Der Frosch und die Gartenzwerge

Eilen lähdettiin kivan aurinkoisen sään houkuttelemana pyörälenkille. Sen aikana koettiin elämämme kovimmat ylämäkinousut: eteläisessä Suomessa ei yksinkertaisesti ole reittejä, joissa kilometrien ajan on vastamäkeä ja välillä melkoisen jyrkkääkin.

Lenkille ei kertynyt mittaa kuin 27 kilometriä, mutta silti illalla jaloissa tunsi, että nyt on poljettu ihan tosissaan. Eihän nämä mäet vielä mitään mielettömiä olleet, kun ei edes Alppien lähellä asuta, mutta ihan riittävästi näin kehittymättömälle mäkifillaroijalle.

Alku oli kuitenkin tasaisempaa. Ikuistin sammakkoliikennemerkin:

Kukkuloilla tuli tietysti taas vastaan maatila. Täällä oli helppo tiirailla lähempääkin vasikoita ja lehmiä.

Koska olen vissiin suurelta osin ottanut kuvia vanhoista rakennuksista, niin vastapainoksi niille kerrostalo Baselin läheltä:

Illalla kävimme Baselissa näyttelyavajaisissa, paikkana Ausstellungsraum Klingental. Koska siellä olivat kaikki muutkin tutut ulkomaalaisvaihtotaiteilijat, edullisia juomia ja ilmaista kasviskeittoa, niin muutama tunti sujui leppoisasti.

- - -

Tänään päiväkävelyllä ikuistin hieman kevätkukkasia sekä pienet puutarhatontut. Täällä ei pihoilla juurikaan näy sellaisia isokokoisia tonttuja, mutta muita erilaisia patsaita tai koristeluja on helppo löytää.

Lisäksi olemme jo useammankan kerran nähneet talon seinässä haikarakyltin tai vastaavan, joka kertoo uuden lapsukaisen syntymäajan ja nimen.