Mutta kivasti ihmisiä saapui, ja itse näyttelykin oli tietysti hieno. Esillä oli Samilta hänen kaksi isoa öljyvärimaalaustaan sekä Piirustusluokka, jossa siis ihmiset voivat piirtää projisoiduista 90-luvun nettikuvista minuutissa croquispiirokset. Hienoa oli, että taas monet innostuivat kokeilemaan piirtämistä, joten seinälle kertyi paljon eri ihmisten tuotoksia.
Minä tietysti piirtelin myös.
Erica seuraa, kun Taro Shinoda piirtää. Taustalla toinen Samin maalauksista.
Ericalta oli videoita, samoin Tarolta: hän on kuvannut kuuta eri puolilla maailmaa. Jan oli tehnyt muutaman maalauksen. Georgesilla oli erilaisia veistosmaisia kokonaisuuksia löytämistään tai kirpputoreilta ostamistaan tavaroista. Minäkin lahjoitin hänelle muutamia, roskalavalta löytämiäni pieniä juttuja, ja teoksiin oli näistä päässyt mm. sorminukkehai.
Genau!
Illan mittaan hikoilin läpi parit saksankieliset keskustelut avajaisvieraiden kanssa. Sen verran vähän edelleen on tullut kieltä oikeasti puhuttua (siis kaupassa tai ravintolassa tarvittujen fraasien lisäksi), että oikeiden lauseiden tuottaminen on melkoisen haasteellista.
Onneksi keskustelukumppanit olivat ymmärtäväisiä, ja tietysti itse käytin usein kommenttina vain sanaa "Genau" (joka ehkä tuossa välisanamuodossaan on käännettävissä aivan, niinpä, just). Genau'ta kuulee täällä puheessa paljon.
Päätimme illan pizzalla Samin ja Erican kanssa. Onneksi oli hyvää: Suomessa syön aika harvoin pizzoja ulkona, sillä niiden laatu on usein pettymys. Mutta tässä pizzassa juusto oli laadukasta ja muutenkin ainekset tuoreita.
Tänään kotosalla maistuvan salaatin oleellinen ja herkullinen raaka-aine oli Käserei Gohlin luomuvuohenjuusto, jonka ostin Coopista. Täällä ei onneksi tarvitse välttämättä etsiä erikoisjuustokauppaa, jotta saisi tuollaisia pienjuustolan (perustettu 1830) luomuvaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti