Das Atelier

Tällä viikolla olisi tarkoitus siirtyä Sveitsi-ihmettelystä työntekoon. Niinpä minä naputin eilen kolumnitekstiä ja sähköposteja, kun Sami taas oli käymässä yhteisautokyydillä taiteiljapiireissä Suomessakin mainetta niittäneessä tarvikekaupassa, Boesnerilla.

Sami henki Boesner-reissun jälkeen tyytyväisyyttä: valikoimat olivat aidosti laajat ja hinnan jonkin verran Suomea edullisemmat. Nyt alakerrassamme alkaa jo oikeasti näyttää ateljeelta.

Valitettavasti Samin Suomesta lähettämä paketti ei ole vieläkään saapunut. Postin kooditietojen perusteella paketti on siirtynyt Suomesta ulkomaille 3. päivä, joten luulisi sen jo ehtineen tänne. Siellä on mm. niittipyssy, jota Sami tarvitsisi kankaiden kiinnittämiseen, pensseleitä sekä pari paria minun kenkiäni. Toivottavasti laatikko ei siis ole mihinkään kadonnut, vaan matkaa vain jonkun mutkan kautta. Pitänee huomenna käydä postissa kyselemässä.

Tänään omaa ajatteluani on häirinnyt flunssaisuus. Nenä on tukkoinen ja kurkku vähän kipeä, mutta kuumetta ei ainakaan toistaiseksi vielä ole. Lieneekö osuutta tukkoisuuteen koleaksi ja kosteaksi muuttuneella säällä?

Kävimme päivän ulkoiluna sekä Dornachissa (se naapuripaikkakunta, jonka keskusta on yhtä lähellä kuin Arlesheimin eli alle kilometri kävellen) kahvilassa sekä läheltämme löytyvässä juomatukussa: erilaisia oluita ja viinejä runsain mitoin, toki myös alkoholittomia pulloja.

Hyllystä löytyi myös Lapin Kultaa, mutta tuskin niin suurta koti-ikävää tulee, että sitä sortuisimme ostamaan.