Alles ist nicht Gold

Arki ei aina ole niin mukavaa, ei edes ulkomailla: samaa päätä joutuu täälläkin kanniskelemaan. Blogiin asti tietysti päätyy yleensä niitä hyviä hetkiä ja hymykuvia, mutta tasapuolisuuden vuoksi on syytä muistaa, että välillä tökkii.

Nyt siis mainintoja niistä aiheista, jotka välillä harmittavat minua.

Ystävien kaukaisuus

Vaikka netti nykyaikana helpottaa yhteydenpitoa, ei se korvaa kasvokkaista höpöttelyä, naureskelua tai hiljaa olemista. Facebookista voi saada pintaraapaisun kuulumisista, mutta lähellekään kaikkea netti ei paljasta.
(Enkä tietenkään voi virtuaalisesti rapsutella Villi-kissaa, tuota kolme vuotta kanssani asunutta vanhaa herraa.)

Vieraalla kielellä kommunikointi

Suomeksi osaan ilmaista itseäni parhaiten. Englanniksi en saa sanotuksi sitä kaikkea, mitä haluaisin. Vitsailu ja nokkeluudet jäävät vähäisiksi. Suomeksi olisi välillä niin kiva lörpöttää isommassakin porukassa.
Usein illanvietto vaihtotaiteilijoiden porukassa väsyttää ihan siksi, että on puhunut englantia ja joutunut olemaan tarkempana sanomistensa suhteen.

Saati sitten se, ettei paikallisten kanssa voi vajavaisen kielitaidon vuoksi oikeasti keskustella saksaksi.

Helsingin kaipuu

Kahvilat ja kirjastot pienen kävelyn päässä, kaverit, tapahtumat, Kallio... Täällä ei ole samaa tunnelmaa ja tiettyä olemisen helppoutta kuin tutussa kotikaupungissa.

Asunnon sijainti

Vaikka Arlesheim on nätti pieni paikka ja viihdymme hyvien ulkoilumahdollisuuksien sekä kauniin luonnon lähellä, niin välillä harmittaa se, missä kohdin asunto on. Olen niin tottunut kaupungin lähipalveluihin ja mahdollisuuksiin, että täällä kauempana kaupungin sykkeestä eläessä tuntuu, että arki on aika kuollutta.
Baseliin on matkaa 10 km: eihän se ole niin paljon, mutta ei ihan hetkessä kuitenkaan voi vain piipahtaa kaupungilla.
Jos olemme illalla myöhään liikenteessä, niin silloin julkisilla kulkuvälineillä takaisinpääsy kotiin voi kestää yllättävän pitkään: jos ei ehdikään suunniteltuun junaan, niin joutuu odottamaan, ja huonolla tuurilla matka vaikka Kasernen alueelta kestää melkein tunnin. On se vähän toista kuin kymmenen minuutin kävely Kalliossa.

Onneksi nyt on jo niin kesä, että öisinkin voi hyvin fillaroida.

"Oman elämän" vähyys

Elomme kietoutuu luonnollisesti paljon taidepiirien ympärille. Käymme taidetapahtumissa ja hengaamme taiteilijoiden kanssa.
Mutta koska en ole taiteilija, niin välillä kaipaisin seurakseni ihmisiä erilaisista ympyröistä. Suomessa voin käydä erilaisissa tapahtumissa, seminaareissa ja vaikka lehdistötilaisuuksissa, jotka koskettavat omia kiinnostuksenkohteitani (kulutus, ruoka, sosiaalinen media, viestintä jne). Täällä minulla ei ole vastaavia piirejä. Puolen vuoden ajanjaksoa varten ja hyvin vajavaisen paikallisen kielen osaamisen vuoksi en ole jaksanut niitä edes haeskella.
Ehkä olisi pitänyt.

Eikä minulla ole edes töitä täällä niin paljon kuin Suomessa. Osa jutunkirjoituksista onnistuu täältä, mutta ei kaikki, enkä ole voinut tietenkään esimerkiksi luennoida, jota viime vuonna tein.
Tästäkin tietysti voi syyttää itseään. Ahkerampi ihminen olisi etukäteen suunnitellut etätyönsä paremmin tai kehittänyt jonkun hyvän projektin.
Toisaalta olin kyllä päättänyt senkin, että otan tätä Sveitsin aikaa loman kannalta ja käytän säästöjäni elämiseen.

Sopivaa puuhastelua on ollut elokuisten häiden suunnittelussa ja järjestelyssä, joten ei tässä sikäli ole päässyt tylsistymään. 

Tulevaisuuspohdinnat

Minä en mitenkään aidosti osaa elää hetkessä, vaan murehdin tulevia. Kuten esimerkiksi sitä, että saako vaivatta sopivasti hommia syksyllä vai pitääkö epätoivoisemmin riipiä jostain elantoa kasaan ja mitä sitä nyt ylipäätään haluaisi tehdä. Mitä lähemmäksi Sveitsin elämän loppu käy, sitä enemmän tulevat ajat pohdituttavat.
Minulla on sentään säästöjä, mutta Samilla niitä on vähemmän, eikä taiteilijan tulotasossa ole kehumista (tai siis on hyvä, jos on jotkut vakiotulot). Sami sai tätä Sveitsin oloa varten apurahaa, mutta tämän vuoden toiselle puoliskolle apurahahakemukset eivät ole tärpänneet.

Mutta hieno mahdollisuus tämä silti on

Jotta joku nyt ei luulisi, etten arvostaisi tätä mahdollisuutta, niin painotan, että minusta on tosi mahtavaa, että on päästy tänne. Mutta en etukäteenkään kuvitellut, että tämä olisi silkkaa ihanaa eloa. Haluan nyt kirjata nämä heikommatkin jutut talteen: jos vielä toistamiseen tarjoutuu vastaava mahdollisuus, niin olen toivottavasti osannut ottaa näistä opikseni.