. kesäkuuta 2011
lauantai 25. kesäkuuta 2011
Die letzte Wanderung
Torstaina teimme Matin ja Samin kanssa Aeschissa linnanraunioille ja viinimaisemiin suuntautuneen kuljeskelun. Sää oli sateisemman keskiviikon jälkeen kauniin pilvipoutainen.
Kävelyn välipalana nautittiin Aeschista konditoriosta herkulliset kirsikkapiiraset.
Eilen perjantaina eli juhannusaattona valittiin kohteeksi Jura. Menimme ensin lyhyen matkan paikallisjunalla ja vaihdoimme linja-autoon. Sitten lähdettiin vaeltamaan kohti korkeampia paikkoja. Päivän mittaan taittui noin 22 kilometriä, ja nousimme kahdelle tasan yhtä korkealle (1204 m) huipulle, Passwangille ja Hohe Windelle.
Eli aika rankka kävely, sillä ylä- ja alamäkeä oli runsaasti.
Hevonen ei ollut kuollut, vaikka hetken epäilytti eläimen elollisuus. Reitit kulkivat läpi laitumien.
Näitä kotiloita näkee paljon, mutta ei tosin kovin usein tiukassa otteessa.
Kävelyn välipalana nautittiin Aeschista konditoriosta herkulliset kirsikkapiiraset.
Retkemme päätteeksi nautimme aterian viinitilan yhteydessä olevan ravintolan terassilla. Ja tietysti maisteltiin niitä viinejäkin.
Eilen perjantaina eli juhannusaattona valittiin kohteeksi Jura. Menimme ensin lyhyen matkan paikallisjunalla ja vaihdoimme linja-autoon. Sitten lähdettiin vaeltamaan kohti korkeampia paikkoja. Päivän mittaan taittui noin 22 kilometriä, ja nousimme kahdelle tasan yhtä korkealle (1204 m) huipulle, Passwangille ja Hohe Windelle.
Eli aika rankka kävely, sillä ylä- ja alamäkeä oli runsaasti.
Hevonen ei ollut kuollut, vaikka hetken epäilytti eläimen elollisuus. Reitit kulkivat läpi laitumien.
Näitä kotiloita näkee paljon, mutta ei tosin kovin usein tiukassa otteessa.
Matin pyöräkin pääsi perille eli se tuotiin Arlesheimiin eilen. Tänään päästään siis fillareilla Baseliin.
Tunnisteet:
eläimet,
Jura,
kävely,
luonto,
nähtävyydet
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Mein Bruder
Nuorempi veljeni saapui tänään Baseliin. Mukana lennolla piti tulla myös hänen polkupyöränsa, mutta se oli sitten eksynyt jonnekin muualle. Lentoyhtiö lupasi tietysti selvittää pyörän tilannetta ja toimittaa sen suoraan Arlesheimiin, kun (jos...) löytyy.
Toivottavasti saapuu pian: veljenihän aikoo polkea osan kotimatkastaan (siis mm. pitkin Saksaa) takaisin Suomeen. Sitä paitsi olisi kiva päästä etenemään jo täällä pyörillä.
Ehdimme ennen rankkaa ukkossadetta käydä Arlesheimin Birseck-linnalla. Se on kesäaikaan avoinna parina päivänä viikossa iltapäivisin, emmekä minä ja Sami olleet aiemmin ehtineet sinne. Linnan luona kasvava puska on kuulemma peruukkipensas, kiitos Mikalle tunnistuksesta!
Linnavierailun jälkeen Sami kiiruhti kotiin vastaanottamaan taulukuljetuksen miehet. Eli siis taideteokset lähtivät tänään kohti Kölniä, josta ne toivottavasti aikanaan tulevat Suomeen.
Minä ja Matti kuljettiin Goetheanumille. Ennen sinne pääsemistä alkoi rankka vesisade ja ukkonen, mutta onneksi olimme varustautuneet sadesuojin.
Iltasella vielä käytiin kävelyllä. Sen jälkeen miehet istahtivat television äärelle katsomaan urheilua.
Toivottavasti saapuu pian: veljenihän aikoo polkea osan kotimatkastaan (siis mm. pitkin Saksaa) takaisin Suomeen. Sitä paitsi olisi kiva päästä etenemään jo täällä pyörillä.
Ehdimme ennen rankkaa ukkossadetta käydä Arlesheimin Birseck-linnalla. Se on kesäaikaan avoinna parina päivänä viikossa iltapäivisin, emmekä minä ja Sami olleet aiemmin ehtineet sinne. Linnan luona kasvava puska on kuulemma peruukkipensas, kiitos Mikalle tunnistuksesta!
Linnavierailun jälkeen Sami kiiruhti kotiin vastaanottamaan taulukuljetuksen miehet. Eli siis taideteokset lähtivät tänään kohti Kölniä, josta ne toivottavasti aikanaan tulevat Suomeen.
Minä ja Matti kuljettiin Goetheanumille. Ennen sinne pääsemistä alkoi rankka vesisade ja ukkonen, mutta onneksi olimme varustautuneet sadesuojin.
Iltasella vielä käytiin kävelyllä. Sen jälkeen miehet istahtivat television äärelle katsomaan urheilua.
Tunnisteet:
Arlesheim,
kävely,
nähtävyydet
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
"Für kurze Zeit ist alles schön"
Tällä viikolla kyläillyt perhe vietiin katsomaan samoja nähtäyyksiä kuin muutkin: Goetheanum ja linnanrauniot.
Linnat tietysti vievät niin lapset kuin aikuiset muutaman sadan vuoden takaiseen maailmaan. Tässä mallina ritaritaistelu.
Arlesheimin iltakävelyllämme ihailimme sateenkaarta.
Ja tietysti kylän keskustan taloja ja idylliä.
Nyt meillä alkaa viimeinen viikko täällä. Tässä vaiheessa tunteet ja ajatukset ovat vähän sekavia: kuusi kuukautta on kohta mennyt, onko ehditty kokea tarpeeksi, mitäs kaikkea Suomessa onkaan tiedossa (ainakin muutto ja sen järjestelyt), mahtuuko kaikki tavara laukkuihin (kyllä se mahtuu, koska on saatu Suomeen kamoja muuten), pitäisikö viimeiselle viikolle kehittää jotain erityisen erityistä?
Pikkuveljeni saapuu tänne keskiviikkona fillarinsa kanssa, joten sikäli on tekemistä tiedossa.
Pakkaamista suunnitellessani taas mietin sitä, että ainakin vaatetusvarautumisen osalta elämämme on ollut täällä hieman erilaista kuin kuvittelin. Pakkasin mukaan runsaasti ns. siistejä vaatteita, koska ajattelin, että olemme paljon Baselissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, jotka vaativat asiallisen tyylikästä pukeutumista.
Koska elämästämme tuli enemmän "maalaishenkistä" ja ulkoilupainotteista, niin esimerkiksi suoria, mustia housujani en ole kertaakaan pistänyt jalkaani. Ne saavat myös jäädä Sveitsiin eli aion tiputtaa ne vaatekeräykseen.
Toisaalta välillä olen kaivannut joitakin Suomeen jääneitä urheiluvaatekappaleitani. Esimerkiksi se ohuin, hieman tuulta ja kosteutta pitävä takki olisi ollut tarpeen.
Onneksi emme kuitenkaan ottaneet mukaan esimerkiksi toppavaatteita. Baselin seudun talvi oli niin leuto, ettei niille olisi ollut käyttöä.
Linnat tietysti vievät niin lapset kuin aikuiset muutaman sadan vuoden takaiseen maailmaan. Tässä mallina ritaritaistelu.
Arlesheimin iltakävelyllämme ihailimme sateenkaarta.
Ja tietysti kylän keskustan taloja ja idylliä.
Nyt meillä alkaa viimeinen viikko täällä. Tässä vaiheessa tunteet ja ajatukset ovat vähän sekavia: kuusi kuukautta on kohta mennyt, onko ehditty kokea tarpeeksi, mitäs kaikkea Suomessa onkaan tiedossa (ainakin muutto ja sen järjestelyt), mahtuuko kaikki tavara laukkuihin (kyllä se mahtuu, koska on saatu Suomeen kamoja muuten), pitäisikö viimeiselle viikolle kehittää jotain erityisen erityistä?
Pikkuveljeni saapuu tänne keskiviikkona fillarinsa kanssa, joten sikäli on tekemistä tiedossa.
Pakkaamista suunnitellessani taas mietin sitä, että ainakin vaatetusvarautumisen osalta elämämme on ollut täällä hieman erilaista kuin kuvittelin. Pakkasin mukaan runsaasti ns. siistejä vaatteita, koska ajattelin, että olemme paljon Baselissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, jotka vaativat asiallisen tyylikästä pukeutumista.
Koska elämästämme tuli enemmän "maalaishenkistä" ja ulkoilupainotteista, niin esimerkiksi suoria, mustia housujani en ole kertaakaan pistänyt jalkaani. Ne saavat myös jäädä Sveitsiin eli aion tiputtaa ne vaatekeräykseen.
Toisaalta välillä olen kaivannut joitakin Suomeen jääneitä urheiluvaatekappaleitani. Esimerkiksi se ohuin, hieman tuulta ja kosteutta pitävä takki olisi ollut tarpeen.
Onneksi emme kuitenkaan ottaneet mukaan esimerkiksi toppavaatteita. Baselin seudun talvi oli niin leuto, ettei niille olisi ollut käyttöä.
Tunnisteet:
Arlesheim,
käytänteet,
luonto,
rakennukset
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Aussehen
Tämä teksti pohjautuu pelkkiin omiin havaintoihini ja sisältää silkkaa yleistystä!
Baselin seudulla pukeudutaan siististi, mutta ei kovinkaan värikkäästi.
Perusnuori näyttää täällä varsin samalta kuin Helsingissä, suositaan sellaista H&M-henkistä meininkiä. Nuorison alakulttuureja näkyy harvoin: silloin tällöin saattaa hevarimainen, skeittari tai punkkarihenkinen hahmo näkyä, mutta Helsinkiin verrattuna katukuva on tasaisen erottumatonta.
Koska monilla on rahaa, niin vaatteet ovat varmaankin usein hintaviakin, mutta niillä ei silti revitellä. Värikkäintä ja riehakkainta vaatetusta näkee esimerkiksi taidenäyttelyiden avajaisissa, kuten usein Suomessakin.
Vapaa-ajalla monet kulkevat käytännöllisyyttä arvostaen. Lenkkarit, vaellusjalkineet tai retkeilyhousut ovat yleinen näky. Luonnollisesti esimerkiksi pyöräilijöillä on harrastukseen sopiva varustus, joten erilaisten pyöräilypaitojen bongaus on jo melkein yksi huvimme: onhan paikallisella lihakaupallamme Jenzerillä oma pyöräilytiimi, joten aina havainnoimme, jos Jenzer-paita sattuu kohdalle.
Vanhempi naisväki antaa hiustensa harmauden näkyä paljon enemmän kuin Suomessa (ehkä tummat hiukset harmaantuvatkin hienommin, en tiedä).
Baselissa ei ole kovin paljon kirpputoreja tai second hand -kauppoja, ja niissä harvoissa hintataso voi olla korkea. Ilmeisesti siis käytettyjen vaatteiden ostaminen ei ole mitään supersuosittua puuhaa. Tosin viikonloppujen itsemyyntikirppikset lienevät aktiivisia, ja esimerkiksi lasten varusteille on omia second handejaan.
Kuten jo aiemmin olen kertonut, niin sveitsiläiset ovat selvästi suomalaisia tai saksalaisia hoikempi kansa. Ulkoasuun kuuluu siis ryhdikäs ja normaalivartaloinen yleisilme.
Yleisesti me siis sulaudumme varsin hyvin joukkoon eli meitä ei ulkonäön perusteella eroteta ulkomaalaisiksi. Toisaalta Baselissa on sen verran paljon porukkaa, joiden juuret ovat eri puolilla maailmaa, ettei täällä myöskään perussveitsiläisestä eroava ulkonäkö hätkäytä.
Baselin seudulla pukeudutaan siististi, mutta ei kovinkaan värikkäästi.
Perusnuori näyttää täällä varsin samalta kuin Helsingissä, suositaan sellaista H&M-henkistä meininkiä. Nuorison alakulttuureja näkyy harvoin: silloin tällöin saattaa hevarimainen, skeittari tai punkkarihenkinen hahmo näkyä, mutta Helsinkiin verrattuna katukuva on tasaisen erottumatonta.
Koska monilla on rahaa, niin vaatteet ovat varmaankin usein hintaviakin, mutta niillä ei silti revitellä. Värikkäintä ja riehakkainta vaatetusta näkee esimerkiksi taidenäyttelyiden avajaisissa, kuten usein Suomessakin.
Vapaa-ajalla monet kulkevat käytännöllisyyttä arvostaen. Lenkkarit, vaellusjalkineet tai retkeilyhousut ovat yleinen näky. Luonnollisesti esimerkiksi pyöräilijöillä on harrastukseen sopiva varustus, joten erilaisten pyöräilypaitojen bongaus on jo melkein yksi huvimme: onhan paikallisella lihakaupallamme Jenzerillä oma pyöräilytiimi, joten aina havainnoimme, jos Jenzer-paita sattuu kohdalle.
