Helsingissä olemme tottuneet siihen, että on helppo piipahtaa kahvilaan tai baariin, tavata ystäviä tai lähteä pikaisellakin varoitusajalla näyttelyavajaisiin, juoksulenkille tai muihin rientoihin.
Vaikka matka Baseliin ei sinällään ole pitkä, niin siihen pitää varata kuitenkin se puoli tuntia. Ihan noin vain ei tule mieleen piipahtaa kaupungilla. (Eli kyllä tässä on taas muistanut, mitkä ovat lähiöasumisen vaikutukset ihmisen elämänpiiriin verrattuna keskustamaisempaan ympäristöön...)
Koska höperöityminen Arlesheimiin ei ole tavoitteemme, niin eilen päätimme käydä Baselissa: kuljeskella kaupungilla, istahtaa kahvilaan, vilkaista gallerioita, vierailla Baselin taidemuseossa.
Tätä ennen kuitenkin ihmettelimme hälytyssireenin toistunutta soimista. En vaivautunut aihetta sen tarkemmin selvittelemään ennen kuin ihmettelin asiaa Facebookissa. Sitä kautta selvisi, että kyseessä oli Sveitsin vuotuinen hälytyssireenien testaus.
Baselissa näkyi viimeaikainen pakkassää: nämä suihkulähteet ovat veikeitä, liikkuvia luomuksia, mutta nyt talvi on vaikuttanut jähmettävästi.
Koska kaikki kissat tietysti huomaan, niin samoin tämän liikkeen kissateippaukset kiinnittivät huomion. Tuo ovea vasten oleva hahmo tuo niin selvästi mieleen hoidokkini Villin! (Terkut vaan sinne ja runsaasti rapsutuksia karvaläjälle!)
Baselin taidemuseo oli hieno ja laaja. Menimme museoon viimeiseksi aukiolotunniksi, jolloin sisäänpääsy on ilmainen. Emme tietysti tunnissa ehtineet kiertää koko museota, mutta pääsimme kuitenkin katsomaan niin vanhaa kuin uudempaakin hienoa taidetta. Uusi reissu museoon pitänee tehdä varsin pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti