Grüezi!

Asuntomme sijaitsee siis sivussa Arlesheimin kylän viehättävästä keskustasta: olemme jonkinlaiseksi pienteollisuusalueeksi miellettävän osan vieressä. Häiritseväksi on osoittautunut asunnon ohi menevä tie. Kuvassa näkyy asunnon takapiha (varmaan keväällä hieman viehättävämmän näköinen) ja kyseinen tie.

Niinpä olemme nukkuneet korvatulpat korvissa, jottei liikenteen melu häiritsisi liikaa.

Suuntasimme tänään taas Baseliin. Lähiliikenne toimii hyvin, eli viiden minuutin kävelyn päässä on ratikkapysäkki, josta menee ratikka arkisin kymmenen minuutin välein. Matka Baselin juna-asemalle kestää reilut 20 minuuttia.

Nopeampi vaihtoehto on lähijuna. Dornachin asemalle kävelee noin seitsemässä minuutissa, ja junamatka kestää kymmenen minuuttia. Junat kulkevat puolen tunnin välein.

Sami sai osana residenssiasumistaan ilmaiseen lähiliikenteeseen oikeuttavan matkakortin. Minä taas saan eilen hankkimani alennuskortin, Halbtax-Abon, ansiosta myös lähimatkat täyttä hintaa halvemmalla. Nyt minulla on käytössä kuuden matkan kortteja, joilla yksi matka Arlesheimista Baseliin maksaa noin 1,70 euroa.

Baselissa ostimme pyöränpumpun, adapterin sähköpistokkeita varten (osa suomalaisista pistokkeista sopii paikallisiin, mutta eivät kaikki) sekä Samille sandaalit sisätiloissa käytettäväksi: betonilattiat ovat nyt tosi kylmät, eikä asunnossa ole edes yhtään mattoa.

Lisäksi kuljeskelimme vanhan Baselin puolella ja kävimme syömässä lounaan. Ravintoloissa ei täällä yleisesti ole kovin edullista: keittolounaan voi saada 6–8 eurolla, mutta yleensä myös lounashinnat ovat kalliimpia. Alle kympin pizzatkin vaikuttavat täällä olevan tuntemattomia. Eli meidän budjetillamme ei ihan joka päivä syödä ulkona.

Tänään söimme hyvin ravintola Parterressa. Molempien lounasannoksiin sisältyi sekä pieni alkukasviskeitto että salaatti (jota Sami syö kuvassa), ja ruuat maksoivat noin 16–17 e/setti.

Minä söin kasvisannoksen, mutta Sami päätti herkutella makkaralla, joka on kuvassa lautaen yläreunalla peitettynä kastikkeeseen ja sipulihuntuun: annoksessa mukana myös röstiä.

Arlesheimista tiesimme jo ennen tänne tuloa lihatuotteita valmistavan ja myyvän Jenzerin, sillä olimme törmänneet perheyyrityksen mainosvideoon. Ravintola Paterressa makkara oli juuri Jenzerin tuotantoa, ja sekös Samille maistui.

Lounaan jälkeen jatkoimme Basel-kuljeskelua. Tänään ei tosin paistanut aurinko, mutta oli keväisen lämmintä eli reilusti plussalla. Päivän mittaan tihkusade muuttui jo oikeaksi sateeksi. Päädyimme ostoksille Globus-tavaratalon herkkuosastolle: meininki oli samankaltaista kuin Stockmannin herkussa, mutta ostimme silti vain teetä, suklaata ja keksejä.

Päivän merkittävänä saavutuksena voi pitää sitä, että osaamme jo lähes uskottavasti huikata paikallisen tervehdyksen eli "Grüezi!" (tai Grüetzi, molempia kirjoitusasuja ilmeisesti käytetään). Toki myös "Guten Morgen" tai "Guten Tag" ovat sallittuja, mutta Grüezi! vaikuttaa olevan selvästi yleisin. Suomalaisen korvaan tervehdys kuulosti aluksi lähinnä epämääräiseltä krohinalta, mutta nyt se on jo tullut tutuksi kauppa-asioinneilla ja muualla ihmisiä kohdatessa.