Linnat tietysti vievät niin lapset kuin aikuiset muutaman sadan vuoden takaiseen maailmaan. Tässä mallina ritaritaistelu.
Arlesheimin iltakävelyllämme ihailimme sateenkaarta.
Ja tietysti kylän keskustan taloja ja idylliä.
Nyt meillä alkaa viimeinen viikko täällä. Tässä vaiheessa tunteet ja ajatukset ovat vähän sekavia: kuusi kuukautta on kohta mennyt, onko ehditty kokea tarpeeksi, mitäs kaikkea Suomessa onkaan tiedossa (ainakin muutto ja sen järjestelyt), mahtuuko kaikki tavara laukkuihin (kyllä se mahtuu, koska on saatu Suomeen kamoja muuten), pitäisikö viimeiselle viikolle kehittää jotain erityisen erityistä?
Pikkuveljeni saapuu tänne keskiviikkona fillarinsa kanssa, joten sikäli on tekemistä tiedossa.
Pakkaamista suunnitellessani taas mietin sitä, että ainakin vaatetusvarautumisen osalta elämämme on ollut täällä hieman erilaista kuin kuvittelin. Pakkasin mukaan runsaasti ns. siistejä vaatteita, koska ajattelin, että olemme paljon Baselissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, jotka vaativat asiallisen tyylikästä pukeutumista.
Koska elämästämme tuli enemmän "maalaishenkistä" ja ulkoilupainotteista, niin esimerkiksi suoria, mustia housujani en ole kertaakaan pistänyt jalkaani. Ne saavat myös jäädä Sveitsiin eli aion tiputtaa ne vaatekeräykseen.
Toisaalta välillä olen kaivannut joitakin Suomeen jääneitä urheiluvaatekappaleitani. Esimerkiksi se ohuin, hieman tuulta ja kosteutta pitävä takki olisi ollut tarpeen.
Onneksi emme kuitenkaan ottaneet mukaan esimerkiksi toppavaatteita. Baselin seudun talvi oli niin leuto, ettei niille olisi ollut käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti