Tapasimme avajaisissa Erican, jonka kanssa jatkoimme vielä lasillisille Kunsthallen alakerran baariin. Illan mittaan keskusteltiin taas erilaisista kulttuurieroista ja nuoruusmuistoista: osansa saivat niin tatuoinnit, henkilöitä koskeva nimilainsäädäntö (siis kun Suomessa ei saa antaa mitä tahansa nimeä lapselleen, mutta USA:ssa voi läiskäistä nimen hyvin vapaasti), noin kymmenen vuoden takainen bilemusiikki (joka raikasi baarissa), taidemaailma ja rösti.
Sunnuntaina aurinko paistoi yhtä hienosti kuin lauantaina. Sami halusi kokeilla kahvien nauttimista takapihallamme, ja niin istuimme auringossa kahvikupillisten verran. Pihapläntti olisi huomattavasti miellyttävämpi, jos pihan ja suhteellisen vilkkaan tien välissä olisi aita. Nyt autot jyristävät turhan läheltä.
Taas myös hypättiin pyörien päälle ja poljettiin noin 35 kilometrin lenkki. Kääntöpaikkana toimi Laufen, kiva ja nätti pikkukaupunki, jossa maistoimme paikallista Kirschtortea.
Paluumatkalla, joka oli suurelta osin miellyttävää alamäkeen ajamista, nähtiin mm. karitsoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti