Liebling, was essen wir heute?

Samista on täällä ollessa kehittynyt yhä parempi kokki: mies on innostunut ruuanlaitosta, hyviä raaka-aineita on tarjolla runsaasti ja keittiössä mahtuu puuhastelemaan. Eli ainakin keittiötaidot ovat täällä kasvaneet, joten Sveitsi-asuminen ei todellakaan ole mennyt hukkaan.

Viime aikoina tärkein raaka-aine on ollut parsa. Sitä syömme tällä hetkellä vähintään joka toinen päivä.

Samin suosikki on ollut keitetty valkoinen parsa tarjoiltuna hollandaise-kastikkeen (kastike ostettu valmiina, kerran Sami kokeili tehdä itse ja se vahvisti ajatusta, että kannattanee ostaa valmista) ja ilmakuivatun kinkun kera. Mukana voi olla muitakin lisukkeita, kuten kananmunaa.

Mutta paljon muitakin parsaruokia on kokeiltu. Vihreää parsaa on päätynyt mm. risottoon.

Tämän illan ateria muodostui vihreästä paistetusta parsasta, perunagnoccheista (ostettu valmiina) ja salaatista.

Kun parsa on tuoretta ja sopivasti kypsennettyä, niin se maistuu moninaisin tavoin. 

Tässä viime viikolta parsa-ateria: sveitsiläistä vihreää parsaa paistettuna kera Eblyn, rucolan ja parmesaanin. Yksinkertaisen herkullista. 

Mutta ei parsaa siis syödä koko ajan. Aamupalaan kuuluu edelleen kiinteästi kaurapuuro, jonka minä teen. Päivän toinen ateria on usein salaatti, ja nekin kuuluvat usein minun kokkauksiini.

Tässä esimerkiksi vuohenjuustosalaatti vadelma-balsamicokastikkeella (jokin vihreä salaatti, rucolaa, mansikoita, avokadoa, auringonkukansiemeniä, vuohenjuustoa). Nam!

Tänään lounaana söimme lämmintä kikherne-pinaattisekoitusta (maustettu ainakin valkosipulilla, pippurilla, timjamilla, sitruunamehulla) salaattipedillä, jossa oli vihreiden salaattien lisäksi mm. retiisiä.

Salaatteja on täällä niin helppo ja mukava tehdä, kun salaattivalikoima on runsas ja hyvälaatuinen. Pusseissa myytävät salaatit eivät enää epäilytä yhtään, sillä ne ovat runsaita ja raikkaita, sen muutaman onnettoman ruukkusalaatin lehden sijaan.

Salaatteihin sullon pääraaka-aineen ja mielen mukaan erilaisia aineksia. Usein syödään tofusalaattia. Toisinaan kananmunaa, joskus fetaa. Välillä voi sekoitella vaikka pastaa ja parmesania, säilykeartisokan sydämiä tai marinoituja papuja.

Lisäksi syömme keittoja (kuten tomaattipohjainen linssikeitto tai pinaattikeitto) tai wokkityyppisiä ruokia: käytännössä usein hyödyntäen tofua ja kookosmaitoa, kasviksia mukaan lisäten.

Sami tekee myös todella hyvää sienirisottoa.

Viikonloppuisin saatetaan kasata pizzaa ja syödä Jenzerin makkaroita. Joskus Sami valmistaa kalaa eli ostaa forelleja.

Valmisruuista ostamme esimerkiksi tuorepastoja: se on nopea ja helppo hiilaripläjäys pyörälenkin jälkeen. Tietysti pastaa voidaan syödä muutenkin, esimerkiksi tomaatti- tai pinaattikastikkeella.

Mutta tällä hetkellä ei siis tarvitse niin paljon miettiä, mitä tänään syötäisiin. Sen verran usein vastauksena on parsa.

Tänään muuten testattiin myös vuoriston ruisleipä (ruista, max. 10 % vehnää, hiivaa, suolaa, vettä). Ihan kelvollista limppua, vaikka ei tietysti juureen leivotuille täysruisleiville vedäkään vertoja.