Huomaamatta täällä siis voi olla ilman suurempia ihmiskontakteja, ellemme mene Baseliin tapaaamaan tuttuja tai pyörähdä avajaisissa. Naamakkaissosiaalisuustarpeeni ei siis taida olla loppujen lopuksi kovin suuri. Mutta en nyt silti suunnittele erakoitumista johonkin korpeen.
Sosiaalisuutta tuli reilusti perjantai-iltana. Georges (kanadalaistaiteilija) oli järjestänyt Ruthin (taidevaihto-ohjelman iaab:n käytännön järjestelyjä hoitava) syntymäpäivän kunniaksi illallisen Baselin keskustan taiteilijaresidenssiin. Istuimme siis iltaa ulkosalla isolla porukalla, kun mukana oli muitakin kuin vain varsinaisia residenssiohjelman taiteilijoita.
Kaikki toivat mukanaan jotain oman maansa ruokakulttuuriin vähintäänkin vivahtavaa ruokaa. Saimme siis nauttia aterian, jossa oli vaikutteita mm. Intiasta, Etelä-Afrikasta, Japanista, Kanadasta, Sveitsistä ja Suomesta.
Me veimme jälkiruokaa eli muropohjaisen raparperipiirakan. Hauskaa, että tuollainen itselle hyvinkin normaali kesäherkku on monien mielestä eksoottista. Raparperikaan ei ollut kaikille tuttu. Mutta hyvin näytti maistuvan: makean ja kirpeän yhdistelmä toimii ehkä niillekin, jotka eivät muuten suuremmin makeasta välitä.
Siinä sivussa ja illan mittaan juteltiin monenlaista. On antoisaa kuulla eri kulttuureista lähtöisin olevien ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia. En tiennyt esimerkiksi sitä, että Etelä-Afrikassa on yli kymmenen virallista kieltä tai että Intiassakin ollaan huolissaan Kiina-ilmiöstä. Tai sitä, että Bollywood-elokuvia on kuvattu Sveitsissä ja siksi Sveitsi on kiehtova kohden intialaisten mielestä.
Toisaalta välillä aiheet ovat varsin rankkoja. Intiassa ruuan hinta voi nopeasti kohota, ja esimerkiksi sipuli voi yhtäkkiä olla viisin- tai kymmenenkertaisesti kalliimpaa kuin muutama kuukausi aiemmin. Köyhille ihmisille elämä on sen myötä todella tiukkaa.
Tai että Etelä-Afrikan apartheidin jäljet näkyvät tietysti edelleen voimakkaasti: rotuerottelupolitiikkahan loppui vasta vuonna 1991.
Meil on kans international cooking vuosittain kesäkuun alussa, duunissa. Viimeksi vein sinne ohrarieskaa. Hyvin upposi :-)
VastaaPoistaOhrarieska, ah! Minähän tekisin mielelläni karjalanpiirakoita, mutta ei ole pulikkaa enkä luota siihen, että paikalliset jauhot käyttäytyisivät kuten suomalaiset.
VastaaPoistaHeippa! Karjalanpiirakat onnistuvat Sveitsissä oikein hyvin, ei pelkoa. Itse ostan aina Coopista Roggenschrot-biojauhoja ja hyvin on toiminut. Minullakaan ei ole pulikkaa eli ihan normaalilla kaulimella olen tehnyt. Riisipuuron olen käyttänyt riisiä, jonka paketissa lukee, että sopii Milchreisiin.
VastaaPoistaRiikka, meiltä puuttuu tavallinen kaulinkin :) (olen hoitanut kaulintaa pullolla...) Mutta hyvä tietää noista jauhoista, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaTosin voi olla, ettei tässä viimeisen kuukauden aikana enää tule tarvetta suomalaisille herkuille, ellei sitten juhannuksena innostu esittelemään piirakoita. Sitä varten voisi pyytää pikkuveljen tuomaan sekä pulikan että ohrasuurimoita (suosin itse ennemmin ohra- kuin riisipiirakoita, tietty peruna menisi myös) Suomesta.