Vanhempi naisväki antaa hiustensa harmauden näkyä paljon enemmän kuin Suomessa (ehkä tummat hiukset harmaantuvatkin hienommin, en tiedä).
Baselissa ei ole kovin paljon kirpputoreja tai second hand -kauppoja, ja niissä harvoissa hintataso voi olla korkea. Ilmeisesti siis käytettyjen vaatteiden ostaminen ei ole mitään supersuosittua puuhaa. Tosin viikonloppujen itsemyyntikirppikset lienevät aktiivisia, ja esimerkiksi lasten varusteille on omia second handejaan.
Kuten jo aiemmin olen kertonut, niin sveitsiläiset ovat selvästi suomalaisia tai saksalaisia hoikempi kansa. Ulkoasuun kuuluu siis ryhdikäs ja normaalivartaloinen yleisilme.
Yleisesti me siis sulaudumme varsin hyvin joukkoon eli meitä ei ulkonäön perusteella eroteta ulkomaalaisiksi. Toisaalta Baselissa on sen verran paljon porukkaa, joiden juuret ovat eri puolilla maailmaa, ettei täällä myöskään perussveitsiläisestä eroava ulkonäkö hätkäytä.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Art Basel
Taidepöhinä on nyt Baselissa kuumimmillaan Art Basel -messujen myötä. Taidetta riittää runsaasti myös messujen ulkopuolella, joten olen jo parin päivän jälkeen melkoisessa taideähkyssä.
Eilen siis olimme tarpomassa messujen virallisissa avajaisissa. Väkeä oli todella paljon, erilaista taidetta hyvin runsaasti. Ja messuoluena hämmästytti Lapin Kulta, mutta onneksi sai myös Appenzellerin panimon tuotteita.
Viime viikolla luonamme oli siis käymässä lapsiperhe. Kävimme mm. Dorneckin linnanraunioilla, Goetheanumissa ja Reinachin uimalassa. Siinä sivussa ihailtiin kissoja, pupuja ja lampaita.
Lauantai-iltana olimme porukalla Baselissa näyttelyavajaisissa.
Eilen siis olimme tarpomassa messujen virallisissa avajaisissa. Väkeä oli todella paljon, erilaista taidetta hyvin runsaasti. Ja messuoluena hämmästytti Lapin Kulta, mutta onneksi sai myös Appenzellerin panimon tuotteita.
Viime viikolla luonamme oli siis käymässä lapsiperhe. Kävimme mm. Dorneckin linnanraunioilla, Goetheanumissa ja Reinachin uimalassa. Siinä sivussa ihailtiin kissoja, pupuja ja lampaita.
Lauantai-iltana olimme porukalla Baselissa näyttelyavajaisissa.
Tunnisteet:
Basel,
Dornach,
taide,
tapahtumat
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Glarus
Tässä nyt muutama kuva meidän Glaruksen reissultamme. Menimme sinne siis keskiviikkona tuttujen eli Karrin ja Murielin luokse.
Sekä keskiviikko että torstai olivat pilvisiä ja sateisia päiviä, joten emme päässeet ihailemaan vuorilta avautuvia näköaloja. Mutta pilvissä oli oma viehätyksensä, ja reissu oli tietysti mukavaa vaihtelua Baselin seudun näkymiin. Kävelyretkellä nähtiin myös hienoja vesiputouksia.
Glarus sijaitsee laaksossa, ja heti ympärillä nousee jyrkkiä vuorenseinämiä.
Perjantaina saimme vieraita tänne Arlesheimiin, joten viikonloppu on kulunut lapsiperheellisessä seurassa.
Sekä keskiviikko että torstai olivat pilvisiä ja sateisia päiviä, joten emme päässeet ihailemaan vuorilta avautuvia näköaloja. Mutta pilvissä oli oma viehätyksensä, ja reissu oli tietysti mukavaa vaihtelua Baselin seudun näkymiin. Kävelyretkellä nähtiin myös hienoja vesiputouksia.
Glarus sijaitsee laaksossa, ja heti ympärillä nousee jyrkkiä vuorenseinämiä.
Perjantaina saimme vieraita tänne Arlesheimiin, joten viikonloppu on kulunut lapsiperheellisessä seurassa.
Tunnisteet:
Glarus,
kävely,
luonto,
matkustelu,
sää
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)