lauantai 8. tammikuuta 2011

Fahrraden

Eilinen testipyöräily sujui sen verran mukavasti, että tänään päätimme tehdä pidemmän lenkin. Myös sää oli suosiollinen eli suomalaisittain hyvin keväinen: lämmintä noin +15 ja aurinko näyttäytyi välillä.

Sami tutkaili ennen lähtöämme Baselin seudun pyöräilykarttaa. Sen perusteella päätimme ajaa pitkin pikkujokeamme Baselia kohden ja sitten suunnata muihin läheisiiin paikkakuntiin.

Pyöräreitit on täällä merkitty hyvin. Pysähdyimme tutkailemaan karttaa, johon oli merkitty niin vaellus- kuin pyöräreittejä ja myös joku melontapätkä.


Olimme tarkoituksella päättäneet, että näin vuoden ekalla pyörälenkillä ei ole syytä lähteä polkemaan suurempia mäkiä. Silti reitille osui yksi pitkä ylämäki, vissiin jotain pari kilometriä nousua. Sen jälkeen onneksi tuli vastaavasti pitkä alamäki.

Suurempia nousuja on siis helppo löytää läheltä, kun kartan mukaan lähellä on runsaasti yli 500 metriä korkeita paikkoja, ja jotkut yltävät tuhanteen metriin.

Levähdimme kahvin verran yhdessä pienemmässä kylässä, jossa istuskelimme tämän rakennuksen luona. Vallihautaa ja kaikkea. Oletimme, että rakennuksessa toimii nykyisin ravintola, mutta emme vaivautuneet varmistamaan tätä.


Jälleen törmäsimme maataloustuotteiden myyntipisteeseen, johon oli tietysti pakko pysähtyä. Omenoita oli tarjolla useita lajikkeita, mutta me otimme nyt puoli kiloa perunoita (maksoi noin euron). Viiden litran omenamehulaatikko (n. 2 e/l) houkutteli myös, mutta pyöristämme puuttui sellaisen kuljetusmahdollisuus.



Täällä rahat jätettiin seinässä olleeseen pieneen kassaan.


Kokonaisuudessaan pyöräilyä kertyi arviolta noin 18 kilometriä. Tuntui tosi hyvältä, eli tästä jatketaan kohti kovempia nousuja!

Ylipäätään tietysti pitää totutella paikalliseen pyöräilymeininkiin: täällä on luonnollisesti paljon hyvin merkittyjä pyöräkaistoja teiden reunoilla, ja mm. kiertoliittymissä (joita on paljon) ajetaan fillareilla samalla tavalla kuin autoilla.

Ainakin tämän päivän perusteella autoilijat myös ottavat pyöräilijät hyvin huomioon, mutta ihmekös tuo, kun kahdella pyörällä liikkuvia on täällä niin paljon.

2 kommenttia:

  1. Jep, Sami on jo uhkaillut ryhtyvänsä ylämäkispesialistiksi :)

    Torkkelinmäelle polkeminen tuntuu toivottavasti tämän puolivuotisen leirin jälkeen pikkuhommalta!

    VastaaPoista