Basler Fasnacht

Baselin karnevaali, Fasnacht, on tapahtuma, jonka merkitys alkoi selvitä heti ensimmäisinä päivinä täällä. Maaliskuiseen, kolmipäiväiseen humuun tuntui liittyvän kuitenkin paljon pienempiä ja suurempia seikkoja, joita ei-baselilainen ei hetkessä hahmota. Baselilaiset kertoivat tietysti paljon, mutta heidänkin näkökulmansa vaihtelevat: monet ”pakenevat” kaupungista Fasnachtin ajaksi ja toiset taas jäävät nauttimaan ajasta, jolloin Basel on jotain aivan muuta kuin arkena.

Baselin Fasnacht alkaa 14. maaliskuuta, ja sitä ennen muilla paikkakunnilla (myös Saksassa) on omia Fasnachtejaan. Baselilaiset pitävät tietysti omaansa ehdottomasti parhaana.

Pistän nyt tällaisen perustekstin tapahtumasta. Tekstin olen kirjoittanut pitkälti Lifting the Mask -kirjan (Peter Habricht) perusteella.

Fasnacht siis sekoittaa kaupunkia ja pistää asiat päälaelleen. Kyseiseen aikaan pidetään yleisesti lomaa, joten useimmat ovat siis vapaalla ja koulut ovat kiinni.

Fasnacht alkaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 4: kaupungin valot sammutetaan, soittokunnat alkavat soittaa ja marssia kantaen edellään kaupungin valaisevia lyhtyjä.

Fasnacht päättyy tasan kolme vuorokautta myöhemmin.

Oleellisia osioita Fasnachtissa ovat puvut naamioineen, pikkolohuilut, rummut, marssiminen ja kulkueet, ”omat porukat” sekä vitsailu mm. paikallispolitiikalle.

Pukuja on erilaisia, ja tiettyyn naamioon, esimerkiksi narriin pukeutunut, yhdistää naamioon oikeanlaisen vaatetuksen. Näitä naamioita ja pukuja on myynnissä niin käytettyinä kuin uusina, mutta toki itsekin sellaisen saa tehdä.


Lifting the Mask -kirjassa varoitetaan satunnaista turistia edes yrittämästä pukeutumista Fasnachtiin. Fasnachtia voi seurata mainiosti ihan tavallisissa vaatteissa, etenkin, kun on ostanut plakaatin rintapieleensä eli osoittaa tukensa tapahtumalle.

Toisaalta jotkut baselilaistuttumme olivat sitä mieltä, että voi pukeutua, kunhan ei yritä mennä mukaan virallisiin marsseihin yms. toimintaan. Niihin paikalliset saattavat osallistuvat erilaisten ”Cliquen” jäseninä. Ne ovat ikään kuin klubeja, jotka treenailevat Fasnachtiin esimerkiksi harjoittelemalla marssien soittamista. Baselilaisista kuulemma noin kuusi prosenttia osaa soittaa huilua, rumpu vaatii enemmän harjoitusta.

Toiset porukat ovat nimeltään Schyssdräggziigli. Myös nämä joukkiot kulkevat ympäriinsä, soittavat ja marssivat. Nämä porukat eivät vain ole niin isoja ja järjestäytyneitä kuin Cliquet. Cliqueille on aikataulunsa mm. maanantain ja keskiviikon paraatien vuoksi, kun taas Schyssdräggziiglit voivat toimia vapaammin.

Yksi porukkatyyppi on Gugge. Se on iso puhallinmusiikkiporukka, joka soittaa tarkoituksella epäharmonisesti. Mukana on rummuttajia, jotka soittavat tiettyä rytmiä, vaikka muu bändi olisi hiljaa. Tämä rytmi poikkeaa siitä, mitä perinteisessä Fasnacht-marsseissa käytetään.

Yleisesti vaikuttaa siltä, että Baselissa pyritään kolmen päivän ajan vakavaan hauskanpitoon. Perinteiden mukainen toiminta on tärkeää, mutta samalla istutaan ravintoloissa juomassa valkoviiniä ja katsellaan esimerkiksi limerik-henkisiä esityksiä. Tapahtumassa viskellään konfetteja ja jonkin verran namuja, ja on turha odottaa, että esimerkiksi joukkoliikenne toimisi kuten normaalisti.

Fasnachtilla on juurensa keskiajalla, mutta merkittävimmät muodot ja perinteet ovat syntyneet vasta 1900-luvulla.

Yksi osa toimintaa ovat siis pinssit, Plaketten, joita on myyty tammikuusta lähtien. Niillä rahoitetaan Fachnactia. Plakettenit ovat joka vuosi erilaisia, ja niitä on saatavilla pronssista, hopeasta tai kullasta valmistettuina.

Luonnollisesti eri Fasnacht-paikkakunnilla on omat Plaketteninsa. Mehän ostimme omamme jo tammikuussa.


Helmikuussa yhä useampi kauppa alkoi koristautua Fasnachtin henkeen. Jenzerille ilmestyi myyntiin myös baselilaisen Ueli-panimon Fasnacht-olut.

Lisäksi esimerkiksi kirpputoreilla myydään naamioita ja asuja.

Lisää Fasnact-kuvia voi ihailla ympäri internetiä, esim. Googlen kuvahaun avulla.