Räppli, Waggis, Clique und Gugge

Fasnachtia on vietetty suhteellisen tehokkaasti, ja on varsin vaikea pistää lyhyeksi blogitekstiksi kaikkea koettua ja meiningistä opittua. Mutta yritän nyt kirjata jotain, ja tietysti kuvat ja videot auttavat hahmottamaan tapahtumaa. Tunnelmaa niidenkään avulla ei valitettavasti voi täysin aidosti kuvata.


Chienbäseumzug, Liestal

Aloitimme Fasnachtin menemällä junalla Baselin lähellä sijaitsevaan Liestaliin Erican ja Georgesin kanssa. Olimme saanneet kuulla perinteisestä Liestalin tulitapahtumasta, jonka vakuutettiin olevan näkemisen arvoinen.
Ja olihan se vähän enemmän kuin pieniä tulisoihtuja. Erityisesti Sami oli vaikuttunut tulikulkueista ja massiivisista tulikärryistä. Lieskat löivät kärryistä useiden metrien korkeuteen, kipinät sinkoilivat illan pimeydessä ja lämpö tuntui kauas. Kapeilla kaduilla meno tuntui suorastaan hurjalta. Tämä huvi olisi varmaan Suomessa kielletty.

Tapahtumaa selitetään käsittääkseni niin, että se liittyy jollain lailla talven lopettamiseen: tuli tuo lämmön kylmän talven jälkeen.



"Morgestraich, vorwärts marsch!"

Liestalista tulimme porukalla takaisin Arlesheimiin. Söimme ja kulutimme hieman aikaa, kunnes päätimme yrittää levätä vajaat pari tuntia ennen Morgestraichiin lähtemistä.

Kolmen aikaan yöllä suuntasimme sitten Baseliin. Morgestraich eli Fasnachtin aloitus tapahtui perinteitä noudattaen klo 4. Vanha kaupunki oli pimeä, mutta täynnä ihmisiä. Kellon lyödessä oikean ajan asuihinsa pukeutuneet karnevaaliryhmät (cliquet) ryhtyivät soittamaan pikkolohuiluilla ja rummuilla erilaisia marssikappaleita sekä tietysti kulkemaan pitkin katuja. Ryhmät kuljettivat tekemiään laterne-valoja, ja monien pään päällä keikkui pieni laterne tai muu valaisin.

Tunnelma oli lähes maaginen. Tosin hieman häiritsivät ne turistit, joille ei ilmeisesti ollut selvinnyt, että Morgestraichissa salamavalojen käyttöä kuvaamisessa paheksutaan suuresti: se pilaa tunnelmaa, mutta myös häiritsee kovasti maskien takana olevien soittajien toimintaa aiheuttamalla häikäistymistä.

Kuljimme pitkin katuja ja käväisimme eräässä Clique-kellarissa maistamassa Fasnacht-ruokia eli jauhokeittoa (lähinnä ruskeaa kastiketta muistuttavaa lientä) ja sipulipiirakkaa.  Nuo kellarit eivät yleensä ole auki, mutta näin Fasnachtina niihin pääsevät hengähtämään myös ulkopuoliset.

Lopulta aamun valjetessa valoa oli tarpeeksi myös videopätkän kuvaamiseen.



Kotona kaaduimme sänkyyn puoli kahdeksan aikaan. Päässä soivat huilut ja rummutus tuli uniin asti.

Mäntigs-Cortège

Maanantain kulkueeseen (Mäntigs-Cortège) suuntasimme muutaman tunnin unien jälkeen. Jo yöltä tutut Cliquet olivat saaneet rinnalleen puhallinmusiikkia soittavat Gugge-ryhmät.

Ennen kadunvarteen asettumista Sami osti hieman evästä. Kukkapuskat sain kulkueesta.

Ryhmät olivat asuissaan ja tyylissään hyvin erilaisia. Toisilla oli kannanottoja ympäristön puolesta, muutamat naureskelivat Kreikan talouskriisille, monet olivat eläinhahmoja, yksi ryhmä oli vaateripustimia, toinen anarkisteja. Ideana on myös virnuilla esimerkiksi politiikalle.Ylipäätään sarkasmi on oleellinen osa Fasnachtia.

Ei voinut muuta kuin ilakoida mukana ja ihmetellä, miten valtava joukko taitavia soittajia Baseliin on kasvanut. Osassa ryhmistä oli mukana lapsia ja nuoria, ja heistäkin monet hallitsevat rummutusta tai pikkolon soittamista.

Ryhmät liikkuivat paraatissa monin tavoin. Soittajat tietysti kävelivät, mutta muut porukoitten jäsenet kulkivat esimerkiksi traktorien vetämissä, koristelluissa peräkärryissä. Myös hevosia ja polkupyöriä hyödynnettiin.

Näistä kärryistä erityisesti Waggis-hahmot (isonenäiset, pellemäiset pukeutujat) heittelivät karkkeja, konfettisilppua (Räppli paikallisella kielellä), hedelmiä ja kaikenlaista pikkutavaraa miniviinapulloista nenäliinoihin.

Videolta saa hieman käsitystä tunnelmasta ja musiikista.




Waggis melkein kaappasi neidon

Erityisen houkuttelevaa oli yrittää saada Waggista ojentamaan kukkia. Kun ojentelin kättäni erästä Waggista kohden, hän tarttui yllättäen tiukalla otteella ranteeseeni. En ollut osannut varautua moiseen lainkaan, joten tietysti automaattireaktiona yritin rimpuilla irti. Koska Waggis oli liikkuvassa vaunussa, jouduin kulkemaan vaunun mukana Waggiksen tiukassa otteessa ja samalla hän tunki kourakaupalla konfettia sisään kauluksestani.

Parinkymmenen metrin päässä Waggis päästi irti, mutta en tajunnut katsoa enää Waggista kohti, vaan vain nauraen lähdin heti kulkemaan kohti omaa porukkaamme. Ilmeisesti Waggis olisi kuitenkin antanut minulle ruusuja konfettikäsittelyn päätteeksi.

Kulkueen jälkeen menimme Georgesin asunnolle ja söimme taas mm. jauhokeittoa, sillä kyseinen kanadalainen oli halunnut testata, miten keiton valmistus onnistuu ensikertalaiselta. Luonnollisesti kilisteltiin Fasnachtiin kuuluvalla valkoviinillä.

Seurueeseemme liittyi syömään myös tokiolainen Taro kertomaan tunnelmia Japanin tapahtumienjälkeen. Taron läheisillä ei ole hätää, mutta tietysti tilanne huoletti miestä. Taron kissa oli maanjäristyksessä pienesti loukannut jalkansa, mutta onneksi sekin oli säästynyt pahemmilta loukkaantumisilta.

Marssimista 

Illalla lähdimme taas kaupungille. Soittavat ryhmät, joihin kuuluvat myös ns. villit porukat (nimeltään Schyssdräggziigli, voivat olla kooltaan parista ihmisestä suurempaan joukkoon: eivät osallistu paraateihin eivätkä siis ole Cliquen jäseniä), kulkivat kaduilla musisoiden. Myös yksinäisiä, joko rumpua tai pikkolohuilua soittavia, asuihin pukeutuneita kulkijoita näkee kadulla.

Näitä porukoita voi ryhtyä seuraamaan eli marssia heti heidän perässään. Rumpujen avulla pääsee helposti tahtiin kiinni, ja marssiminen toimii omanlaisena meditointina.

Kävimme taas myös eräässä Clique-kellarissa. Alla hieman kuvaa ruokalistasta eli Baselin murretta tarjoillaan tässäkin.

Pöydässämme istui nainen, joka kertoi aiemmin osallistuneensa Fasnachtiin pukeutuneena pikkolosoittajana. Hänen mukaansa riittävän pikkolonsoittotaidon saamiseen menee noin kolme vuotta.

Lisäksi kyseiseen kellariin saapui Schnitzelbank-laulaja. Nämä muusikot esittävät humoristisia pieniä viisuja, mutta koska ne esitetään Baselin murteella, niin eipä kovin paljon ymmärtänyt. Kyseisen esityksen tekstin saimme kyllä printattunakin, alku kuului seuraavasti:

"Es maint der Clinton und es sair der Berluscooni
als Presidänt vyyl wilde Sex z haa sig nid ooni
wenn das jetz d Reegle wurdi do uff unsrer Äärd
denn kent der Kachelmaa no Bundeskanzler wäärde!"

Tankkauksen jälkeen erosimme Samin kanssa muusta porukasta ja marssimme vielä aikamme vanhan kaupungin kujilla. Lisäksi jäimme joksikin aikaa jammailemaan Gugge-soittoporukan tahtiin.

Kotona olimme joskus puoli kahden tienoilla. Lattialle tipahteli riisuuntumisen yhteydessä konfetteja, ja ihmekös tuo, kun niitä oli päivän mittaan satanut niskaan kourakaupalla.

Tiistaina lasten paraatia ja Guggenmusikia

Tänään tiistaina Fasnachtiin kuului lasten paraati, ja illalla esiintyivät Gugge-porukat. Emme kuitenkaan jaksaneet lähteä kaupungille, vaan pysyttelimme Arlesheimissa.

Huomenna keskiviikkona maanantain paraati uusitaan, ja illalla ja yöllä meininki jatkuu samanlaisena, mutta tapahtuma loppuu tasan klo 4. Sitten kaupunki siivotaan, ja Fasnachtin innokkaat osallistujat jäävät odottamaan seuraavaa vuotta.

Tosin ensi vuoden Fasnachtin valmisteluhan alkaa jo pian, ja esimerkiksi Cliqueittein ensi vuoden teemat päätetään syksyllä. Vuoden mittaan porukat toki myös harjoittelevat musisointia.

Fasnachtin omilta nettisivuilta näkee mm. livevideoita ja voi tietysti lueskella juttuja ja katsella kuvia.