perjantai 13. toukokuuta 2011

Grüezi mitenand

Olen jo varmasti muutaman kerran maininnut, että baselilaisten puhuma murre on varsin erilaista kuin ns. Hochdeutsch-kieli eli se saksa, jota minäkin olen opiskellut.

Kun aluksi opimme sanomaan tervehdyksenä Grüezi, niin pian mietimme, että mitä ihmiset oikeastaan sanovat pidemmässä versiossa. Selvisi, että kyseessä on lausahdus "Grüezi mitenand". Sillä tervehditään samanaikaisesti useita henkilöitä (siis suomeksi tyyliin "Päivää kaikille!")

Sekin on tullut kerrotuksi, että Baselin seudulla käytetään paljon ranskasta lainattuja sanoja, kuten Sante tai Panache. Ranskahan on Sveitsissä yksi kolmesta virallisesta kielestä, ja sitä opitaan kouluissa. Baselissa siis pärjäisi kohtuullisesti, jos hallitsee ranskan (meistä kumpikaan ei sitä osaa).

Hyvästellessä käytetään muuten usein sanaa "Adieu!" Toki Tschüss, Ciao tai Auf Wiedersehen käyvät myös.

Sveitsinsaksassa ei käytetä kirjoittaessa kaksoisässää eli ß-merkkiä. Eli esimerkiksi katu kirjoitetaan Strasse.

"Mir wänn Dialäggt!"


Tällä hetkellä Baselissa käydään keskustelua siitä, miten paljon päiväkodeissa pitäisi käyttää murretta tai hochdeutschia.

Eli tämä murrehomma otetaan kyllä hyvin vakavasti, vaikkei kieltä varsinaisesti juuri kirjoitetakaan. Toki sitä käytetään karnevaaliaikaan tai esimerkiksi mainoksissa.

Monet puhuvat sujuvaa tai kohtuullista englantia. Tosin jos henkilöltä kysyy, että "Sprechen Sie English?", on usein vastauksena "Yes, a little bit", mutta sitten juttelun myötä selviää heti, että ihminen puhuu hyvää englantia. Eli siinä mielessä sveitsiläiset tuntuvat usein vähättelevän englannintaitoaa.

Mutta kuten voi arvata, niin meidän saksantaitomme ei ole täällä mittavasti kehittynyt. Onneksi sentään rohkeus yrittää puhua saksaa on parantunut, joten esimerkiksi arkiset asioinnit voi hoitaa saksaksi ja murresanoilla. Sen verran saksankielisiä lehtiä olemme myös lukeneet, että sanavarasto lienee kehittynyt.

Ja kun käymme Saksassa, on hienoa huomata, että siellä ymmärtää jopa ihmisten puhetta. Baselilaismurre vain on niin erilaista, että siitä ei saa kovin helposti kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti