Igel

Asuinkuntamme Arlesheim on kaunis paikka, vaikka tämä oma pihapiirimme pienteollisuusalueella ei ole niin viehättävä. Mutta tuolla kylän keskustassa ja sen läheisyydessä kuljeskellessa saa monta kertaa ihmetellä, miten hienoja taloja ja kivoja pihapiirejä voi löytää, etenkin nyt, kun on jo hyvin kesäistä.

Tietysti täällä on pitkää historiaa, jota ei Suomesta löydy. Vanhat kivitalot on kunnostettu ja keskieurooppalainen tyyli (mm. tiivis rakentaminen) tuntuu kivalta.

Italiasta Suomeen muuttanut Nicola Ugas on Sitran Maamerkit-ohjelman Onni-lehdessä (pdf) (s. 18-20) huomioinut tätä suomalaisen ja eteläeurooppalaisen rakentamisen eroa:

Ugas olisi odottanut, että kun matkustaa muutaman kymmentä kilometriä uuteen paikkaan maalla, löytäisi uusia paikallisia erikoisuuksia: ruokaa, kulttuuria, rakennuksia.
”Mutta ei ole missään. Aina sama risteys, samat liikennevalot, sama K-market, osuuspankki, posti, Kela ja risteys. Ja syödään rossoravintolassa, joka tarjoaa kaikkialla samaa pitsaa.”
Italiaan verrattuna suomalainen maaseutu on siis vaikeasti hahmotettava. Selkeät kylät ovat harvassa, talot ovat siellä täällä, yhtä kylää ei erota toisesta. Italiassa on maaseudullakin perinteisesti kylä tiiviisti omana kokonaisuutenaan, erillään viljelyalueista. Tämän lisäksi kylien ulkopuolelle rakentamista rajoitetaan
monin paikoin merkittävästi.
”Monesta paikkaa suomalaista maaseutua puuttuu yksinkertaisesti ihmisiä. Kun ihmisiä on vähän, ja ne harvat ihmiset ovat hajallaan pitkin metsiä, jää paljon hyvää kehittymättä. Yhteisö ei synny tai ainakin se on matkailijalle näkymätön.”

Sveitsissäkin käsittääkseni rajoitetaan paljon rakentamista kylän ulkopuolelle. Mutta kyliä on lähes vieri vieressä, usein kylän keskustasta toiseen ei ole kovin montaa kilometriä. Ja jokaisessa on omat palvelunsa ja esimerkiksi ravintolansa. Ravintolan nimi voi muuten usein olla "Zum Rössli", mutta eivät ne silti mitään samaa ketjua ole, vaan usein perheiden pitämiä.

Arlesheimin keskustassa erilaisia palveluita on runsaasti. Mitään ostoskeskusta näille ei ole tehty, vaan kaupat ovat yleensä talojen alakerroksissa. Kolme ruokakauppaa, kolme kahvila-konditoriaa, monta vaatekauppaa, posti, kenkäkauppa, pyöräliike, apteekki, eläintarvikekauppa, useita ravintoloita, kukkakaupat, kioski, kampaajia ja kosmetologeja, lihakauppa, kirjakauppa, lelumyymälä, kodinkonekauppa, pari koru- ja kelloliikettä, kirjasto, pari hotellia jne.

Lisäksi tietysti heti kylän vieressä on kauniit maalaismaiset tai Birseckin linna. Ja tietysti aina yhtä kivaa on moikata lampaita, vuohia tai hanhia, joita voi löytää läheltä keskustaa.

Samanlaisia kyläkeskustoja on siis paljon, mutta tietysti Arlesheim tuntuu kivalta siksi, että se on niin tuttu. Uusia kadunpätkiä löytyy silti aina.

Tänäänkin tutkailimme muutaman uuden suunnan ja lampaiden, lehmien ja siilin, hautausmaan mandariinipuun sekä Ermitagen puistoalueen ahomansikoiden lisäksi näimme jälleen hienoja omakotitaloja. Arlesheim on suhteellisen arvostettu asuinalue, ja ihmisillä näyttää olevan rahaa. Omakotitalot ovat täällä ihan yhtä kalliita kuin pk-seudullakin.