Das Schloss, die Öffnunzeiten und so weiter

Toveri Olli ehdotti, että kirjoittaisin arjen pikkuasioista, jotka täällä ovat toisin. Siis ennen kuin totun niihin ja unohdan eroavuudet Suomeen.

Eli siis tässäpä listausta, sekalaisesti suurempaa ja pienempää:

- Valuutta. Frangien kurssi suhteessa euroon vaatii vielä pientä päässälaskemista. Lisäksi en tunnista vielä kolikoita tai seteleitä koon tai värin perusteella. Tuntuu epäloogiselta, että 0,50 frangin kolikko on pienempi kuin 0,20 frangin. Tosin pääsääntöisesti maksan ostokset kortilla, joten käsittelen käteistä vähän. Hintatasoa ei enää jaksa ihmetellä: kahvikupillisten kalleuteen on sitten vain totuttava.

- Jätehuolto. Tästä aion kirjoittaa myöhemmin lisää, mutta siis esim. sekajätteitä varten pitää ostaa tietynlaisia pusseja sekä erikseen Arlesheim-tarroja pusseihin kiinnitettäväksi. Mitään taloyhtiöiden yhteisroskiksia ei ole, vaan pussukat noudetaan tiettyinä päivinä (meillä se on maanantai). Samoin erilliskerätään esim. pahvia, paperia ja vaatteita.
- Avaimet ja lukot. Asunnossamme ei tietenkään ole kätevää Abloy-lukkoa, vaan sellainen malli, joka pyörii suuntaan ja toiseen (enkä tietenkään vielä automaattisesti muista, mihin suuntaan). Hyvä puoli asunnon ovessa on se, että se pitää lukita avaimella ulkopuolella. Avaimia ei siis voi unohtaa sisään.
- Ovien aukeamissuunta. Ulko-ovet aukeavat täällä usein sisäänpäin eli niitä pitää työntää, kun taas Suomessa on tottunut vetämään oven auki.

- Kevyenliikenteen huomioivat autoilijat. Helsingissä joutuu suojatien kohdalla seisoskelemaan ja odottelemaan sopivaa kohtaa ylimenemiseen. Täällä autoilijat oikeasti seisahtuvat odottamaan, että jalankulkija menee yli.

- Pyöräilykaistat. Samaan liikennetoimintaan liittyy pyöräilykaistat, joita on runsaasti. Pitää vain osata polkea oikein niin kiertoliittymissä kuin monikaistaisilla.
- Lähiliikenteen lipun leimaus. Helsingissä käytin matkakorttia, jota vilautetaan kortinlukijalle sitten, kun on kyytiin hypännyt. Täällä käytän vanhanaikaisempia kuuden matkan lippuja, jotka pitää muistaa leimata pysäkillä ennen kyytiin nousemista.
- Lähiliikenteen bussissa lippua ei tarvitse vilauttaa kuskille. Linja-autoihin voi siis hypätä vaikka sivuovesta, ja mahdolliset tarkastajat sitten tarkistavat liput.
- Pöytiintarjoilu. Suomessa harvinainen pöytiintarjoilu on täällä normikäytäntö esimerkiksi kahviloissa.

- Kauppojen alennukset. Ruokakaupoissa alennukset ovat usein 40-50 prosenttia tai tuotteita myydään ”kaksi yhden hinnalla” -tyyppisesti (tai todella suurissa monipakkauksissa, tyyliin kymmenen tomaattimurskapurkkia halvalla). Kun viinikin voi olla roimassa alennuksessa, niin suomalainen hämmästelee.
- Tuotteisiin merkityt hinnat. Toki hinnat ovat peruskauppojen hyllyreunuksissa, mutta usein myös itse pakkauksissa "vakioleimattuna" (ei siis mitään hintatarraa). Elintarvikepakkauksissa on usein paljon muutakin tietoa, esimerkiksi erikseen viimeiset myynti- ja käyttöpäivät.

- Ruokakauppojen varhainen sulkeutuminen. Meidän lähikauppamme menevät arkisin kiinni klo 18.30. Lisäksi esimerkiksi paikallinen torimme on auki vain perjantaisin aamupäivästä (eli todennköisyys, että me ehdimme sinne, on hyvin pieni).
- Lounastuntien aiheuttama monien kauppojen ja palveluiden kiinniolo. Esimerkiksi posti voi olla kiinni klo 12-13.30.
- Leipä- ja lihakaupat. Pieniä erikoiskauppoja voi helposti käyttää peruskauppojen lisäksi.
- Tienvarsin itsepalvelumyyntikojut. Aina sitä ilahtuu, kun törmää mahdollisuuteen ostaa hilloa tai hedelmiä kojusta vain kolikoita jättämällä.
- Taajama-alueiden tuotantoeläimet. Possuja, lampaita tai kanoja ei Suomessa näe normaalilla omakotitaloalueella.

- Sanomalehtien kuolinilmoitukset. Ristit ja muut symbolit puuttuvat, joten ensimmäisellä vilkaisulla en edes kuolinilmoitukseksi tajunnut.

- Pistorasiat. Pistorasioihin mahtuu suomalainen kapea pistoke, mutta ei massiivisemmat mallit.
- Tapa tervehtiä lenkkipoluilla. Mitä kauemmaksi taajamien keskustasta menee, sitä todennäköisempää on, että vastaantulija huikkaa tervehdyksen, vaikka ei taatusti tunneta.
- Veden kalkkipitoisuus. Vedenkeittimessä näkee jo viikossa, miten kalkkipitoista vesi todella on. Etikkaputsailu on ahkerassa käytössä.

- Vanhojen rakennusten runsaus. Monta sataa vuotta vanhat talot ovat tavallisia, ja joka puolella tuntuu olevan vanhoja kirkkoja tai linnanraunioita.
- Tupakointi baareissa. Joissakin baareissa tupakointi on sallittu, monissa ei. Olin Suomessa jo ehtinyt unohtaa, millaista on istua savun keskellä ja miten pahalta vaatteet voivat haista baari-illan jälkeen.