Rösti und Schwarzwurzel

Kun Henri oli ollut luonamme kylässä muutaman päivän, hän pohti, miten paljon paino mahtaisi täällä nousta, jos pidempään asuisi.

Kieltämättä mietimme aihetta jo ennen Sveitsiin muuttoa. Tiedossa oli juustot, suklaat, röstit sekä alkoholit, joissa tunnetusti on kohtuullisesti lihotusmahdollisuuksia. Lisäksi vielä erilaisia leivonnaisia, niin leipiä kuin kakkuja.

Henrin täälläoloaikana ateriointi on ollut tuhdimpaa kuin mitä minulla ja Samilla tavallisesti. Lukkarisen veljekset tykkäävät asioida Jenzerillä, ja erilaisia makkaroita ja juustoja miehet ovat sieltä kantaneet ruokapöytään. Samoin he ovat maistelleet erilaisia oluita, viinejä ja muita nautintoaineita.

Eli minäkin olen tämän myötä päätynyt mm. syömään paljon enemmän lihaa kuin tavallisesti, sillä pojat ovat pitkälti hoitaneet myös kokkaamisen. Minä olen lähinnä huolehtinut aamupuurosta ja väliin tehnyt jonkun salaatin.

Eilen teimme taas pidemmän kävelyn lähimaastoissa. Illalliselle meninne Baseliin röstiravintolaan. Henrin annosta komisti kookas makkara.

Minun ja Samin röstit olivat gratinoituja.

Tämä oli ensimmäinen kerta röstiravintolassa. Kotona tehtyjä röstiversioita on pari kertaa testattu.

Annokset maksoivat n. 15-20 e/kpl. Olemme pohtineet sitä, että ravintolasyöminen jää täällä helposti vähäiseksi, sillä kaupasta saa niin hyviä raaka-aineita, joista on ilo kokata ruokaa. Ravintoloissa hinnat kohoavat helposti korkeiksi, eikä ruoka silti ole välttämättä mitään niin erityistä (eikä meillä ole kuitenkaan varaa käydä kalliimmissa ravintoloissa kovin tiheästi).

Eihän tuo rösti loppujen lopuksi ole mikään monimutkainen tai aineksiltaan hämmästyttävä ateria, mutta toki sitä nyt pitää maistella, kun täällä ollaan. Ja kyllä röstillä ainakin nälkä lähtee.

Tänään oli Henrin viimeinen sunnuntai meillä. Miehet hoitivat kokkailun, kun minä olin sateisen päivän nokosilla (olin sentään sitä ennen imuroinut ja mopannut, joten ansaitsin leponi, heh).

Jokin aika sitten paikallisesta lehdestä sattui silmiin artikkeli mustajuuresta. Sitä löytyi tällä viikolla kaupasta, joten alkupalaksi saatiin mustajuurikeittoa. Hyvää oli. Henri kertoi, että mustajuuren käsittely oli vähän hankalampaa kuin parsan, vaikka kasvit muistuttavat paljon toisiaan ja mustajuurta voi kokata parsan tavoin.

Sami ja Henri olivat valinneet lautasilleen kahta eri makkaraa. Minulle onneksi oli vain yksi: tämän jälkeen seuraavan olen tosi mielelläni erossa makkaroista ja muutenkin varmaan palataan hieman keveämpään ruokailuun...

Jälkiruokana söimme konditoria Buchmannin suklaa-päärynäkakkua. Tämä herkku oli ehdottomasti kultamitallinsa ansainnut.