Matkalla kohti Ranskaa nähtiin lehmiä, paljon hevosia, kissoja, koiria, vuohia, lampaita ja runsaasti peltoja sekä viinitarhoja. Yhdellä pellolla pörräsi traktori, joka paljastui Valtraksi. Piti siis ikuistaa tämä helmikuinen peltotyöskentely, kun kerran maatilan tyttö olen.
Rajanylityksethän ovat täällä helppoja, ja voivat tapahtua melkein huomaamatta. Ei siis tarvitse pysähdellä pyöränkään kanssa esittelemään henkilöllisyyspapereita.
Leymen osoittautui varsin tylsäksi pikkupaikaksi. Jostain syystä onnistui yllättämään myös se, että alue ei enää ollutkaan kaksikielistä.
Löysimme sentään pari ravintolaa. Ensimmäinen oli tosin juuri sulkemassa, joten meidät neuvottiin tien toisella puolelle. Siellä saimme eteemme ranskankieliset listat, joista valitsimme kasvisvaihtoehtojen alta gnocchit. Sami tietysti halusi maistaa Elsassin valkoviiniäkin.
Takaisin oli helppo viilettää, sillä matka oli lähes kokonaan myötämäkeä ja tulimme vielä suorempaa eli lyhyempää reittiä. Kokonaisuudessaan poljimme noin 31 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti